Porrastreeni

/in /by

Eilen keskiviikkona oli vuorossa toiseksi viimeinen Duunikunto-ohjelman kuvauspäivä ennen h-hetkeä eli Sipoonkorven polkujuoksukisaa, johon viisi ohjelmaan valittua henkilö osallistuvat.

 

Olimme alkuillasta kuvaamassa Malminkartanon jätemäellä…tai hienommin sanottuna täyttömäellä. Eilisen treenin aiheena oli porrasjuoksu ja täyttömäki tarjoaa siihen Helsingin pisimmät portaat, peräti 426 askelmaa.

 

No, ennen kuin voi juosta, niin on osattava kävellä.

 

Aloitimme siis kuvaukset tutustumalla oikeanlaiseen porraskävelytekniikkaan. Se on itse asiassa vaikeampaa kuin uskoisi.

 

Askelmia noustessa polvi ja varvas on pidettävä samassa linjassa. Usein näkee askeltajan jalan, lantion ja selän kiertyvän viereisen jalan puolelle.

 

Kiertyminen johtuu siitä, että kävelijä (tai juoksija) ei kykene aktivoimaan keskimmäistä pakaralihasta, joka toimii “lantion vakauttajana”.

 

Keskityimme eilisessä treenissä kahteen edellä mainittuihin seikkoihin…siis polven ja varpaiden linjaan ja pakaralihaksen aktivoimiseen. Kävelimme rappusia ylös hyvin rauhallisesti keskittyen oikeanlaiseen suoritukseen.

 

Olin kuvauspaikalla noin tuntia ennen kun kameraryhmä, äänittäjä, ohjaaja ja itse duunikuntolaiset saapuivat paikalle. Ai niin, onhan siellä aina mukana meikkaajakin, joka pistää pakkelia mm.seikkailujuoksijan lärviin. Ja sitähän kuulkaa menee…

 

Seurasin sen noin tunnin ajan muita paikalla olevia porrasjuoksijoita. Monelle heistä tuntui olevan tärkeämpää tehdä suoritus kovalla sykkeellä eikä niinkään keskittyä oikeanlaiseen suoritukseen.

 

Varsinkin monet paikalla olleet miehet halusivat vetää överit. Tyyli oli enemmän kuin vapaa eli jalat ja lantio vispasivat sinne sun tänne. Tiedän juoksijoita, jotka ovat saaneet alaselän huonoon kuntoon portaita kipittämällä. Ne alaselän kivut johtuvat todennäköisesti lantion huonosta pidosta.

 

Oikeanlaisen porrastekniikan opiskelulla avulla kehittyy myös paremmaksi juoksijaksi. Se keskimmäisen pakaralihaksen käyttö kun on hyvän juoksemisen ihan aa ja oo.

 

Tänään jatkuu juoksukoulu Nuuksion puolella.

 

 

 

 

Amakset sen tekevät

/in /by

Kävin tänään läpi vanhoja maastokenkiä ja huomasin, että en ole juossut pitkään aikaan entisillä suosikkikengilläni.

 

Sarvan Amaksilla tuli juostua jossain vaiheessa kohtuu paljon, mutta sitten ne jäi naftaliiniin.

 

No, menin tänään Nuuksioon ja otin Amakset kaveriksi. Onneksi,

 

Juoksureitti kulki Nuuksion majalta Sorlammelle. Matkan varrella ei ole alkupätkää lukuunottamatta yhtään tasaisella juostavaa osuutta. Se on yhtä loikkimista.

 

Amakset ovat vähintään yhtä kepeät kuin poliitikon lupaus, pito on märällä loistoluokkaa, vaikka nyt onkin rutikuivaa. Yksi suo-osuus, joka on aina ennen ollut litimärkä on nyt kuiva kuin beduiinin sandaali.

 

Juoksen loppuviikosta vielä kahteen kertaan Nuuksiossa, joten pitää ottaa Amakset mukaan ainakin toiselle lenkille. Tai miksei molemmillekin.

 

 

 

 

 

 

Uutuuksia

/in /by

Parasta työssäni Juoksija-lehdessä (ja tämä koskee myös muita lehtiämme) on tavata firmamme asiakkaita.

 

Maanantaina minulla oli (ihan aidosti..)ilo tavata muutama pitkäaikainen yhteistyökumppani, joiden kanssa olen asioinut yli 10 vuoden ajan. Siinä ajassa asiakkaista tulee myös ystäviä.

 

Molemmissa tapaamisissa tuli roppakaupalla tietoa uusista juoksukengistä ja niiden ominaisuuksista.

 

Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan Sarvan uusia nastakenkiä jo ihan senkin takia, että jäätiköllä juokseminen helpottuu kummasti, kun alla on kunnon pito.

 

Ja on nastakengistä hyötyä, vaikka maa ei olisikaan jäässä. Juoksin toissa syksynä (ja lähes koko talven)nastareilla niin metsässä kuin hiekkatiellä. Edut olivat merkittävät. Tavallisella kengällä juostessa päkiä tuppaa lipsumaan ainakin kovempaa juostessa…paitsi, jos alla on nastat.

 

Märällä kalliolla 100%:n pidon tarjoaa vain nastakenkä. Luulen, että polkukisoissa nähdään tulevaisuudessa useampia, jotka valitsevat nastakengät alle.

 

Tänään jatkuu myös juoksukoulu. Juoksemme Nuuksiossa Sorlammen maisemissa tänään tiistaina ja torstaina.