Otsikko on Gregin (seikkailukaverini) ja minun inside-juttu.
Lähettelemme usein viestejä toisillemme ja monasti, kun lauseessa on sana gear, niin suluissa lukee (is good).
Varusteet eli kamat pitää olla kunnossa ja niiden on oltava markkinoiden parhainta.
Etenkin juoksukenkien merkitys on varmaan suurempi kuin monelle monelle muulle.
Jalat ovat pirun kranttuja, joten ihan millä lapikkaalla tahansa ei voi juosta. Tai voi ehkä kerran, mutta jo toisen lenkin jälkeen jalat ovat kipeät.
Juokseminen on melko yksipuolinen laji. Se kuormittaa jalkoja hullun lailla, joten juoksujalkineiden merkitys korostuu.
Mietin jokaisella lenkillä Grönlannin jäätikön ylitystä ja etenkin sitä, millä jalkineilla sen juoksen. Olen viimeset kaksi lenkkiä juossut Icebugien DTS-nastakenkillä ja niissä on useita minua miellyttäviä ominaisuuksia. Eilen (aattona) minulla oli mukana myös La Sportivan Lyckan-kenkä, joka poikkeaa monista muista LS:n kengistä siten, että pohjassa ei ole rock platea tai pohjalevyä.
Rock plate estää kivien ja murikoiden iskuja jalkapohjaan, mutta se myös jäykistää kengän pohjaa.
Otan jäätikölle kaksi hieman eri tyyppistä kenkäparia. Molempien on oltava melko lämpimät, sillä on hyvin todennäköistä, että juoksen osan matkaa lumikengillä.
Lumikenkien huonoin ominaisuus on se, että niiden materiaali hohkaa kylmää jalkapohjiin.
Normaalijuoksussa jalka pysyy lämpimänä kovassakin pakkasesa, sillä jalkaterä tekee jatkuvasti työtä ja veri kiertää.
Lumikenkien kanssa juostessa jalkaterä on puolestaan staattisessa tilassa.
No, muu keho hikoileekin lumikengillä juostessa ainakin tuplat normaaliin verrattuna. Ei, kyllä se on vähintään triplat….
Tänään joulupäivänä aion ottaa tämän talven ekat tyypit lumikengillä.
Ja aion piakkoin hankkia myös valjaat, joilla voi vetää esimerkiksi renkaita perässään. Tai miksei vaikkapa koiraa….
