To go or not to go?

/in /by

Lähetäkö, vai eikö, kas siinä kysymys?

 

Greg Maud, tuo armoitettu seikkailukaverini, lähetti viime yönä (Coloradosta) kyselyn helmi-maaliskuulle (2020) ajoittuvasta todella kylmäävästä seikkailusta.

 

Hän oli, tyypilliseen tapaansa, ottanut asioista hyvin selvää ja esitti pahuksen selkeän suunnitelmansa.

 

Kyseessä olisi todella haastava seikkailu, jonka kustannusarvio olisi kuitenkin melko pieni. Matkoineen varmaan 5000-7000€€ euron luokkaa, ei ainakaan paljoa yli…eli olisi selvästi normi-seikkailuja halvempi case.

 

No, jäätikön ylitys on kuitenkin edessä huhtikuussa 2019. Tiimikaverini Antti Siltala oli meillä perjantai-lauantain välisen ajan ja suunnittelimme samalla jäätikköreissua.

 

Lähdemme ensi viikolla Kööpenhaminaan, jossa tapaamme Lars Poulsenin, joka asuu siis Grönlannissa. Siellä me jatketaan kolmisteen suunnittelua.

 

Edessä on siis mielenkiintoinen viikko.

Miksi?

/in /by

Torstain Hesarissa oli hyvä juttu.  Aihe on klassinen, “what is the meaning of life?”

 

Professori Salonen sanoo :”Elämän kulissit ovat kivat, joo, mutta meistä tuntuu, että joku punainen lanka puuttuu, se iso syy, joka sytyttää minut elämään.”

 

”Tämän ajan kipupiste kulminoituu kokemukseen elämän merkityksettömyydestä ja tarkoituksettomuudesta. Elämän mielekkyyden puute on meidän yltäkylläisyydessä elävien ihmisten suurin vihollinen.”

https://www.hs.fi/elama/art-2000005884024.html

 

Suunta on varmaan monilla hukassa. Kompassin neula näyttää, että tuonne pitäisi mennä, mutta ulkoiset motiivit vievät toisaalle.

 

Keskustelen varmaan tästäkin aiheesta sunnuntaina, kun olen Rovaniemellä luentokeikalla.

 

Tänään nenä suuntaa kohti Messukeskusta, jossa alkaa Winter Expo vai mikäs sen nyt onkaan. Ski Expoksi sitä aiemmin kutsuttiin.

 

Firmallamme on siellä ständi, mutta en ole siellä hommissa.  Meikäläinen jutustustelee mieluusti ständillä vierailevien kanssa, mutta se tuotteiden myyminen ei ole oikein minun juttuni.

 

Aion keskittyä tuttujen kanssa jutusteluun.

 

 

Kisa

/in /by

Kaksi kokenutta seikkailijaa aloittaa huomenna vaelluksen kohti etelänapaa.

 

Molemmat miehet ovat Chilessä, Punta Arenas-nimisessä pienessä rannikkokaupungissa odottaen lentoa etelämantereelle, tarkemmin sanottuna Union Glacier Base Campiin.

 

Sieltä miehet lennätetään pienemmillä potkurikoneilla varsinaiseen lähtöpaikkaan, josta alkaa todella pitkä taivallus.

 

Molempien tavoite on olla ensimmäinen henkilö, joka on hiihtänyt koko etelämantereen halki ilman ulkopuolista tukea. Etelänapa on siis vasta välietappi.

 

Mieleen tulee noin sata vuotta sitten käyty kisa Amundsenin ja Scottin välillä. Kumpi on ensimmäinen etelänavalla. No, Amundsen voitti ja kakkoseksi tullut tiimi tuhoutui. Se on erinomaisen mielenkiintoinen case ja aion kirjoittaa siitä teille lähiaikoina.

 

Toisella nykyseikkailijalla on peräti 180 kiloa tavaraa pulkassaan, joten ensimmäiset kilometrit eivät varmaan ole mitään vauhti-iloittelua.

https://theadventureblog.blogspot.com/2018/10/antarctica-2018-expedition-season-set.html?fbclid=IwAR1kmNQ5obaKDbzc4-qYhU8aqrro96c0h4dCNC4zVU8swIIaDzGzj0wfyyk

 

Voi vaan kuvitella miesten tämän hetkiset fiilikset. Takana on hurja määrä työtä niin rahoituksen, logistiikan kuin harjoittelun suhteen. Ja kaikki valmistelut ei todellakaan ole mennyt kuin Disney elokuvissa. Sen arvaan.

 

Nyt on molemmilla on edessään se hetki, josta he ovat jo pitkään unelmoineet. Kokemuksesta voin sanoa, että se on uskomattoman hieno tunne.

 

Meikäläisellä ja muulla tiimillä on noin 6 kuukautta tuohon hienoon lähtöhetkeen.

 

Vanha (no ei iältään..) seikkailukaverini Greg on meilaillut ahkeraan. Hän on viime aikoina suoriutunut mm.extreme ironmanista, muutamasta vuoresta ja tähyilee kohti monia muita seikkailuja.

 

Ja houkuttelee minua niihin mukaan. Tänään saapuneessa meilissään hän pummi minua messiin erääseen todella hurjaan seikkailuun. Arvaatte varmaan, mitä vastasin.

 

Dream it-Plan it-Do it.