Jääjuoksua

/in /by

Vaikka kevät edistyykin kohinalla, niin meikäläinen voi treenata jäällä vielä tulevien viikkojen aikana…siis siihen asti, kun lähden jäätikölle.

 

Tästä on kiittäminen keskuspuiston latuverkostoa. Hiihtokausi on ohi, joten voin hyvillä mielin käyttää jäistä latupohjaa lenkkieni aikana.

 

Juoksin lauantaina suurimman osan lenkistä(erittäin) jäisellä latupohjalla. Vastaan tulevat ihmettelivät varmaan, notta mitäs toi jamppa juoksee jäällä kun pitävämpää alustaakin olisi tarjolla.

 

Alla oli nastat, joten pitoa  löytyi.  Kädessä ei ollut poikkeuksellisesti sauvoja ja se teki juoksusta kevyttä.

 

Sauvoilla juokseminen on kyllä pahuksen raskasta,mutta hyvä sitä on treenata jäätikköävarten. Tänään oli varmaan vasta viides lenkki sitten joulukuun, kun en käyttänyt sauvoja.

 

 

 

 

 

 

Bloksit

/in /by

Kiitokset vielä Pekka Lehtiselle (Greenroom Oy) Clifin blokseista.

 

Verrattuna geeleihin, blokseja (marmeladin kaltainen energiaviinikumi) on helpompi käsitellä eivätkä ne sottaa.

 

Geelien “mönjän” kanssa niin kädet kuin varusteet sotkeentuvat helposti.  Sen lisäksi bloksit ovat paljon paremman makuisia kuin geelit.

 

Juoksen tänään reilun kaksituntisen lenkin ja ajattelin ottaa bloksipaketin mukaan, vaikka en treenilenkeillä lisäenergiaa käytä. On sitä kuitenkin sen verran kehoon varatoitunut, että niillä kyllä pärjää reilun parituntisenkin.

 

Olen harjoittanut kehoa (ja etenkin mieltä) siihen, että aina ei ole tarjolla nestettä ja energiaa.  Ei niitä ole jäätiköillä ja aavikoillakaan aina nokan edessä.

 

 

 

 

 

 

Protskua ja rasvaa

/in /by

Saan jäätiköllä varmasti …no ainakin melko varmasti…tarpeeksi hiilareita. Siitä pitää mm.puuro huolen.

 

Mutta miten on proteinin ja rasvan laita?

 

Protskua ja rasvaa saan pähkinöistä  ja manteleista. Foodin (ei sponsori) tuo maahan luomulaatuisia pähkinöitä,joissa on raakasuklaakuorrutus.

 

Ai että ne on hyviä. Niitä lähtee matkaan kasapäin, ainakin pussukka päivää kohden.

 

Juoksun aikana mutustelen luomuaprikooseja. Niistä saa hiilareita..ja hyvän mielen. Ne maistuvat paljon paremmilta kuin “rikitetyt marketti-aprikoosit”.

 

Lihasta saan myös proteiinia. Otan mukaan poronlihaa, jota järsin iltaisin makuupussissa. Eiköhän näillä eväillä pärjää muutama viikko.

 

Seuraavien viikkojen harjoittelu on hyvin konservatiivista. Juoksen pääasiassa keskuspuiston ulkoilureitillä. Valinta osunee useinmiten Vanttilan 2,7 kilsan lenkille, jossa on sopivasti ylä-ja alamäkiä.

 

Juoksin aikoinaan Helsingin Paloheinässä n.1,8 kilsan kierrosta yli 50 kertaa. Siitä kertyi yhteensä 100 kilometriä. Kisan nimi oli (ja on) Masokistin Unelma.

Kisa meni kohdaltani kohtuu mönkään lähinnä siksi, että olin aika keltanokka ultrajuoksun suhteen.

 

Kunto oli mainio, sillä treenasinhan vuosittain reilusti yli 5000 kilsaa. Vuositahennen vaihteessa ja alussa varmaan 7000 km. Kisataktiikka oli vaan armottoman surkea.

 

Ensinnäkin, juoksin koko matkan kevyillä puolimaratonille suunnitelluilla Nike Skylon-kengillä. Näin jälkikäteen ajateltuna, jalassa olisi pitänyt olla vähän järeämmät jalkineet (seuraavana vuonna juoksin toisen 100 kilsan skaban, jossa jalassa oli paljon paremmat kengät ja kisa meni loistavasti).

 

Ruokahuolto oli hanurista. Ei kisajärjestäjän, vaan omani. Kirsi teki huoltonaisena loistavan duunin, mutta olin valinnut polttoaineeksi lihakeittoja ja melonia yms., joista ei saanut energiaa nimeksikään.

 

Juoksija tarvitsee polttoainetta ja rutkasti. Kehoni energiavarastot loppuivat 80 kilsan kohdalla ja sen jälkeen alkoi selviytymiskamppailu…puujaloilla.

 

Kaikki virheet johtuivat omista töppäyksistä, mutta otin niistä opikseni. Paloheinä opetti.

 

Torstain lenkillä tarkeni. Päällä oli taas kerran liikaa vaatetta ja päässä liian paksu pipo.