Mitä mielessä?

/in /by

Päivän tuntemuksia ja fiiliksiä, osa xxx.

 

Aamulla herätessä ensiksi tulee kelattua, notta kuinkas monta päivää sitä onkaan lähtöön?

 

Tiukan laskutehtävän jälkeen mietintämyssyssä pyöritellään päivän tehtävälistaa.

 

Tälle päivälle on merkitty harjoittelun lisäksi nettiasiat sekä on sovittava tapaaminen satelliitti-yhteyksistä vastaavan Pentti Kotiahon kanssa.

 

Penan satelliittikalustosta mukaan lähtee Iridium Go-puhelin, jonka avulla voimme kommunikoida jäätiköltä tarvittaviin tahoihin.

 

Testaan tänään muutamia retkiruokia. Ruokalistalla on ainakin yksi pasta-annos ja jotain kanaruokaa.

 

Tästä päästääkin siihen, että mitäs kun se kana tai pasta tulee (toivottavasti) alakautta ulos?

 

Mukaan on otettava riittävästi veskipaperia. Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Aavikolla tai jäätiköllä kykkiessä hanuria tulee pyyhkäistyä normaalia huolimattomammin. Se on pikkuisen helpompaa tehdä sisäveskissa, kun vaikkapa 20-30 asteen pakkasessa.

 

(viime kerralla ulkona oli niin kova myrsky neljän viiden päivän ajan, että tarpeet hoidettiin pistämällä kankku teltan oviaukosta ulos ja siitä se tavara lensi minne lensi. Jos ei ole pystyasennosta tähtääminen Mäkäräisen vahvuuksia, niin sama juttu täällä.Yksi läjä osui inuiittien telttanaruihin, johon se jäätyi nanosekunnissa möykyksi…)

 

En edes halua kuvitella millaisia persalueen vaivoja siitä voi syntyä, mikäli hygieniasta ei pidä huolta. Otan mukaan ison läjän saniteettipyyhkeitä, joilla viimeistellään pyyhkimistulos.

 

“Devil is in the details”. Piru asuu yksityiskohdissa. Tämä tosiasia on hyvä taas muistaa seikkailua suunniteltaessa. Jokainen yksityiskohta tulee miettiä todella tarkasti.

 

Olen enemmän suurten linjojen mies, joten joudun kiinnitämään edellä mainittuun asiaan todella paljon huomiota.

 

Kasaan myös tiimin tämän mukaan. Retkikunnassa ei voi olla minun kaltaisia henkilöitä kovinkaan montaa. Oikeastaan siihen mahtuu vain yksi sellainen…

 

 

 

 

Mr.Antti

/in /by

Koin keskiviikkona miellyttävän yllätyksen; sain meilin Chris Crewdsonilta, joka oli tukitiimin päällikkönä Kalaharin autiomaata ylittäessämme.

 

Olenkohan ikinä törmännyt niin positiiviseen ihmiseen kuin Chris. Epäilen.

 

Hänen äitinsä kuoli ylittäessämme autiomaata. Mies oli tietenkin uutisesta tyrmistynyt. Sanoimme Chrisille, että mene vain kotiin, kyllä me täällä pärjäämme, mutta hän jäi.

 

Ja hyvä että jäi. Vahvan organisointikyvyn lisäksi hänellä oli kyky luoda positiivinen ilmapiiri, vaikka kaikki olivat rättiväsyneitä.

 

Chris on organisoinut eri puolilla eteläistä Afrikkaa useita juoksu-ja seikkailukisoja. Hän asuu Etelä-Afrikassa.

 

Hyvät tiimikaverit ovat kullan arvoisia. Antti Siltala, joka lähtee jäätikölle mukaan on yksi sellainen. Antti on vähän yli kolmekymppinen eräopas, joka viihtyy lumilla. Hän teki myös kaksi kautta töitä Etelämantereella Ilmatieteen laitoksen tutkimusasemalla ja työskentelee nyt Bliss Adventuressa, jolla on toimintaa Pyhällä ja Luostolla.

 

Otin eilen käyttöön todella vanhat Icebugin Heros -nastakengät.

Toisessa jalassa oli Sarva Xante ja toisessa Heros. Jälkimmäisetkin ovat todella hyvät. Niissä on extra-leveä kantakuppi ja tästä voi olla jäätiköllä hyötyä, mikäli kantapää sattuisi ärtymään

 

Nyt on jäätikölle monta hyvää kenkä-kandidaattia. Otan “vain” kolme paria mukaan, joten valinta on tiukka. Pudotuspeli jatkuu…

 

Aloitin myös varustelistan kirjoittamisen. On sellainen aiemminkin ollut olemassa, mutta tämä on yksityiskohtaisempi.

 

Varustelista on myös tehtävälista. Tilasin tänään mm kahdet uudet keittimet. Ja lähetin Larsille tänään kyselyn siitä saako Grönlannista ostettua pulkkaa?

 

Mielummin ostasimme pulkan sieltä, kun raahaamme sellaisen Suomesta sinne. Tarvitsemme pulkkaa jäätikkömatkan loppuvaiheessa, jolloin olemme jättäneet hyvästi Larsille ja Salolle ja etemme kohti Kangerlussuaqia kaksistaan.

 

Tänään on kevyt lenkki, samoin perjantaina. Juoksen viikonloppuna pidemmät lenkit.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevyt olo

/in /by

Eilen oli palkkapäivä. Ei minun, vaan muiden tiimiläisten.

 

Lähetin Grönlantiin ensimmäisen osan timiläisten palkkiosta ja seuraavan liksan vuoro on jo kahden viikon kuluttua. Silloin on pankkitilillä erittäin kevyt olo.

 

Minun palkkapäiväni on toukokuussa, kun saavumme jäätikön länsireunalle.

 

Terveystila on hyvä (koputan puuta). Olen ollut koko talvikauden terve eli jotain on tullut tehtyä oikein.

 

Joku megainfluenssa olisi melko varmasti romahduttanut kunnon aika totaalisesti.

 

Yritän parhaan taitoni mukaan tasapainoilla treenaamisen ja levon välillä.

 

Nukun säännöllisesti ja aika paljon. Menen koisimaan yleensä klo.22.00 (myös viikonloppuisin) ja herään klo.6.30 (myös viikonloppuisin).

 

Treeneistä…yritän pitää kovavauhtiset ja kuormittavat treenit aika minimissään. Niiden määrä lisääntyy valon määrän mukaan eli kovavauhtisimmat harjoitukset tulee tehtyä kesällä, jolloin on myös enemmän aikaa palautteluun.

 

Nyt kun edessä on elämäni kovin seikkailuhaaste, niin vaikka valon määrä lisääntyy, niin kovavauhtisten treenien määrä on normaalia pienempi.

 

Harjoittelen just nyt todella hiljaisilla vauhdeilla, noin kuusi minsaa per kilometri. Jopa hitaamminkin.

 

Eilisellä noin 1h45min lenkillä kävelin kaksi jyrkkää ja pitkää ylämäkeä.

 

Elämäni kovin seikkailuhaaste? Odotusarvo on ainakin sellainen. Saharassa ja Kalaharissakin tuli nieltyä hiekkaa yli 1000 kilsaa eli enemmän mitä nyt edessä on, mutta olosuhteet ovat tällä kertaa moninkertaisesti hankalammat.

 

Mikäli näitä seikkailujuoksuja vertaa korkeisiin vuoriin, niin Kalaharin autiomaan ylitys oli minun Mount Everestini.  Sahara oli riskeineen ja fyysisine koettelumuksineen pahamaineinen K2.

Grönlanti on alle kasitonninen matkan pituuden suhteen, mutta edessä on jyrkkä seinämä, jota kukaan ei ole vielä kiivennyt.

 

Juoksen tänään peruslenkin, joka on pituudeltaan yli 15km, mutta alle 20km.