Kööpenhaminan matkasta vielä sen verran, että siellä syksy oli vasta alkutaipaleella. Ruoho oli siis naapurissa vihreämpää.

Vaikka varjossa lämpötila oli kohtuu vaatimattomat 12 astetta, niin auringossa olisi pärjännyt ihan paitahihasillaan. Suomi-poika talsi kuitenkin toppatakissa.

Kaksi asiaa pisti matkallani silmään.

En ole nähnyt missään kerralla niin paljon ihmisiä fillaroimassa paikasta a paikkaan b. Ja liikenne sujui hyvin.

Suomessa työpaikkapyöräilijä pistää urheiluasun päälle, mutta tanskalainen etenee tyylikkäästi (jakku-)puku päällä. Ja yleensä ilman kypärää. Fillarit eivät ole, ainakaan silmämääräisesti havainnoiden, tuhansien eurojen hifistelypyöriä vaan ihan perinteisiä kaupunkipyöriä.

Kaupunkikuvassa näkyi myös paljon juoksijoita. Etenkin iltaisin.

Ehkä kolmas asia, jonka voi ottaa esille, on ihmisen hoikkuus. Se on pieni ihme, sillä varsinkin lounasruokavalio on kaukana THL:n suosituksista.

Otaksun, että Grönlannin jäätikköjuoksu ja siihen liittyvät asiat, vievät minua vielä tulevaisuudessakin Kööpenhaminaan.  Hyvä niin, sillä pidin kokemastani.

Luulen, että tukkoinen nokka pitää minut pois lenkkipoluilta koko viikonlopun ajan.  Otaksun saaneeni sen lentokoneen ilmastoinnista; se ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta.

Tapasin perjantaina sponsorini Miika Vuoren, joka tuo maahan Patagoniaa, La Sportivaa ja Black Diamondia…muutama merkki mainitakseni.

Patagonia varustaa minut pääosin vaatteilla, mutta testissä on myös 28 litran juoksureppu, Ja ne kamat mä roudaan Grönlantiin Patagonian isolla 120 litraisella pakaasilla.

Black Diamondilta tulee valaisimia (otsalamppu, telttalampu),  mutta myös juoksuun ja leirielämään suunniteltuja tuotteita.

La Sportiva kengittää meikäläisen. Otan nyt testiin Lycan -juoksujalkineen ja maaliskuussa saan testattavaksi uudistuvan Bushido-mallin.