Vuosikymmen sitten…

/in /by

Tasan kymmenen vuotta sitten, hain pää märkänä sponsoreita etelämantereen seikkailuani varten.

 

Lähtökohdat olivat kaikin puolin nykypäivää huonommat. Ensinnäkin, kansainvälinen pankkikriisi oli iskenyt myös Suomeen, vaikka eräs kärkipoliitiikkomme sanoi sen ohittavan meidät. (sinänsä uskomaton lause…).

 

Rahoituksen kerääminen aikoina, jolloin sapeleita kalistellaan ja veri virtaa kaduilla, on hiukkasen vaikeaa. Kassaa kartuttaakseni, tein mahdollisimman paljon puhekeikkoja, koska niistä maksetaan kohtuu hyvin.

 

Muistan marraskuisen päivän, kun pidin puheen erään pankin johtajistolle. Siellä vedettiin melkein ranteita auki (ei ehkä puheeni takia) vaan siksi, että ajat olivat kurjat.

 

Sanoin, että pää pystyyn (perkele). On tässä lähihistoriassa pahemmastakin selvitty.

 

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kun haen rahoitusta toiselle jäätikkömatkalle, asiat ovat paremmin. Mutta kun katsoo lehtien otsikoita, jossa puhutaan (ja on puhuttu) mm.rakennusbuumista, niin vanhaa (sivuaineena) kansantaloustiedettä lukenutta seikkailijajuoksijaa alkaa välillä meno hirvittää. Historiasta kun ei ikinä opita mitään….

 

 

 

 

 

 

 

 

Nappaako?

/in /by

Tällä viikolla ratkeaa, näin ainakin toivon, eräs tärkeä yhteistyökuvio.

 

Pitäkää peukkuja.

 

Olen sinkauttanut tänään jo useamman meilin potentiaalisille sponsoreille. Jokaista toteutunutta diiliä varten tarvitaan (arviolta) 15 kontaktoitavaa yritystä. Niistä siis yksi lähtee mukaan. Jos lähtee.

 

Uskon, että monille seikkailuista haaveileville tämä on kova… ja itse asiassa tekemätön paikka. Kun ne viisi tai kuusi ensimmäistä kontaktoitavaa yritystä sanoo “ei” tai sieltä ei edes vastata. Jaksaako sitä olla yhteydessä vielä seitsemänteen tai kahdeksanteen tai…ties kuinka monenteen yritykseen, kun ne kaikki sanoo aina “ei”.

 

Kyllä jaksaa, jos uskoo asiaansa. Siinä se “usko” punnitaan. Retkikunnan perustaminen ja sen luotsaaminen on ihan samanlaista kuin start up-yrityksen perustaminen. Tulee ensimmäinen kuolemanlaakso ja vähän ajan kuluttua toinen. Ja sitten kolmas….

 

Työ tekijäänsä palkitsee, niin tässäkin asiassa. On vaan otettava niistä kieltäytymisistä opiksi ja käännettävä tappiot voitoksi.

 

Uusi mato koukkuun.

 

 

 

Näpit irti

/in /by

Viime viikkojen aikana on otettu kantaa julkisten (yleisten) maa-alueiden ja erämaiden puolesta.

 

Jenkeissä äänestettiin viime viikolla. Jos asiaa katsoo luontoihmisen lasien läpi, niin vastaikkain oli kaksi eri suuntausta: toiset halusivat hyödyntää aiempaa vapaammiin koskematonta luontoa ja toiset suojella sitä.

 

Asia herätti vaalikentillä todella paljon tunteita ja jopa tietyt yritykset lähtivät julkisesti tukemaan poliitikkoja, jotka haluavat suojella erämaita. Tästä esimerkkinä mm.Patagonia.

 

Vastapuolella oli varmasti omat lobbarinsa.

 

Äänestäjät ovat kuitenkin puhuneet. Yhä useampien viestinä oli, pitäkää näppinne erossa luonnosta!

 

Suomessakin on otettu kantaa. Ihan oikeudessa asti.

 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Helsingin Keskuspuiston nakertamisen/rakentamisen.

 

Pidän tärkeänä, että keskuspuistot (ja muutkin viheralueet) säilytetään koskemattomana. Espoon Keskuspuiston laitamille ollaan jo rakentamassa.

 

Vedän tänään ihan extra-kevyen lenkin. Enköhän pääse jo ihan kunnon treenamiseen makuun päivän parin päästä.