Alla on muutamia kuvia jäisiltä reissuiltani. Siinä on sekoitus Grönlantia, Pohjoisnapaa ja on siinä yksi treenikuva Nuuksiostakin. Tuo viimeisin kuva, jossa on Suomen lippu on Pohjoisnavalta.
Kävin siellä v.2007. Monet mukanaolijat jättivät maansa lipun juuri siihen kohtaan, missä Pohjoisnapa ihan virallisesti on.
Minä otin siniristi-lipusta kuvan ja nappasin sen mukaani.
Leave no trace.
Seikkailu-kaverini Greg on aloittanut Kanadassa on oman talvitreeninsä. Hän hiihtää painavan ahkion kanssa 200 kilsaa Great Slave järven halki.
Mies diggaa kylmiä olosuhteita iahn hullun lailla. Se voi kuullostaa absurdilta, sillä hän on asunut suurimman osan elämäänsä Etelä-Afrikassa.
Nyt Greg perheineen asuu Coloradossa, joka on seikkailevalle miehelle ihan unelmapaikka asua. Tämä 200 kilsan hiihtoseikkailu on vain yksi valmisteleva harjoitus kohden jotain todella pitkää naparetkeä varten.
Greg on aivan friikkinä revontuliin. Uskon, että se on toinen syy, miksi hän sinne Kanadaan lähti.
Kuten olen jo moneen kertaan toitottanut, niin viikkoja kestävän seikkailujuoksun a ja o on palautuminen.
Olennaista on se, miten pystyy palautumaan -ei pelkästään ekan viikon aikana- vaan vielä kolmennen ja jopa neljännen viikon aikana päivittäisestä rasituksesta.
Ravinnon merkitys on suuri. Täällä kotona palauttelen lenkin jälkeen yleens puurolla & marjoilla.
Tämän päivän lenkin jälkeen söin kaksi ruisleipää, joiden päällä oli voi/oliiviöljy-sekoitus ja poronlihaa.
Kyytipoikana oli Valion (ei sponsori) luomumustikkakeittoa, jota blandaan maidolla. Muilla testaamillani mustikkakeitoilla ei (empiirisen kokemuksen mukaan) ole mitään tekemistä mustikoiden kanssa. Itse marjaa on muutama hassu prosentti ja kaikkea muuta loput.
Päivän lenkkikavereina oli Mikko ja Nalla. Mikko on läheisen Bastvikin kartanon isäntä ja Nalla taas polkujuoksusta nauttiva koira.
Hauskaa oli!
