Jatkan Saharan halkijuoksun (2012) käsittelyä ja nyt olemme siirtymässä kohti Mauritaniaa.

Kuten aiemmin jo mainitsin, niin jouduimme vaihtamaan tukitiimiä Marokon ja Mauritania rajalla.

Muutamaa päivää ennen rajalle saapumista, saimme puhelun.

Satelliittipuhelimen toisessa päässä oli Salem, mauri-tiimin pomo.

“Missä rahat ovat?” kyseli Salem.

Kävi ilmi, että Suomesta lähettämäni rahat eivät olleet saapuneet Salemin firman tilille.

Vakuutin, että rahat ovat lähteneet.

“Jos rahoja ei löydy, emme ole rajalla vastassa” kuului uhkaus.

Soitin pankkiin. Oli ihan v…n kiva soitella sinne kesken 50 kilsan päiväjuoksun.

Onneksi minulla oli ja on siellä helvetin hyvä yhteyshenkilö, Nenosen Marko.

Urheilumies.

Sain Markon onneksi kiinni ja kyselin, ovatko rahat lähteneet.

Marko vakuutti, että on. Pyysin, että hän lähettää by fax kuitin lähetetyistä rahoita Salemille.

Ja näin tapahtuikin.

Sen jälkeen emme kuulleet Salemista sanakaan, kunnes tapasimme hänet sovitussa paikassa.

Minun oli tarkoitus juosta Mauritaniassa jo alkuvuonna 2008, mutta homma kyrvähti terroristeihin, jotka tappoivat ranskalaisia turisteja joulukuussa 2007.

Lähdin sitten Libyaan…

No, nyt oli vuorossa uusi yritys.

Olimme varautuneet terroristeihin hankkimalla tiimiin yli kymmenen paikallista sotilasta.

Enimmillään heitä taisi olla 14….

Jo tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut mikään ihan tavallinen puistokävely.

En viitsi mässäillä tällä asialla sen enempää, mutta sen sanon, että olimme ulkopuolisten tarkkailun kohteena.

Juoksu kulki pahuksen hyvin.

Keho vahvistui päivä päivältä ja olisin voinut napsia kilometrejä enemmänkin kuin 50 per päivä, mutta ahneella voi olla paskainen loppu…

Kunnes tuli se viimeinen päivä.

Mietin aamulla, että nyt voisi rykäistä pidemmän vedon.

Olin kieltämättä aika leipääntynyt siihen juoksemiseen ja teki mieli lähteä jo kotiin.

Tiimiin oli jo paria päivää aiemmin liittynyt Kirsi sekä Hietasen Juha, joka oli siis kirjoittamassa meikäläisestä “Seikkailujuoksija”-kirjaa.

Päätin juosta yhden päivän aikana ne loppukilsat, jotka meillä oli jäljellä.

92 km.

Juoksu sujui kuin siivillä. En tuntenut minkäänlaista väsymystä ja sain muutamaan otteeseen vihjeen juosta vähän hiljempaa.

En voi sanoin kuvailla sitä helpotusta, kun noin pari vuotta kestänyt “Operaatio Sahara” oli viimein ohi.

Toimittaja/ultraurheilija Teemu Virtanen teki Saharan juoksusta jakson VO2-ohjelmaansa.

Sieltä voi katsella sen ajan tunnelmia ja on ohjelmassa myös videoklippejä ja tunnelmia Saharastakin.https://www.youtube.com/watch?v=EaWvF7NBrVs

Juoksu kesti muuten sen verran kauan, että Suomessa ehti vaihtua presidenttikin.

Juoksun jälkeen vietimme pari päivää vielä Mauritaniassa, jonka jälkeen Hietsu, Kirsi ja meikäläinen matkasivat Marokon Casablancaan viimeistelemään kirjaprojektia.

Suomeen palattuani täällä odotti aikamoinen hulabaloo.

Haastatteluja toisensa perään, joista nostan esille Arto Nybergin suositun keskusteluohjelman.

Ja puhekeikkaa pukkasi. Olin jo paria päivää myöhemmin puhumassa erään media-alan yrityksen johtoryhmälle.

Olin tässä tilaisuudessa vielä niin väsynyt, että välillä piti nojailla seinäänkin.

Kirja ilmestyi toukokuussa ja sen julkistaminen tapahtui minulle hyvin tärkeässä paikassa.

Olympiastadionilla.

Tämän ja monen muun minulle tärkeän asian järkkäili Juha Hietsu Hietanen!

No, en jäänyt kovinkaan pitkään aloilleni, sillä silmissä siinsi uusi seikkailu, Grönlannin jäätikön ylitys juosten.

Ja pian matkasinkin Lontooseen tapaamaan seikkailukaveriani Greg Maudia….

Pari kuukautta Saharan halkijuoksun jälkeen oli aika julkistaa Seikkailujuoksija-kirja. (vas. Juha Hietanen)

Yllä kuva, joka on otettu heti 1628 km juoksun jälkeen. Mies oli suihkun tarpeessa…