NWR

/in /by

Tänään alkaa viimeinen kokonainen viikko Suomessa ennen aavikolle lähtöä.

Tehtävää ja toimintaa on sen verran paljon jäljellä, joten nyt on viimeistään aloitettava priorisointi. Tärkeät tehtävät suoritetaan, muut jäävät odottamaan tammikuuta 2022.

Meillä oli sunnuntaina juoksusessio Nuuksio Winter Runin tiimoilta.

Järjestämme juoksutapahtuman lopputalven aikana ja eilen oli ensimmäinen yhteislenkki tapahtumaan (mahdollisesti) osallistuvien kanssa.

Kisareitti on (ainakin tässä vaiheessa) n.7,3km tai jos sen juoksee kahteen kertaan, niin matkaa kertyy rahtusen alle 15km.

Paikalle ilmaantui noin kymmenen innokasta polkujuoksijaa, joiden kanssa kiersimme reitin kertaalleen. Paikka paikoin oli jo liukastakin, mutta jokainen pääsi reitin läpi ilman kolhuja.

Juoksin sen jälkeen vielä lyhyen sauvalenkin Kirsin sekä juoksukollega- Tommin kanssa.

Tänään (maanantaina) on viimeinen testipäivä “menetelmille, jotta minun askelia voitaisiin seurata aavikolla askel askeleelta”, kuten oheinen artikkeli kertoo. https://yle.fi/urheilu/3-12175392

Ylen Petri Sjöblom ja Janin Pajan Jani Mattson tulevat tistaina kuvaamaan tänne Nuuksion perusleiriin Penan ja mun pakkaushommia. Samalla me kerromme viime hetken kuulumisia jne.

Tätä ennen, klo.8.50., olemme Penan kanssa Ylen aamutelkkarin lauteilla kertomassa Arabian juoksuseikkailusta.

PS. Syyskauden kurinalaisuushaaste etenee hyvin. Tavoite on käydä päivittäin kastautumassa Nuuksion Pitkäjärvessä. Tällä hetkellä veden lämpötila on +4C ja eiköhän suunta ole alaspäin, sillä seuraavalle viikolle on luvassa vain pakkaskelejä. Kävin sunnuntaina kaksi kertaa pulahtamassa. Tänään jatketaan näitä harjoituksia….

Pidä suojaus ylhäällä

/in /by

Riad vuonna 2014. Ajelemme Mohan kanssa jossain päin kaupunkia ja juttelemme “pian” alkavasta aavikkojuoksusta. Yks kaks yllättäen hän sanoo: “Jukka, we must always keep our guard up”.

Tällä hän viittasi siihen, että kun liikumme aavikolla, niin suojaus on pidettävä aina ylhäällä.

Mies on enemmän kuin oikeassa.

Olen ollut jäätiköillä ja aavikoilla tilanteissa, jossa niin oma kuin muiden suojaus on pudonnut. Yhdelle meistä se oli koitua kohtaloksi.

Grönlannin jäätikkö ja vuosi on 2013, Siellä retkikunnassa mukana ollut Jens-Erik sai vakavan häkämyrkytyksen.

Kuten kaikki ymmärtävät, niin jäätiköllä on yleensä helvetin kylmä. Pysyäkseen lämpimänä on pidettävä itsensä liikkeessä, jollei satu olemaan teltan sisällä lämpimässä makuupussissa.

No, me olimme suurimman osan päivästä ulkona. Alueella oli korkeapaine, joka tarkoitti sitä, että aurinko paistoi, mutta samalla oli turkasen kylmä.

Jens-Erik istui toisessa mukana olleessa reessä. Hänen oli tarkoitus hiihtää, mutta toinen skimba oli mennyt päreiksi.

Siinä reessä istuessa tulee kylmä, mikäli ei välillä hyppää jalkojen päälle ja tee jumppaliikkeitä. Kokemusta on…

Mainitsin tästä asiasta miehelle useaan otteeseen, mutta tuloksetta. Pitkän päivätyön jälkeen pistimme teltat pystyyn ja sen jälkeen keittimet pöhisemään. Niiden avulla valmistetaan ruokaa, sulatetaan vettä ja kuivatetaan kamoja.

Keittimet olivat koitua Jensin kohtaloksi, sillä oli kylmissään säätänyt oman telttansa ilmankierron minimaaliseksi, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastoin.

Erittäin kokeneen jäätikkömiehen suojaus siis putosi.

En halua mollata Jensiä, sillä meille jokaiselle tapahtuu virheitä. Noissa olosuhteissa ne vaan voivat olla kohtalokkaita, joten Mohan sanat “pidetään suojaus ylhäällä” kaikuvat edelleen korvissa.

Kuusi vuotta myöhemmin (Grönlanti 2019) meillä oli mukana häkähälytin, joka alkaa (todellakin!!) ulisemaan, mikäli häkäpitoisuus teltassa nousee hälyttävän korkealle.

Piruhan asuu pienissä asioissa.

Täytän Arabian aavikolla 5-6 juomapulloa ennen kun lähden päivän 50 kilsan etapille. Mikäli unohdan laittaa suoloja juomaveden sekaan, niin lihaskrampin todennäköisyys kasvaa merkittävästi. Yksi kunnon takareisikramppi ja koko aavikkojuoksu on tod,näköisesti taputeltu.

Ja niistä suoloista ei ole paljoakaan apua, mikäli en niitä nauti. Siksi pysähdyn drinksulle joka 30.minuutti.

Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Meidän tulee vaan olla tarkkana kuin porkkana.

Juoksin lauantaina kevyen n.1h45 minsan sauvalenkin.

Thank god it is lauantai

/in /by

Härkäviikko on takana, mutta erittäin mukava ja tuloksekas sellainen.

Maanantaina testailtiin Movesensen, Wakeonen, Ylen ja Penan (Savantum..) kanssa minuun kiinnitettävää sensoria, joka lähettää kehon toiminnoista tiedon Ylen nettisivuille.

Mun kropan kuulumisia voi seurata aavikolta samaan tapaan kuin vaikkapa sitä Prisman liukuhihnaa.

No, eiköhän me saada teille aavikolta paljon mielenkiintoisempaa sisältöä, sillä edellä mainitun datan lisäksi me lähetämme teille videoita yms,yms. katsottavaksi.

Tiistaina pistettiin seikkailijan lääkitys kuntoon. Kävin apteekissa hakemassa aavikolle lähteviä rohtoja ja se setti oli niin vaikuttava, että farmaseutti kysyi, “mihin sä olet oikein lähdössä?”.

Tällä kertaa jätän lääkkeiden ennakkotestaamisen väliin, mutta siitäkin on siis aiemmin tehty. Kokeilin ennen Saharaa sellaista pientä “tainnutuspilleriä”, jonka lekuri määräsi minulle, “jos kroppa on niin kipeä, ettet muuten voi nukkua”

No, kiusaus oli liian suuri, joten olihan se pilleri testattava. Ihan tieteen nimissä…

Nappasin sen eräänä lauantai-iltana heti saunan jälkeen. Katsoin sitä pientä pilleriä klo.21.00 ja päätin, ettei sellainen snadi pilleri meikäläistä kaada.

Pääsin vielä omin jaloin sänkyyn klo.21.15 ja sit se oli menoa. Vedin hirsiä 10 tuntia putkeen.

Keskiviikkona oli Polkuporinoiden podcast-haastattelu ja sain samalla aavikolle lähtevät Rab´n kamat.

Torstaina oli tiimipalaveri Saudeihin. Riadissa järjestetään 2.12. aavikkojuoksuun liittyvä lehdistötilaisuus, jossa pidän 20 minsan puheen siitä kuka olen ja mitä aiomme tiiminä tehdä. Sen jälkeen vastaillaan kysymyksiin jne. Meidät on kutsuttu myös Suomen Riadin suurlähetystön iltatilaisuuteen, joten ohjelmaa riittää.

Kävimme myös “Mohan” kanssa läpi ruokalistaa, sillä syöminen on yksi suurimmista aavikkoseikkailun iloista. Nälkä kun on aavikkojuoksijan alituinen vieras.

Perjantaina oli jo edellisessä blogissa esitelty videohaastattelu by Toughbook.

Viikon kruununa oli se, että sain Land Cruiserini huollosta.

No ei vaiskaan, se oli huippuhyvä tapaaminen Suomen johtavan puhujafirman MySpeakerin Susanna Suorsan kanssa.

Olemme olleet Suskin kanssa yhtä kauan puhujabusineksessa, vuodesta 2007 alkaen. Hän vahvana puhujaliiketoiminnan kehittäjänä ja toimijana, minä taas puhujana.

MySpeaker on suht uusi firma puhujabusineksessa, mutta on noussut kolmen (3) toimintavuoden aikana Suomen suurimmaksi. Siihen menestykseen on ilo hypätä mukaan.

Vedin myös muutaman kevyehkön treenin. Juoksen viikon pitkän lenkin lauantaina ja sunnuntaina on vuorossa yhteislenkki Nuuksio Winter Run -porukan kanssa. Tervetuloa Solvallaan sunnuntaina klo.10.00

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!