Mr.Antti

/in /by

Koin keskiviikkona miellyttävän yllätyksen; sain meilin Chris Crewdsonilta, joka oli tukitiimin päällikkönä Kalaharin autiomaata ylittäessämme.

 

Olenkohan ikinä törmännyt niin positiiviseen ihmiseen kuin Chris. Epäilen.

 

Hänen äitinsä kuoli ylittäessämme autiomaata. Mies oli tietenkin uutisesta tyrmistynyt. Sanoimme Chrisille, että mene vain kotiin, kyllä me täällä pärjäämme, mutta hän jäi.

 

Ja hyvä että jäi. Vahvan organisointikyvyn lisäksi hänellä oli kyky luoda positiivinen ilmapiiri, vaikka kaikki olivat rättiväsyneitä.

 

Chris on organisoinut eri puolilla eteläistä Afrikkaa useita juoksu-ja seikkailukisoja. Hän asuu Etelä-Afrikassa.

 

Hyvät tiimikaverit ovat kullan arvoisia. Antti Siltala, joka lähtee jäätikölle mukaan on yksi sellainen. Antti on vähän yli kolmekymppinen eräopas, joka viihtyy lumilla. Hän teki myös kaksi kautta töitä Etelämantereella Ilmatieteen laitoksen tutkimusasemalla ja työskentelee nyt Bliss Adventuressa, jolla on toimintaa Pyhällä ja Luostolla.

 

Otin eilen käyttöön todella vanhat Icebugin Heros -nastakengät.

Toisessa jalassa oli Sarva Xante ja toisessa Heros. Jälkimmäisetkin ovat todella hyvät. Niissä on extra-leveä kantakuppi ja tästä voi olla jäätiköllä hyötyä, mikäli kantapää sattuisi ärtymään

 

Nyt on jäätikölle monta hyvää kenkä-kandidaattia. Otan “vain” kolme paria mukaan, joten valinta on tiukka. Pudotuspeli jatkuu…

 

Aloitin myös varustelistan kirjoittamisen. On sellainen aiemminkin ollut olemassa, mutta tämä on yksityiskohtaisempi.

 

Varustelista on myös tehtävälista. Tilasin tänään mm kahdet uudet keittimet. Ja lähetin Larsille tänään kyselyn siitä saako Grönlannista ostettua pulkkaa?

 

Mielummin ostasimme pulkan sieltä, kun raahaamme sellaisen Suomesta sinne. Tarvitsemme pulkkaa jäätikkömatkan loppuvaiheessa, jolloin olemme jättäneet hyvästi Larsille ja Salolle ja etemme kohti Kangerlussuaqia kaksistaan.

 

Tänään on kevyt lenkki, samoin perjantaina. Juoksen viikonloppuna pidemmät lenkit.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevyt olo

/in /by

Eilen oli palkkapäivä. Ei minun, vaan muiden tiimiläisten.

 

Lähetin Grönlantiin ensimmäisen osan timiläisten palkkiosta ja seuraavan liksan vuoro on jo kahden viikon kuluttua. Silloin on pankkitilillä erittäin kevyt olo.

 

Minun palkkapäiväni on toukokuussa, kun saavumme jäätikön länsireunalle.

 

Terveystila on hyvä (koputan puuta). Olen ollut koko talvikauden terve eli jotain on tullut tehtyä oikein.

 

Joku megainfluenssa olisi melko varmasti romahduttanut kunnon aika totaalisesti.

 

Yritän parhaan taitoni mukaan tasapainoilla treenaamisen ja levon välillä.

 

Nukun säännöllisesti ja aika paljon. Menen koisimaan yleensä klo.22.00 (myös viikonloppuisin) ja herään klo.6.30 (myös viikonloppuisin).

 

Treeneistä…yritän pitää kovavauhtiset ja kuormittavat treenit aika minimissään. Niiden määrä lisääntyy valon määrän mukaan eli kovavauhtisimmat harjoitukset tulee tehtyä kesällä, jolloin on myös enemmän aikaa palautteluun.

 

Nyt kun edessä on elämäni kovin seikkailuhaaste, niin vaikka valon määrä lisääntyy, niin kovavauhtisten treenien määrä on normaalia pienempi.

 

Harjoittelen just nyt todella hiljaisilla vauhdeilla, noin kuusi minsaa per kilometri. Jopa hitaamminkin.

 

Eilisellä noin 1h45min lenkillä kävelin kaksi jyrkkää ja pitkää ylämäkeä.

 

Elämäni kovin seikkailuhaaste? Odotusarvo on ainakin sellainen. Saharassa ja Kalaharissakin tuli nieltyä hiekkaa yli 1000 kilsaa eli enemmän mitä nyt edessä on, mutta olosuhteet ovat tällä kertaa moninkertaisesti hankalammat.

 

Mikäli näitä seikkailujuoksuja vertaa korkeisiin vuoriin, niin Kalaharin autiomaan ylitys oli minun Mount Everestini.  Sahara oli riskeineen ja fyysisine koettelumuksineen pahamaineinen K2.

Grönlanti on alle kasitonninen matkan pituuden suhteen, mutta edessä on jyrkkä seinämä, jota kukaan ei ole vielä kiivennyt.

 

Juoksen tänään peruslenkin, joka on pituudeltaan yli 15km, mutta alle 20km.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18.000

/in /by

Jes!

Maaliskuussa sivuilla oli noin 18.000 kävijää. Se on uusi rekordi sitten Saharan halkijuoksun, jolloin sportman.fi-sivulla  kävi yli 20,000 vierailijaa.

 

Kesäkuussa tulee yhdeksän vuotta siitä,kun aloitin blogin kirjoittamisen.

 

Kerroin eilen, että keskityn jatkossa pääosin Grönlannin juoksuun. Se ei ihan pidä paikkaansa.

 

Työasioitakin pitää hoitaa. No, seikkaileminen on minun työtä, mutta ei sillä elä. Yksi tärkeimmistä leivän tuojista on lehtiyhtiö.

 

Elokuussa 2004 aloitin Kustannus Oy Juoksijassa. Silloin teimme tasan yhtä lehteä, Juoksijaa. Nyt niitä on jo kuusi (Juoksija, Hiihto, Pyöräily+triathlon, Kunto&Terveys, Polkujuoksija (uusi,ilmestyy 3.5.) ja Kuntosuunnistaja (uusi.ilmestyy 12,4,). Tämän lisäksi teemme SUL:lle juoksutapahtumalehteä.

 

Tiedossa on myös kaksi puhekeikkaa ennen jäätikölle lähtöä.Niiden merkitys seikkailujen rahoittajana on suuri.

 

Käyn tänään testaamassa ainakin yhtä kenkäparia Grönlantiin liittyen. Minulla on useita hyviä vaihtoehtoja, joista tulisi valita kolme paria mukaan. Kahdessa on nastat, yhdessä (siis) ei.