Yhden sijasta tuli kaksi.

Siis jäätikön ylityksiä.

Ensimmäinen jalkaisin, toinen autoilla.

Olin asettanut itselleni tavoitteen taivaltaa jäätikön yli kahden vuorokauden aikana ja siihen pääsinkin!

Se vaati loppuvaiheessa aikamoisen ponnistuksen ja voin sanoa, että voimia ei jäänyt varastoon.

Otin koneesta irti kaiken mitä siitä lähti.

Jatkan aiheen parissa ainakin muutaman päivän ajan, mutta jo tässä vaiheessa on otettava esille Vatnajökull-tiimi.

Se oli kaikkien aikojen paras!

Ensimmäinen kiitos kulkeutuu seikkailija Arnauld de Laveleyelle, joka keksi suositella islantilaista Fjallajepparia ja sen omistajaa Antonia retkikunnan johtajaksi.

No, onneksi Anton innostui tästä projektista.

Ja oli tiimin onni, että jäätikkökuningas “Addi” lähti Antonin kumppaniksi varmistamaan sen, että pääsen turvallisesti jäätikön yli.

Kolmantena jäätikköexperttinä matkassa oli mukana Arni, joka jeesasi minua aivan hiton paljon ja oli jäätikköylityksen loppuvaiheessa se mies, joka katsoi, että en tipu railoon.

Last but not least, Pata Degerman.

Olen tuntenut Patan kakskytvee ja oliko meillä hyvä yhteisreissu.

No, kyllä oli.

Eikä se tähän jää….

Niin, ylitimme siis jäätikön myös toisen kerran.

Ensimmäiseen 150 kilsan ylitykseen (itä-länsi) kului 48h, joka oli se haave!

Meillä oli vaikeuksia päästä jäätikön länsipuolelta “maihin”, joten päätimme kääntää autojen (2) nokka takaisin kohti jäätikön itäosaa.

Siitäkin tuli aikamoinen seikkailu!

Palataan asiaan.