Sosiaalinen juoksija

/in /by

Minusta on kuoriutunut viime vuosien aikana hieman aiempaa sosiaalisempi juoksija..

Vielä kymmenisen vuotta sitten nielin kilometrit yksin.

Taitaa olla niin, että kimppalenkkeilystä on tullut suosittua muissakin piireissä.

Näen lenkeilläni aika paljon laumassa liikkuvia maastopyöräilijöitä. Monet polkujuoksijat treenaavat yhdessä samanhenkisten kanssa.

Jotta totuus ei unohtuisi, niin juoksen edelleen valtaosan lenkeistä yksin.

Lenkit ovat minulle harjoittelua johonkin tulevaan seikkailuun.

Yksin harjoitellessani voin (itsekkäästi) pitää juuri minulle sopivaa harjoitusvauhtia ja voin valita reitin mieleni mukaan.

Ryhmässä liikuttaessa ei olla itsekkäitä vaan kuunnellaan ja otetaan huomioon muiden toiveet.

Juoksen aavikoilla ja jäätiköillä mieluiten yksin. Se on näin helpompaa. Pidät vain itsestäsi huolta.

Vedin tiistaina kuntopiiritreenin. Yksin.

Tein viittä eri liikettä. Painopisteenä perse, pohkeet ja takareidet.

Nettisivuni statistiikkamittarin mukaan täällä käy muitakin ihmisiä kuin minä itse. Jos näin todellakin on, niin lähetä meiliä otsikolla “Hep!” osoitteeseen jukka.viljanen@sportman.fi

Kahdelle nopeimmalle lähtee “Asennetta Peliin” -kirja for free. Ehkä kolmannellekin.

Onkalo

/in /by

Olkiluoto 3:n rakentaminen ja käyttöön ottaminen on kestänyt suunnilleen yhtä kauan, kuin joidenkin seikkailujuoksujeni suunnittelu ja toteutus. Ohessa tuore juttu Onkalosta, ydinjätteen hautausmaasta.

https://yle.fi/a/3-12686218

Itse asiassa, olin puhumassa vuonna 2012 Teollisuuden Voiman järjestämässä tilaisuudessa. Seminaarin aiheena oli ydinvoima ja mm. Olkiluoto 3.

Tilaisuus järjestettiin helsinkiläisessä hotellissa. Ja kun kyseessä oli tapahtuma, joka promosi ydinvoimaa, niin sehän herätti tunteita niin puolesta kuin vastaan. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, tilanne on toinen.

Tilaisuuden järjestäjät olivat ennakoineet mahdolliset mielenilmaisut, joten paikalla oli tummiin pukuihin (ja laseihin) sekä pieniin mikrofoneihin puhuvia miehiä. Men In Black.

Tähän porukkaan tuli säpinää, kun pelmahdin hotellin aulaan.

En ollut tälläytynyt yhtä tyylikkäästi, kuin tilaisuuden muut vieraat. Ja tulin paikalle eri aikaan kuin muut, vasta noin varttia ennen seminaarin päätöspuheenvuoroni alkua.

Olin pukeutunut seikkailullisiin “aavikkovermeisiin”. Jalassa oli hiekan väriset aavikkobootsit, selässä roikkui Camelbakin militaryreppu ja sitä rataa.

Veikkaan, että turvamiehet luokittelivat minut Greenpeacen tai jonkun muun aktivistiryhmän edustajaksi.

Sain siis heti seuraa. Tatamiin minua ei kuitenkaan nakattu.

No, pääsin kuin pääsinkin seminaaritilaan, jossa pidin kutsuvieraille luennon.

Salitreeni

/in /by

Harjoittelen “arktisella salilla”, jossa ei ole lämmitystä. Valaistuksesta vastaa otsalamppu:-)

Tein maanantai-iltana kevyen lihaskuntotreenin (metsäprojekti on päivän kahden tauolla)

Sisäsoutua 4 x 5 min. Soudin kakkosvaihteella. Keskityin tosi tarkasti oikeaoppiseen soututekniikkaan. “Aluksi jalat, sitten selkä ja loppuveto käsillä”.

Selkäpenkki: 4 x 10 ilman lisäpainoja, 2 x 5 lisäpainoilla. Selkäpenkin avulla harjoitan takareisiä, pakaroita ja alaselkää.

Maastaveto: 4 x 10 sarja, kevyillä painoilla. Tekniikka on vielä vähän hakusessa.

Liikesarjojen välillä oli minimaalinen, ehkä 15 sekunnin palautus,

Olipa hyvä treeni!