Kävin vuona 2008 Libyan Saharassa.

Itse asiassa minun ei pitänyt lähteä sinne alkuunkaan, mutta toisin kävi.

Olin nimittäin ilmoittautunut Mauritaniassa järjestettävään 250 kilsan etappikisaan, mutta se peruttiin.

Kävi nimittäin niin, että eräs kuuluisa terroristijärjestö riisti hengen usealta ranskalaiselta turistilta missäpä muualla kuin Mauritanian pääkaupungissa.

Aavikkojuoksu peruttiin ei vähiten siitä syystä, että kisajärjestäjä oli ranskalainen.

No, minulle tuli kiire löytää uusi kisa. Sain kuin sainkin peruutuspaikan Libyaan.

Olin fyysisesti todella hyvässä kunnossa, mutta muu valmistautuminen meni penkin alle,

Itse kisassa suunnistus meni ihan perseelleen. Eksyin tuon tuosta.

Juoksin siis koko rahan edestä. Veikkaan, että 200 kilsan sijaan meikäläinen harhaili Saharassa lähes 250 kilsaa….

Olin kisan jälkeen ihan paskana. Tähän liittyen, muistan kävelleeni vessaan, joka oli paikalliseen tyyliin savimaja, jossa veskipöntön virkaa toimitti lattiassa oleva reikä.

Yritin kyykistyä, mutta jalat olivat niin tönkkönä, ettei siitä tullut mitään. Linkutin takaisin teltalle, josta nappasin juoksusauvat mukaani. Asetin ne hanurin taakse ristiin, että voin istua niiden päällä.

No, ei sekään ihan tuubiin mennyt, mutta sain toimitettua asiani.

Veskiepisodin jälkeen laahustin lääkintätelttaan. Jaloissa kun oli rakko poikineen.

Virheitä tuli tehtyä, mutta niistä otettiin opiksi. Kerran saa mokata, mutta jos saman virheen tekee kahdesti, niin sitten on päässä vikaa.

Libyasta saadut opit veivät minut koko Saharan autiomaan halki neljä vuotta myöhemmin….