Pian Saharan jälkeen otin suunnaksi Grönlannin jäätikön. Pyysin retkikunnan jäseneksi Greg Maudin, johon olin tutustunut Etelämantereella. Greg juoksi kanssani Kalaharin autiomaan halki.

Pidimme ensimmäisen palaverin Lontoossa, jonne GM oli asettunut muutamaksi vuodeksi.

Päätimme pitää kaksi treenileiriä Lapissa. Toisessa oli mukana retkikuntaan rekrytoitu tanskalainen Jens-Erik Nielsen, joka oli aiemmin hiihtänyt Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden halki.

Huomasimme harjoitusleirin aikana, että JE:n kondis on kehnonlainen. Hän sai asiasta muistutuksen ja mies lupasikin treenata ennen h-hetken koittamista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Näin jälkikäteen ajateltuna mies olisi pitänyt potkia ryhmästä pois….

Itse juoksu alkoi huhtikuussa Grönlannin itärannikolta Isortoqin kylästä.

Sää oli mitä mainioin. Etenimme todella mainiosti ensimmäiset 5 päivää.

Huomasin, että Jens-Erikillä oli vaikeaa. Yritin motivoida miestä, mutta sanani menivät kuuroille korville. Välillä meni hermotkin…

Eräänä iltana Jens-Erik teki elämänsä munauksen. Hän sulatti teltassaan (lumesta) vettä, sillä seurauksella, että teltta oli täynnä häkää ja mies pyörtyi.

Kuin ihmeen kaupalla löysimme hänet, ennen kuin viikatemies iski.

Saimme hänet elävien kirjoihin, mutta siinä vaiheessa oli selvää, että emme voisi jatkaa jäätikön ylitystä hänen kanssaan.

Mies oli evakuoitava jäätiköltä pois.

Ennen sitä jäimme myrskyn kouriin viideksi päiväksi. Ensimmäisen myräkkäyön aikana olin ihan varma, että nyt tulee noutaja.

Kun ihmeen kaupalla telttamme kesti tuon röykytyksen.

Kun myrsky laantui, niin oli aika lähteä takaisin kohti Isortoqia.

Vauhtia ja vipinää villahousuihin toi tieto, että uusi myrsky on tuloillaan.

Ja mikä matka siitä tulikaan. Jotta ehtisimme ajoissa Isortoqiin, niin jouduimme tekemään aika uhkarohkean reittimuutoksen muutaman vuoren yli. Mikäli olisimme palanneet takaisin samaa reittiä, mistä tulimme, niin emme olisi ehtineet määränpäähän ennen uutta myräkkää.

Kuin ihmeen kaupalla saavuimme itärannikolle juuri ennen uuden hurrikaanin alkua. Sitä telttamme ei olisi kestänyt.

Vaikka matka jäi kesken, niin ensimmäinen Grönlannin jäätikkömatka oli ikimuistoinen. Päätin, että palaan jossain vaiheessa jäätikölle. Siihen meni kuusi vuotta….

Jännitysnäytelmä jatkui heti jäätikkömatkan päätyttyä. Lensimme helikopterilla ensiksi Tasiilaqiin ja siitä Kulusukiin.

Jälkimmäisessä paikassa jouduimme odottamaan lentoa Islantiin parisen päivää. Tapoimme aikaa mm. kuljeskelemalla merenjäällä. Se oli koitua kohtalokseni.

Jäin muusta porukasta (GM/JE) jälkeen. He talsivat minusta noin sadan metrin päässä, kun yks kaks yllättäen tipuin jään läpi. Matka kohti merenpohjaa alkoi.

Minulla oli jalassa jäätikkösaappaat ja olin pukenut ylleni paksun untuvatakin.

En mene yksityiskohtiin, mutta (todellakin) kuin ihmeen kaupalla, sain räpiköityä itseni jään reunalle, josta Greg repi minut ylös. Olen miettinyt tätä episodia moneen kertaan.

Grönlannin ensimmäinen seikkailu oli opintomatka isolla O-kirjaimella. Kävin sen jälkeen tarkkaan läpi, mikä ja etenkin miksi asiat meni plörinäksi. Minulla ei ole tapana tehdä samaa virhettä kahteen kertaan…

Aloitin uuden Grönlannin jäätikköseikkailun valmistelut vuonna 2017. Itse matka toteutui vuonna 2019. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa….