Voima pinnan alla

/in /by

“Puolustusvoimien erikoisjoukkokoulutus tunnetaan rankkuudestaan. Fyysisen rääkin lisäksi koulutuksessa treenataan henkistä kestokykyä, resilienssiä”.

Nämä sanat on kopioitu vastikään ilmestyneestä kirjasta “Voima pinnan alla”.

Kirjassa kerrotaan suurelle yleisölle suomalaisen taistelusukeltajien tarinan, heidän koulutuksestaan, toiminnastaan sekä historiastaan. https://kauppa.atena.fi/sivu/tuote/voima-pinnan-alla/4434503

Edellä mainitut aiheet ovat keskeinen osa (taistelusukeltaja/”erikoisjoukko-operaattori”) Sami Ruotsin elämäntarinaa, johon kirja pääasiassa keskittyy. Sami työskentelee nykyään osteopaattina ja ammattivalmentajana Crossfit 8000´n tiloissa.

Sain kirjan näppeihini perjantaina ja aloin ahmimaan sitä heti suurella innolla osittain varmaan siksi, että minulla on lukuisia ystäviä, jotka ovat olleet ja ovat mukana taistelusukeltajien sekä erikoistoimintaosaston toiminnassa.

Ja olen saanut heiltä paljon ammattimaista apua retkikuntien aikana.

Intiaani?

/in /by

Luin Adventure Journalista artikkelin “Keep (Running) simple, stupid”.https://adventure-journal.com/blogs/news/keep-running-simple-stupid?fbclid=IwAR1pcFyDWzIPmECe5HqvWePIqTemOvVRk_xehbjUpq4mAXBiexrJClJVxiY

“Running became increasingly complicated by gear and metrics and comparisons and routes and races and form and nutrition and data and decisions and ethics and aesthetics and style…All mostly unnecessary, and some entirely pointless”.

Simppelistä asiasta tehdään monimutkasta.

Kun menin vuonna 2004 töihin Juoksija-lehteen, niin lehden toimittaja Seppo Anttila kutsui minua “intiaaniksi”.

Otin sen suurena kohteliasuutena.

Haistatin paskat kaikille kehoa mittaaville vekottimille ja muille härpäkkeille.

Halusin vain juosta.

Pitää tässä monimutkaisessa maailmassa (edes) jonkun asian yksikertaisena.

En ole ikinä pitänyt suurista tapahtumista, joten on luonnollista, että kartoin niitä myös juoksijana.

Siksi suosioon nousseet maratonit eivät kiinnostaneet.

Piti keksiä siis jotain omaa.

Aavikot ja jäätiköt.

Ugh.

Kilpajuoksu vuorilla

/in /by

Referoin jälleen kerran erästä artikkelia.

Juttu julkaistiin suosikkisivustollani eli Explorerswebissä.

Norjalainen Kristin Harila on halunnut olla historian ensimmäinen nainen ja nopein ihminen, joka on kiivennyt kaikille yli 8000 vuorille.

Niitä on yhteensä 14 kpl.

No, hän missasi toisen ennätyksen, sillä kiinalaisnainen nimeltään Dong Jong Juan ehti huiputtaa kaikki korkeat vuoret viikkoa ennen Harilaa.

Harila sai kuitenkin yhden sulan hattuunsa, sillä hän teki suorituksensa nopeammin kuin kilpasisarensa…ja itse asiassa myös veljensä.

Norjalainen on ilmoittanut aiemmin kiipeävänsä vuoret ilman lisähappea, mutta nyt on käynyt ilmi, että kaksi viimeistä huippua on saavutettu happinaamari kasvoilla. Se helpottaa tavoitteen saavuttamista todella paljon.

Alkutaustoituksen jälkeen pääsemme viimein Exwebin artikkelin ytimeen: https://explorersweb.com/kristin-harila-repeating-8000ers/

“Today, the means of reaching the summit have changed and the spirit of adventure that animated those who first climbed the 14 8,000’ers is over. It ended with the industrialization of mountaineering, the helicopters, the numerous support staff, the high-altitude rescue options, and the vastly improved logistics.

All these advances have made it so much easier to reach the summit that it has all but killed the uncertainty that is the essence of adventure. It is as if someone set off today to travel around the world in 79 days in order to beat Phineas Fogg’s record.

Artikkeli kysyy, missä on vuorikiipeilyyn olennaisesti liittyvä seikkailu?

Tällä hetkellä ennätysten jahtaajat akklimatisoituvat yhdellä vuorella, huiputtavat sen mahdollisimman nopeasti ja siirtyvät helikoptereilla (jo korkeaan ilmaan totuttautuneina + lisähapella) seuraavalle vuorelle jne.

Aika teollista toimintaa sanoo artikkeli ja komppaan sitä.

Ja lisään vielä, että aika usein nämä kilpajuoksut päättyvät siihen, että jossain vaiheessa suojaus putoaa….