Kisakatsomossa

/in /by

Suuntasin lauantai-aamuna jalkaterät kohti Nuuksion Swinghilliä, jossa toimii laskettelukeskuksen lisäksi suosittu Bike Park.

Kumpikaan näistä ei ole minun lajini.

Syy miksi olin Nuuksion Alpeilla liittyi juoksuun; Nuuksio Classic -polkujuoksumaratonin ja myös 70 kilsan kisaajien reitti kulki Swinghillin kautta, joten päätin oman lenkkini yhteydessä tsiigata hetken kisan kulkua.

Ja olihan siellä pari tuttuakin…

Yksi huomio liittyi kisaajien jalkineisiin; jos ennen polkujuoksijat suosivat Salomonia, niin nyt ainakin silmämääräisesti Hoka-juoksukengät ovat kirineet sen ohi.

Intohimo

/in /by

Juoksuun voi syntyä niin intohimoinen suhde, että siitä tulee koko elämän ykkösasia.

Oheisen Outside-lehden artikkeli kysyy, ”Is it possible to love this sport (ultrarunning)  too much”

Kyllä.

https://www.outsideonline.com/1986361/running-empty

Oheinen artikkeli kertoo mm. Kyle Skaggs -nimisestä ultrajuoksijasta, joka nousi ihan puskista poikkeuksellisen nuorena lajin huipulle, mutta myös hävisi sieltä nopsaan.

Lopullisesti.

Hän, monien muiden ultrajuoksijoiden tapaan, kärsi OTS:stä, overtraining syndromasta eli liiallisesta harjoittelusta.

Skaggs on nykyään luomuviljelijä. Hän on myöhemminkin yrittänyt palata juoksun pariin, mutta joka kerta entiset oireet ovat palanneet.

Oheisessa artikkelissa käsitellään monia muitakin ultra-urheilijoita. Jotkut ovat selvinneet OTS syndroomasta paremmin kuin toiset ja ovat voineet palata lajin pariin jopa entistä vahvempina.

On hyvä muistaa, että nämä Outside-lehden haastattelemat urheilijat ovat ultrajuoksun ammattilaisia, talliurheilijoita, joiden duuniin kuuluu osallistua vuosittain useisiin erittäin vaativiin ultrajuoksutapahtumiin.

Se vaatii, ainakin joidenkin osalta, veronsa.

Toisaalta, palaahan ihmisiä loppuun “tavallisessa” työelämässäkin, joten mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse.

Seikkailujuoksija on vetänyt itsensä piippuun Libyan aavikkokisassa.

Kohti Q……

/in /by

Tänään on syyskuun 1.päivä, joka tarkoittaa sitä, että olemme siirtyneet kesästä syksyyn.

Lähden ensi kuussa pikavisiitille Lähi-Itään.

Marraskuun lopulla alkaa seikkailujuoksu, joka on pituudeltaan 500 kilsaa.

Tai oikeastaan himpun verran vähemmän 490 km, mutta aion juosta 10 kilsaa extraa, jotta tuo viisi sataa tulee täyteen.

Tavoitteena on kiertää Qatarin hiekkaerämaa. Siis juosta maan aavikon ympäri.

Aiemmin olen juossut jonkin alueen, esim. Saharan autiomaan tai Grönlannin jäätikön halki, mutta tällä kertaa kierrän jonkun alueen.

Aloitan juoksun maan pääkaupunki Dohasta, jonne palaan arviolta 10 päivän kuluttua.

Kyse on testijuoksusta, joten se kuinka nopeasti juoksusta selviän ei ole olennaista.

Testaan, miten uudistunut harjoittelu toimii, sillä se minun varsinainen tavoite on juosta maailman suurimman hiekkaerämaan halki, joka keskeytyi joulukuussa 2021.

Sen ajankohta on toivottavasti talvi 24/25.

Seuraavan juoksun aikana mukana kulkee pieni tiimi.

Qatarin retkikuntaan kuuluu kaksi muuta henkilöä + 1 ajoneuvo.

Kerron tulevasta seikkailusta lisää sen jälkeen, kun olen käynyt lokakuussa Dohassa tapaamassa tiimiäni.

Juoksin kesän 2023 viimeisen lenkin Espoon ja Kirkkonummen alueella.