Miksi?

/in /by

Aika moni haastattelu alkaa kysymyksellä “miksi lähdet juoksemaan Kalahariin”? Ihan perusteltu kysymys, mutta “miksi”-kysymyksiin on aina hankala vastata, sillä ei ole yhtä tai kahta syytä lähteä maailman ääriin, vaan niitä on kokonainen liuta.

Olen seurannut suurella kiinnostuksella vaikkapa ranskalaisen Serge Girardin eeppisiä taivalluksia, joista hyvänä esimerkkinä on yli 8000 kilometrin juoksu Dakarista Kairoon. Lisäksi yhdysvaltalaisen kolmikon Saharan halkijuoksu teki minuun suuren vaikutuksen.

Yli vuoden kestävä juoksuprojektin valmistelu ja koko prosessin johtaminen on haastava ja opettava duuni, jota tekee (pääasiassa) mielikseen.  Projektin aikana mietitään mistä rahat raavitaan kasaan, mitä varusteita käytetään, keitä tiimin kutsutaan jne.

Jokainen projekti lähtee kysymyksestä..keitä tässä on mukana, miten voittava tiimi kasataan? Liiketalouden kirjat pitävät oikeanlaisen tiimin kasaamista aivan ensisijaisen tärkeänä ja oman (lyhyen) kokemuksen mukaan tämä pitää kutinsa. Jenkkiläinen tutkija L.Gonzales on todennut, että voittavalla tiimilla ja sen jäsenillä on oltava (mm.)seuraavat ominaisuudet:

1. Kun vaikeudet ilmenevät, niin tiimin jäsenet eivät keskity muiden syyttelyyn, vaan ryhtyvät ITSE aktiivisesti toimeen ratkaistaakseen ongelman. Tämä on tärkein ominaisuus, jota punnitsin, kun Kalahari-tiimiä kasattiin.

Jos ja kun meille tulee vaikeuksia, niin emme saa käyttää aikaa tyhjänpäiväiseen nahisteluun ja “mitäs minä sanoin..” mussutukseen, vaan meidän on a. todettava ongelma, b.tehtävä suunnitelma sen voittamiseksi ja c. ryhdyttävä toimeen. Ei siis mitään rakettitiedettä…

2. Opitaan virheistä. Kaikki tekevät virheitä ja niiden tekemistä ei pidä pelätä..riskejä on otettava. 

3. Meidän on oltava joustavia. Olosuhteet vaihtelevat, välillä on erittäin epämukavaa, mutta se pitää kestää.

4. Kun vastoinkäyminen iskee, meidän on päästävä nopeasti sen yli kohti seuraavaa haastetta.

5. Meidän on tuettava toisiamme. Meille kaikille tulee huonoja hetkiä ja päiviä ja silloin muiden apu on tärkeä.

6. Positiivisuus, myönteisyys, hyvä itseluottamus..lista on pitkä.

7. Valmius katsoa ja elää (sen kuuluisan) boksin/hiekkalaatikon ulkopuolella. Voimme olla ensimmäisiä, jotka tekevät jotain uutta..ja uudella tavalla. Voisin juosta vuosikausia mielenkiintoisia kisoja ympäri maailmaa, mutta kehityäkseni haluan katsoa uusia mahdollisuuksia,varsinkin sellaisia, joita ei ole aikaisemmin tehty. On tärkeää pitää mieli avoimena ja oppia uusia asioita.

Jos ovat muiden antamat esimerkit (mm.Girard) ja uusien asioiden oppiminen hyvä syy lähteä aavikoille, niin onhan niitä iso liuta muitakin.

Seikkailujen yhteydessä tapaa sangen intresanttia porukkaa – hengenheimolaisia. Saharan, Pohjoisnavan ja etelänapamantereen luonto ja maisevat ovat häikäiseviä.

Pitkän matkan fyysinen ja henkinen haaste kiinnostaa entistä enemmän. Kuten eräässä haastattelussa sanoin, niin suuri tavoite kannattaa jakaa pieniin osatavoitteisiin. Kalaharin 1000 kilometriä jaetaan “pieniin” 25 km osatavoitteisiin. Toivottavasti tämä resepti toimii:-)

Juoksin eilen 13km ja tänään on 15 kilsan vuoro. Ilma tuntuu edelleen erittäin hiostavalta..olikos kesät ennen näin niljakkaita?

Testit jatkuvat

/in /by

Kaikki juoksuvarusteet on testattu vähintään satojen kilometrien aikana, mutta kyllä muutama poikkeuskin mahtuu mukaan.

Käytämme juoksun aikana pääasiassa sponsorimme Bridgedalen sukkia. Kokeilin tänään myös Mico -merkkisiä kompressiosukkia ja ainakin ensimmäisen kokeilun pohjalta otan muutaman parin Kalahariin mukaan. Kompressiosukat edistävät verenkiertoa ja auttavat jalkoja palatumaan kovasta rasituksesta hyvin.

Olen kirjoittanut blogissa pariin otteeseen ruoasta ja sen merkitys niin meille Kalaharilaisille kuin muille seikkailijoille on erittäin suuri. Vuorikiipeilijä Samuli Mansikka on huiputtanut 5. yli 8000 metrin vuoren ja hän kirjoittaa nettisivuillaan, kuinka hyvältä tuntuu olla notkuvien ruokapöytien äärellä pitkän huiputusrupeaman jälkeen. Samuli soitti minulle tänään iltapäivällä Pakistanista ja kertoi muutamalla sanalla huiputuspäivästä (hän ei soittanut siksi, vaan pyysi minua välittämään erään viestin..). Lisätietoja Samulin meiningeistä löytyy täältä: http://www.samulimansikka.com/retkikunnat/gasherbrum2010/matkakertomus.html

Päivän juoksulenkki oli pituudeltaan noin 17km.

Terveisiä Lontoosta..

/in /by

Greetings from London!

Vietimme Kirsin kanssa pitkän viikonlopun Lontoossa erilaisten tapaamisten ja treenaamisen merkeissä.

Tapasimme heti perjantaiaamuna Frank Staplesin, joka kertoi upeita juttuja muutama viikko sitten päättyneestä Nepalin matkastaan. Hän patikoi useiden päivien ajan Mount Everestin perusleiriin (n.5300 m) ja  juoksi sieltä maratonin mittaisen matkan takaisin alas noin 3200 metrin tasolle. Nopein Frankin porukassa ollut juoksija käytti matkaan aikaa yli 5 tuntia, joten kyseessä oli aika melkoisen rankka suoritus.

Varsinainen syy Lontoon vierailuun oli tapaaminen kolmen muun seikkailujuoksijan (Albert Bosch, Marc De Keyser, Greg Maug) kanssa. Suunnittelimme pitkän viikonlopun aikana vuodelle 2011-2012 ajoittuvaa seikkailua. Tästä lisää vuoden ensi vuoden puolella.

Lähiajan tavoitteena on kuitenkin Kalaharin autiomaan ylitys, jota olemme suunnitelleet jo yli vuoden ajan. Juoksu alkaa hieman reilun 3 viikon kuluttua ja meillä on vielä monen monituista asiaa tehtävälistalla. Tästä lisää tulevien päivien aikana.

Juoksimme Lontoossa päivittäin ja mm. hotellimme vieressä sijaitseva Hyde Park  tarjosi erittäin mukavat ja (yllättävän)vaihtelevat maasto-olosuhteet. Väliin juoksimme hevosille tarkoitetuilla hiekkapoluilla ja välillä kirmailimme Hyde Parkin nurmikolla.

Mitä Kalaharin harjoitteluun tulee, niin aiomme tiputtaa juoksumäärät edellisiä viikkoja maltillisemmiksi. Aion juosta vielä muutaman 25 km lenkin, mutta painopiste on selvästi lyhyimmillä lenkeillä.