Ylimenokausi

/in /by

Monet urheilijat pitävät kisakauden jälkeen breikin, jota kutsutaan ylimenokaudeksi.

Sen yhtenä tavoitteena on palautua niin henkisti kuin fyysisesti harjoitus-ja kilpailukaudesta.

Minulle se tuli eteen yllättäen.

Pikku episodi fudispallon kanssa heitti minut kuperkeikkaa.

Nuoruusvuosina olin tavan takaa paikattavana, sillä pelityylini oli melko intensiivinen. Tikkejä tuli päähän ja vähän muuallekin

Oikea käsi on kantositeessä, jotta en rasittaisi sitä liikaa.

Vaivan paraneminen ottaa aikansa ja sen kanssa eletään ja ollaan sujut.

Tässä mikään kiire ole mihinkään.

Kunto on kuitenkin hyvä eikä se se siitä viikossa, kahdessa tai kolmessakaan mihinkään katoa.

Aion tehdä muutamia pohje-ja jalkateräliikkeitä toipilasajan aikana.

H2O

/in /by

Yle Areenassa on katsottavissa dokumentti “Kun vesi loppuu”.https://areena.yle.fi/1-51014445

Kyseessä on “valaiseva dokumentti vesivarantojen tyhjenemisestä. Ihmiskunta ylikuluttaa tällä hetkellä maapallon arvokkaita makean veden varantoja niin nopeasti, että veden luonnollinen kiertokulku estyy ja vettä ei yksinkertaisesti tule riittämään kaikille. Kriisi on maailmanlaajuinen. Vesipula luo maiden välille konflikteja, joita ratkotaan myös väkivalloin”(Lähde: Yle)

Retkikuntamme ovat tottuneet pärjäämään vähällä vedellä. Aavikolla ei suihkutella, sillä kaikki vesi on säästettävä ruoanlaittoon ja juomiseen.

Jäätiköllä vettä ei ole mukana lainkaan vaan kaikki vesi on sulatettava lumesta Varsinkin tuolloin ymmärtää veden merkityksen.

Täällä Nuuksiossa tulee vietettyä melko paljon aikaa luonnon parissa.

Pysähdyn usein metsäpolkulenkkien aikana tarkkailemaan, kuinka luonto jaksaa.

Naavan näkemisestä tulee aina hyvälle mielelle, sillä se kertoo ilman olevan puhdasta.

Myös jäkälät ovat hyvä ilmanlaadun mittari ja sitä löytyy omalta pihakallioltakin yllin kyllin.

Kuivat kesät ovat jättäneet merkkinsä moniin puihin, joten kun sataa, niin minun peukku nousee pystyyn.

Teslan logo…

/in /by

..nenässä.

Olipahan sunnuntai.

Kävin treffaamassa retkikuntakaveriani Jyriä.

Myös hän asuu landella mahtavan perheensä kanssa.

Pelattiin siinä pihalla lasten kanssa fudista niin kauan, kunnes meikäläisen nenä ja olkapää osui JYRIN autoon.

Yritin varmaan jotain, joka onnistui 40 vee sitten.

J paikkasi kivan kolhun saanutta nokkaani ja sen jälkeen hyppäsin autooni ja käänsin nokan kohti Nuuksiota.

J lähti omalla autolla messiin varmistaen, että pääsen turvallisesti kotiin.

Näin toimii todellinen ystävä.

Nokkaa koristaa pari laastaria ja oikea handu on toistaiseksi toimintakyvytön.

Ei muuta kun uutta nousua kohti…