Luin New York Timesista uutisen, jonka mukaan maratonin ja puolimaratonin juoksee noin 2 miljoonaa ihmistä vuosittain. Rapatessa roiskuu ja aina silloin tällöin kuolema korjaa satoaan-myös juoksukisoissa. Timesin mukaan viimeisen 10 vuoden aikana kisoissa on kuollut kuitenkin vain 59 juoksijaa, joista suurin osa on ollut (yllätys-yllätys) miehiä.

http://well.blogs.nytimes.com/2012/01/12/heart-attacks-uncommon-during-marathons/?ref=running

Olen joutunut allekirjoittamaan mm.Pohjoisnavalla ja Etelämantereella ns. Death waiverin” eli paperin, jolla poistan kisajärjestäjältä kaiken vastuun enkä voi vetää heitä oikeuteen, jos menetän ääriolosuhteissa sormia tai varpaita. Tai jos kuolen, niin perikunnan edustajan ei kannata soitella perään. Paperit on laadittu lähinnä jenkkiläisiä kisaajia varten, sillä heillä kanteiden nosto on siellä ihan arkipäivää.Meille pohjoisen asukeille se on ihan itsestään selvää, että jos jää musta pekka (sormi) käteen, niin se oma vika eikä siitä ruveta ketään käräjille haastamaan. Se death waiver ei ole muuten mikään kahden sivun läpyskä, vaan se saattaa olla 50 sivuinen pumaska, jonka jokainen sivu allekirjoitettava. Unohdin kerran allekirjottaa yhden sivun, niin se tuli bumerangina takaisin.

Olen päässyt melko hyvään lenkkeilytahtiin. Olen käynyt joka päivä ainakin lyhyellä lenkillä ja eiköhän ne Niket saa tänäänkin hieman kyytiä. Nikeistä puheen ollen, mun suosikkikengän LunarEliten valmistus on päättynyt, joten joudun testaamaan taas liudan uusia kenkiä, ennen kuin sopiva löytyy. Kiitti vaan Nike…