Lähden Lontooseen viikon kuluttua tapaamaan juoksukaveri Gregiä. Lähetin hänelle muutaman Saharakuvan ja johon hän ystävällisesti kommentoi “..And you’re wearing tights to cover the chicken legs”. eli vapaasti lainaten “käytit näemmä pitkiksiä, jotta voit peittää kananjalkasi”. Sen siitä saa…
No näillä broilerinkoivilla on juostu kohtuu tiivisti kuluneen viikon aikana. Tänään meni 1h10 minsaa ja tulevana viikonloppuna siirryn pidempien lenkkien pariin.
Luin New York Timesista uutisen, jonka mukaan maratonin ja puolimaratonin juoksee noin 2 miljoonaa ihmistä vuosittain. Rapatessa roiskuu ja aina silloin tällöin kuolema korjaa satoaan-myös juoksukisoissa. Timesin mukaan viimeisen 10 vuoden aikana kisoissa on kuollut kuitenkin vain 59 juoksijaa, joista suurin osa on ollut (yllätys-yllätys) miehiä.
http://well.blogs.nytimes.com/2012/01/12/heart-attacks-uncommon-during-marathons/?ref=running
Olen joutunut allekirjoittamaan mm.Pohjoisnavalla ja Etelämantereella ns. Death waiverin” eli paperin, jolla poistan kisajärjestäjältä kaiken vastuun enkä voi vetää heitä oikeuteen, jos menetän ääriolosuhteissa sormia tai varpaita. Tai jos kuolen, niin perikunnan edustajan ei kannata soitella perään. Paperit on laadittu lähinnä jenkkiläisiä kisaajia varten, sillä heillä kanteiden nosto on siellä ihan arkipäivää.Meille pohjoisen asukeille se on ihan itsestään selvää, että jos jää musta pekka (sormi) käteen, niin se oma vika eikä siitä ruveta ketään käräjille haastamaan. Se death waiver ei ole muuten mikään kahden sivun läpyskä, vaan se saattaa olla 50 sivuinen pumaska, jonka jokainen sivu allekirjoitettava. Unohdin kerran allekirjottaa yhden sivun, niin se tuli bumerangina takaisin.
Olen päässyt melko hyvään lenkkeilytahtiin. Olen käynyt joka päivä ainakin lyhyellä lenkillä ja eiköhän ne Niket saa tänäänkin hieman kyytiä. Nikeistä puheen ollen, mun suosikkikengän LunarEliten valmistus on päättynyt, joten joudun testaamaan taas liudan uusia kenkiä, ennen kuin sopiva löytyy. Kiitti vaan Nike…
Juuri kun ehdin mainostaa Pohjoisnavalle hiihtävää irlantilaiskaksikkoa, niin sain tiedon, jonka mukaan he ovat keskeyttäneet hyvin alkaneen napahiihdon. Keskeytyksen syy on vähintääkin omituinen. heidän oli tarkoitus saada matkan aikana lisävarusteita ja muonaa, jotka toimitetaan heille lentokoneella. Irlantilaiset olivat laskeneet sen varaan, että he voisivat jakaa lennoista tulevat (korkeat) kustannukset muiden tiimien kanssa, mutta kun niitä “muita tiimejä” on niin vähän, niin irkkuduo äkkäsi, ettei heillä ole muonatäydennyksiin varaa ja päätti keskeyttää koko projektin. Olen enemmän kuin äimän käkenä. Mikäli Adventure Blogissa kirjoitettu tarina pitää paikkansa, niin heidän koko naparetken logistiikka perustui “pistetään kädet ristiin ja toivotaan parasta”-metodiin. Tässä on tulos. Pitää muistaa, että äimistelyni pohjautuu netistä löytämiin tietoihin eli totuus voi olla ihan toinen.http://theadventureblog.blogspot.com/2012/03/north-pole-2012-irish-team-headed-home.html
Mitä retkikuntiin tulee, niin olen oppinut (kantapään kautta), että hyvin suunniteltu on paljon enemmän, kuin puoliksi tehty.
Nyt on niin hieno keli, että on ihan pakko sulkea tietokone ja pistää sporttikamat ylle ja sit vaan menoksi.
