Vietimme taannoin Espanjassa melko paljon vapaa-aikaamme, eräänä vuonna jopa 2 kk. Siinä tuli tutustuttua lomapaikkaan normituristia paremmin. ja tutustuimme joihinkin alueen ihmisiin melko hyvin. Eräs iäkäs ex.brittiupseeri perusti taannoin kaltoin kohdeltujen eläinten hoitolan, Nerja Donkey Sanctuaryn. Nimestään huomimatta hoitolaan ovat tervetulleita niin koirat kuin porsaatkin.

Mekin löysimme tiemme NDS:iin. Veimme lähes päivittäin elämille ruokaa ja  annoimme myös pieniä raha-avustuksia.  Tämä jälkimmäinen tapahtui niin, että adoptoimme vuodeksi muutaman aasin, a´20€ ja saimme siitä asianmukaisen diplomin. Olemme adoptoineet niitä myös ystävillemme.

Keräsin NDS:lle rahaa Pohjoisnapa-projektini yhteydessä vuonna 2007. Sain siitä(-kin) kohdalleni melkoisen määrän kuittailua a´la “kundi lähtee juoksemaan ja pyöräilemään Pohjoisnavalle ja kerää rahaa espanjalaiseille aaseille. Onkohan sulla Jukka ihan kaikki matot suorassa?”. Ei välttämättä, mutta “a mans gotta do, what a man´s gotta do””

Olemme olleeet yhteydessä aasifarmiin aina silloin tällöin lähinnä pankin välityksellä, sillä matkat Espanjaan ovat olleet lepo viime vuosien aikana. Ehkäpä käymme siellä ensi talven aikana?

Aasit tulivat mieleeni eilen, kun olimme auttamassa kavereidemme Villen&Kaisan rakennustyömaalla. Minulle sopii parhaiten kantamiseen liittyvät tehtävät eli ns.aasin hommat. Kannoin eilen parisen tuntia tiiliskiviä. Se oli samalla hyvä lihaskuntotreeni;-)

Juoksin sitä ennen 2h5minsan lenkin. Lauantai oli siis hieno treenipäivä.