Pakkopaita

/in /by

Olen joskus kirjoittanut blogiini juoksijoiden suosimista kompressiovaatteista. Lukaisin oheisen artikkelin Ylen nettisivuilta ja jos asia kiinnostaa myös sinua, niin linkki juttuun löytyy täältä..http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/11/kompressiovaate-estaa-lihaskramppeja-ja-edistaa-palautumista

Jutun mukaan useat juoksijat (ja muut urheilijat) ovat ryhtyneet käyttämään kompressiovaatteita ja ihan hyvästä syystä, sillä niistä näyttää olevan ihan tutkitustikin hyötyä. Juoksijoiden jalat saattavat krampata harvemmin ja myös ryhti voip olla parempi.

Vietimme Kirsin kanssa taannoin  melko runsaasti aikaa Espanjassa. Eräänä vuonna taisimme viihtyä Andalucian alueella yli kaksi kuukautta. Yhden visiitin yhteydessä katselin majapaikkamme telkkarista Tour de Francea ja huomio kiinnittyi suureen suosikkiini, Lance Armstrongiin. Ihan sivuhuomautuksena, parhaat näkemäni sporttimainokset ovat muuten Niken ja Lancen “käsialaa”. Ne löytyvät Youtubesta…

No niin, takaisin Tour de Franceen. Lance istui erään etapin jälkeen tiiminsä bussissa ja hänellä oli jalassa pitkät harmaat sukat. Olin kuullut ja lukenut kompressiosukista, mutten ollut kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota.

Nyt kiinnitin. Mikäli Lance käyttää kompressiosukkia, niin niistä on pakko olla jotain hyötyä.

Oli kevät 2010. Valmistauduin ensimmäiseen todella pitkään juoksuuni, Kalahariin.  Sain tukitiimin jäseneltä Chrisiltä meilin. “Jukka, suosittelen sinulle erittäin lämpimästi kompressiosukkia -ja housuja. Muuten voi tulla kylmää kyytiä 1000 kilometrin aikana”. Muistelin Lancea Ranskan ympäriajossa ja tein päätöksen kokeilla kompressiosukkia. Onneksi kuuntelin Chrisiä ja niin teki myös Kirsi. Meillä ei ollut itse 20 päivän juoksun aikana ensimmäistäkään kramppia. Kolmas soturi, Greg ei välittänyt Chrisin neuvoista ja (ehkä) sen seurauksena jalat olivat romuna juoksuseikkailun aikana.

Sahara, tammi-helmikuu 2012. Jalassa oli joka päivä kompressiohousut. Alussa byysat olivat niin piukeat, että hyvä kun sain vedettyä ne ylleni. Matkan loppuvaiheessa ne jo roikkuivat päälläni…Sahara Diet Run.

Bottom line, kompressiotuotteista on myös käytännön kokemuksen mukaan hyötyä. Olen pistänyt kompressiopaidan kerran päälle enkä tee sitä (ainakaan vapaaehtoisesti) toiste. Oli se sen verran tukahduttava kokemus. Varsinainen pakkopaita.

Päätin eilen uudistaa nettisivut. Uusien sivujen suunnittelu alkaa (vasta) tammikuun puolella. Olen antanut itselleni ja sivuston päädesigneri Kari Koskiselle riittävästi aikaa toteuttaa uudistus, joten ehkä ensi kevään aikana on luvassa jotain uutta.

Pidän tänään tiistaina lenkkivapaan päivän.

 

Ihmisen fyysiset rajat

/in /by

Sain tänään kutsun erääseen TV-ohjelmaan, jossa käsitellään ihmisen fyysisiä rajoja. Ohjelma nauhoitetaan viikon kuluttua perjantaina ja esitetään aika pian sen jälkeen. Kerron blogissa tarkemman ajan, kun se selviää.

Kokeilin ensimmäisen kerran (oikein kunnolla) omia fyysisiä rajoja pohjoisnavalla. Näin siellä omin (jäätynein) silmin, kun Mr.William Tan suoriutui pyörätuolilla maratonista, johon kului 21 tuntia. Sen jälkeen allekirjoittaneen korvista lensi tulppa, jossa luki “ihmisen fyysiset rajat”.  Menestyminen ei ole käsissäsi, se on päässäsi.

Minulle on ollut hyötyä siitä, että olen pystynyt visualisoimaan edessä olevan tavoitteen. Kuten rapakon takana sanotaan, “you can´t get there if you can´t see it”

Tänään oli niin hieno keli, että olisi ollut synti jättää juoksematta. Lönköttelin noin 1,5h.

Myötä-ja vastatuulessa

/in /by

Jalka tuntui aamulla oikein hyvältä, joten päätin juosta 1h45 minuutin lenkin.

Lenkki sujui jalan suhteen hyvin eikä siinä tuntunut pienintäkään oireilua. Lenkin ensimmäisen puoliskon aikana jalka nousi kepeästi ja syy siihen selvisi, kun käänsin nokan kohti kotimaisemia. Olin juossut ekan osuuden vahvassa myötätuulessa!  Juoksin kohti kotipesää Espoon rantaraittia pitkin ja ainakin Saunalahdessa yksi osuus raittia oli veden peitossa. Katsoin jo Kivenlahden kohdalla, että vesi on poikkeuksellisen korkealla. 

Suomalaisella Vesa Luomalalla on edessä mielenkiintoinen haaste. Hänen tavoitteena on olla ensimmäinen suomalainen, joka on hiihtänyt yksin ja ilman ulkopuolista apua Etelänavalle.

Tapasin Vesan loppukesällä. Uskon, että hänellä on erittäin hyvät mahdollisuudet saavuttaa kova tavoite. Mies on harrastanut pitkien matkojen hiihtoa mm.Grönlannissa ja Huippuvuorilla, joten mistään noviisiista ei todellakaan ole kyse. Etelämantereella matkaa lähtöpisteestä etelänavalle on noin 1150 kilometriä.

Greg on ihan tosissaan tekemässä come backia Grönlantiin, tällä kertaa sukset jalassa. Ennen seikkailun alkua, hän aikoo viettää ainakin yhden treenijakson Pohjois-Norjassa, jossa hän tapaa myös tulevat tiimikaverinsa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin toisin kuin etelämantereella, niin Grönlannin jäätikön halki ei saa hiihtää yksin.

Greg on maanitellut minua jo vuosia mukaan hiihtoretkille. Hän haluaa nimittäin hiihtää myös Pohjois-ja etelänavalle. No katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minun seuraava tavoite on juosta vielä ainakin yksi piiiiitkä matka ja se tapahtuu (toivottavasti) vuonna 2015.

Pitkille napahiihdoille ei voi lähteä tuosta vaan. Niitä haasteita varten minun olisi muutettava harjoittelua melko paljon. Juoksun määrä vähenisi, ja lihaskuntotreenin määrää pitäisi lisätä todella paljon. Massaakin olisi saatava reippaasti lisää, jotta saisin yli 100 kiloisen pulkan edes liikkeelle.

Kaiken edellytyksenä pitää olla polttava halua lähteä repimään pulkkaa reilusti yli kuukaudeksi melko hyytäviin olosuhteisiin. Ainakin vielä suuremmat kiksit tulevat hiekkaerämaista….