Vielä 15 vuotta sitten, kolme palaveria päivässä oli kevyttä kauraa.  Yritän nykyään välttää neukkareita kun ruttoa, mutta aina silloin tällöin on mentävä epämukavuusalueelle.

Tänään oli sellainen päivä. Minulla oli kaksi (mukavaa) palaveria Juoksija-lehden mainosasiakkaiden kanssa ja yksi (antoisa) kokous erään potentiaalisen sponsorin luona.

Tästä jälkimmäisestä sen verran, että toivon sen johtavan myönteiseen päätökseen, sillä uskon siitä syntyvän monivuotisen yhteistyösuhteen. Pitäkää peukkuja.

Outside-lehden nettivun mukaan amerikkalainen urheiluravinnefirma Clif Bar on antanut kenkää joillekin vuorikiipeilyä ja BASE-hyppyjä harrastaville yhteistyökumppanilleen. Virallista syytä ei tiedetä, mutta pahat kielet puhuvat, että yritys ei halua olla mukana niin riskaabeleissa lajeissa.

Onhan seikkailunsa aina omat riskinsä, mutta hyvällä suunnittelulla voi minimoida ne.

Jos meikäläinen sattuisi (kop, kop, kop, ..koputan puuta)töpeksimään jonkun seikkailun yhteydessä oikein rankasti, niin sen saisi tuntea nahoissaan (lompakossaan) myös muut sponsorieuroja kärkkyvät kansalaiset.

Muistan, kun hain tukea ensimmäiselle Pohjoisnavalle suuntautuneelle reissulleni. Monella sponsorikandidaatilla oli vielä tuoreessa mielessä Dominick Arduinin surullisesti päättynyt Pohjoisnavan seikkailu.http://fi.wikipedia.org/wiki/Dominick_Arduin

“Arduin katosi matkallaan maantieteelliselle Pohjoisnavalle maaliskuussa 2004. Yleisesti uskotaan, että hiihtäen liikkunut Arduin on hukkunut maaliskuun 2004 aikana pudottuaan railoon tai vajottuaan heikkoihin jäihin” (Lähde:wikipedia).

Osa potentiaalisista sponsoreista suhtautui kielteisesti Pohjoisnavan matkaani, vaikka Arduinin katoamisesta oli kulunut kaksi vuotta.