Lähtötelineissä

/in /by

Tänään on pesu,-silitys-ja pakkauspäivä. Lähden näet huomenna toiselle (ja toivottavasti viimeiselle) aavikkojuoksun valmistelumatkalle.

 

Heti tiistaina minulla on todella tärkeä tapaaminen erään amerikkalaismiehen kanssa. Hänellä on kontakteja alueella toimiviin vaikutusvaltaisiin ihmisiin ja tämä tapaaminen on osa palapeliä, jonka lopputuloksena minulla on mahdollisuus saada luvat ja rahoitus seuraavaan aavikkoseikkailuun.

 

Sitähän tämä “työ” aavikkoseikkailujejn parissa nykyään on. Palapelin kokoamista. Välillä puuttuvat palat ovat hukassa tai ne ovat väärän kokoiset. Toisinaan tuntuu siltä, että itse palapelikin on hukassa. Pystyn kuitenkin visualisoimaan valmiin palapelin ja se antaa pontta jatkaa.

 

Mutta on tämä pirun kiehtovaa. Sellaista elämän oppikoulua, jossa oppii koko ajan uutta.

 

Senhän minä opin jo kauan aikaa sitten, että unelmat on mahdolista toteuttaa. Niiden on vaan oltava omia unelmia, ei toisten määräämiä.

 

Kaverillani Gregillä on ollut pitkäaikainen unelma soutaa Atlantin valtameren halki. Tällä hetkellä miehen purtilo on jo valmisteilla. Hän käy valtameritoimintaan liittyviä kursseja, sillä ilman niitä taitoja soutuyritys olisi yhtä kuin itsemurha.

 

Olen ollut Gregiin aktiivisesti yhteydessä ja viimeisessä meilissään mies kertoi avaavansa omat nettisivut. Itse soutuprojekti alkaa joulukuussa 2015 ja soudettavaa matkaa onkaikkinensa noin 5000 km (!!).

 

Juoksin eilen kahden tunnin lenkin ja sellaisen ajattelin sutaista myös tänään.

 

 

 

ToDo

/in /by

Mitä lähemmäksi matkapäivää tullaan, niin sitä pidemmäksi ToDo-lista kasvaa. Tää on siis suomeksi tehtävälista, mutta se kuullostaa hienommalta englanniksi kirjoitettuna.

 

Viikon poissaolo tietää myös sitä, että kaikki rästihommat on saatava tehtyä, muuten matkalla kaivertaa extra-huono omatunto. Mitäs me luterilaiset…

 

Lisäsin tässä kirjoittelun välillä yhden uuden asian tehtävälistalle. “Osta lakua ja salmiakkia”. Ne menevät tuliaisina eräälle suomalaiselle, jonka tapaan ensi viikon reissuni aikana. Ai niin, muitakin tuliaisia pitää ostaa.

 

Olin eilen koko päivän liesussa vai pitäisikö sanoa “hoimassa juoksevia asioita”, joten lenkki jäi väliin. No, se asia korjaantuu tänään ja viikonloppuna.

 

Juoksukelit vaan paranee. Accuweatherin mukaan ainakin pk-seudun talvi oli aika lailla tässä, sillä ainakin tämän hetkisen (pitkän)sääenneusteen mukaan kohtuullisen leuto säätyyppi jatkuu ja jatkuu….

 

 

Viisumi

/in /by

Elettiin loppuvuotta 2011. Näin jälkikäteen voi sanoa, että se oli aikaa, jolloin “kämmenet hikoili” eikä vähiten siksi, että Saharan halkijuoksun valmistelut olivat kuumimmillaan.

 

Yksi aiheeseen liittyvä pikku episodi ei kyllä hevin unohdu. Minun ja parin muun tukitiimiin kuuluvan henkilön oli tarkoitus lähteä Mauritaniaan ns.recce-matkalle. Lyhennys “recce” tulee sanasta “reconnaissance”, joka tarkoittaa tiedustelua.

 

Tiedustelumatkan avulla selvitetään mm.alueen turvallisuus, joten mukanani oli mm.kaksi turva-alan ammattilaista, jotka olivat aiemmin tehneet töitä merivoimien erikoisjoukoissa.

 

Viisumin hankkiminen Mauritaniaan oli kyllä sellainen show, ettei mitään rajaa. Jouduimme lähettämään passimme lähimpään suurlähetystöön, joka saattui olemaan Berliinissä…. ja sinne ne tuntuivat myös jääneen. Otimme useasti yhteyttä suurlähetystöön ja kyselimme, notta missäköhän ne viisimit (ja passit) ovat, kun tuo matkapäivä Mauritaniaan lähestyy uhkaavasti.

 

No, ne tulivat maanantaina ja lento oli tiistaina:-) Olin jo hakenut poliisiasemalta uuden passin, sillä olin 100-varma, että passi jää Berliiniin for good.

 

Minun lento ihan toiselle aavikolle on ensi maanantaina ja koin tänään deja-vu-ilmiön, sillä luvattua viisumia ei näkyvyt eikä kuulunut. No, onneksi sain iltapäivällä tiedon, että viisumiasia on reilassa ja voin matkustaa kohdealueelle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Huh!

 

Meikäläisessä asuu (ei välttämättä ihan pieni) beduiini, joten päätin tänään lähteä pikapuolin myös Saharaan. Menen huhtikuussa ystäväni kanssa moikkaamaan Youssefia, johon tutustuin Saharan halkijuoksun aikana.

 

Youssefilla on mukava talo Zagorassa, mutta siellä me emme aio juurikaan kupata, vaan suuntaamme kohti M´hamidia eli viimeistä pikku kylää ennen autenttista Saharaa! http://wikitravel.org/en/M%27Hamid

 

Kyseessä ei ole lomamatka vaan työreissu, jonka hedelmiä voimme nauttia ehkä vuonna 2016.