Droppi

/in /by

Tää oheinen juttu menee siihen “älyhaarukka”-osastoon. Jonkun soittolistan voi laatia juoksusykkeen mukaan…Joku saa varmaan ihan liksaa kehittämällä tällaisia palveluja?

 

http://www.marmai.fi/uutiset/nike+ja+spotify+yhteistyohon++soittolistan+voi+laatia+sykkeen+mukaan/a2315786

 

Menisivät oikeisiin töihin, sillä toista se on meillä Juoksija-lehdessä, jossa teemme kansakunnan kannalta tärkeää työtä testaamalla juoksukenkiä ja niiden ominaisuuksia:-)

 

Juoksin eilen testilenkin eräillä maastokengillä, joissa oli poikkeuksellisen iso “droppi”. Droppi tarkoittaa päkiän ja kantaosan välistä korkeuseroa. Näissä se oli 10 mm, kun monissa nykymaastokengissä se on maksimissaan 6mm, mutta yleensä alhaisempi.

 

Ennen wanhaan kenkien droppi oli korkeampi, mutta uskomukseni mukaan ns.barefoot running-muoti toi markkinoille kosolti kenkiä, joiden droppi oli aiempaa alhaisempi. Juttelin eilen yhden maahantuojan kanssa, ja hänen mukaan olemme (kuitenkin) palaamassa korkeampien droppien maailmaan.

 

Tässäkin asiassa on puolensa ja puolensa, mutta matala droppi saattaa aiheuttaa joillekin pohje-ja akillesvaivoja.

 

No, jos nykykenkä kaipaa tältä osin tuunausta, niin kantapään ja päkiän korkeuseroa voi nostaa vaikkapa leikkaamalla vanhasta pohjallisesta palan kantapään alle.

 

Ehdotin tätä ratkaisua Greg Maudille juostessamme Kalaharin autiomaan halki vuonna 2010. Gregin pohje kipeytyi melko alkuvaiheessa ja ehdotin hänelle kantapään alle lisäkorotusta, joka vähentäisi pohkeeseen kohdistuvaa venytystä. Mainitsin myös, että nyt voisi olla oikea hetki ottaa tulehduslääke. Mies kieltäytyi molemmista vaihtoehdoista.

 

Pohjekipu eskaloitui akillekseen ja siitä seurasi se, että juokseminen oli todella tuskallista. No, maaliin päästiin. Juosten.

 

Kipujen lievittämiseen on olemassa paljon parempikin vaihtoehto. Kinesioteippaus.

 

Olen testaillut viime päivinä sen verran paljon kenkiä, että olen ansainnut vapaapäivän. Juoksen kuitenkin ihan perus-lauantailenkin, 20-25 kilsaa.

 

 

Kenkäkauppa?

/in /by

Kun katsoo tätä meidän huushollia, niin voisi kuvitella, että täällä asuu joko Imelda Marcos tai kenkäkauppias.

 

Hain nimittäin aamulla lisää testikenkiä Juoksija-lehdestä, joten viikonlopuksi on tiedossa runsaasti kilometrejä.

 

Eilisellä lenkillä jotkut vastaantulijat katsoivat jalkoihini, sillä toisessa jalassa oli musta ja toisessa valkoinen kenkä. He ehkä  miettivät, että a) toi kaveri on juossut jo liikaa tai b) D(ementia)-pilleri on jäänyt ottamatta.

 

Testaan kenkiä siten, että toisessa jalassa on testattava kenkä ja toisessa tuttu kenkä. Yleensä ne ovat väritykseltään erilaiset.

 

No, eilisellä testilenkillä tuli sellaisia mietteitä, että kepeällä, ns.kisakengällä juokseminen ainakin aika ajoin on ihan kannatettava ajatus.

 

Kepeällä kengällä askeleeseen tulee uutta terävyyttä ja lihakset aktivoituvat paremmin kuin pehmeällä kengällä juostessa.

 

Suosittelen.

 

 

Itsensä ylittäminen

/in /by

Oli kiva lukea päivän Hesarista suunnistaja Fredric Portinin haastattelu.

Kirjoitin parisen viikkoa sitten pari riviä Minna Kaupista ja Portinista. Huomasin (TV-kuvasta), että molempien habituksesta näkee selvästi, että he ovat viettäneet aikaa raittiissa ulkoilmassa kompassi kädessä.

 

Hesarin mukaan, Portin harjoittelee ehkäpä maailman parhaimmassa suunnitusseurassa, norjalaisessa  SK Haldenissa. “Ei riitä, että menee (harjoituksiin) tekemään pieniä pummeja ja ok-suorituksen, jos haluaa olla paras”, sanoo Portin HS:n haastattelussa.

 

Huipulle tähtäävän ja sinne ihan tosissaan harjoittelevan on pistettävä itsensä likoon jokaisessa harjoituksessa. Tätä kuvaa hyvin ns.10,000 tunnin sääntö.

 

Huipuilla ja lähes huipuilla on yllättävän vähän eroa lahjakkuuden suhteen. Eron selittää ennen kaikkea harjoittelu..tai tarkemmin sanottuna keskittynyt harjoittelu. Se tekee harjoittelusta helposti epämukavaa, sillä siinä hiotaan suorituksen heikkouksia.

 

Hänellä, joka siitä selviää, on mahdollisuus kehittyä oman alan mestariksi sillä edellytyksellä, että on valmis tekemään (vähintään sen) 10,000 tuntia keskittynyttä harjoittelua (Lähde: Asennetta Peliin, Seiro/Viljanen, 2013).

 

Näin taannoin TV-ohjelman huippusuunnistaja Thierry Gueorgioun harjoittelusta. Hän analysoi jälkikäteen jokaisen tekemänsä harjoituksen. Tuloksena on 12 MM-kultaa ja paljon paljon muuta…

 

Työpisteeni oli vielä  reilu kolme vuotta sitten Olympiastadionilla. Katsoin silloin tällöin erään stadilaisjoukkueen fudisharjoituksia. Se oli yhdellä sanlla kuvattuna löysää tekemistä. Epäonnistuneille laukauksille ja suorituksille naurettiin ja muutenkin siinä oli “on kivaa olla yhdessä-höntsäily” -meininki.

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta lienee parasta lähteä tuonne raitiiseen ulkoilmaan parantamaan omaa juoksusuoritusta. Uskon, että minulla on vielä parhaat vuodet edessä, mikäli jaksan harjoitella aina vaan paremmin ja paremmin…

 

Ja mikä etten jaksaisi….