Miniseikkailu Nuuksion metsissä
No niin, pääsin tänään viimein Nuuksion metsiin “rommeltamaan”.
Lähdimme kaverini Heinosen Raunon kanssa Nuuksion majalta ja tavoitteenamme oli kiertää Nuuksion Pitkäjärvi osin metsäreittejä käyttäen.
Varusteena molemmilla on iso reppu, johon oli pakattu toppatakin lisäksi hieman muonaa ja vettä. Otsalla keikkua kummallakin Petzlin otsalamput ja jalassa oli nastalenkkarit. Minulla Haglöfsit ja Raunolla Icebugit.
Ei tässä vielä kaikki. Metsäosuuden ylittämistä varten molemmat olivat varustautuneet lumikengillä ja sauvoilla. Molemmat meistä luottivat TSL:n lumikenkiin. Käytin näitä samoja TSL-merkkisiä lumikenkiä mm.Grönlannissa eli ne kestävät myös todella kovaa käyttöä!
Juoksimme ensin noin 40 minuuttia, jonka jälkeen tulimme erään metsän reunalle, jossa pistimme lumikengät jalkaan ja eikun pöpelikköön.
Siinä alussa oli pitkä nousu harjanteen päälle. Emme kulkeneet mitään merkattua reittiä, vaan pyrimme muistelemaan ulkomuistista reittiä. Se olikin vaikeaa ja itse asiassa mahdotonta. Maasto näyttää niin erilaiselta, kun maassa on 15 cm lunta ja on pimeää.
Olimme kulkeneet vajaan tunnin lumikengillä, kunnes totesimme, että olemme “eksyneet” reitiltä.
Eksyneet lainausmerkeissä, sillä tiesimme suunnilleen missä olimme. Siinä kohtaa päätimme lähteä kohti lähintä tietä ja hetken vielä metsässä sokkailtuamme löysimme tutun tien, jota pitkin hölköttelimme noin 7 kilsaa kohti Nuuksion majaa. Oli meillä mukana GPS-laite, johon turvauduimme vasta loppuvaiheessa.
Se oli kuitenkin ihan loistava treeni. Saimme molemmat monipuolisen 2h45 minuuttia kestävän treenin, johon kuului about 14-15 km juoksua ja lumikenkäilyä.
Jouduimme vai pitäisikö sanoa, että saimme pomppia lumikengillä yli kaatuneiden puiden, joita toden totta riitti. Välillä menimme niiden alitse lähes kontaten.
Pimeässä metsässä etenemisessä on oma viehätyksensä. Vähän väliä näkyy erilaisten metsän asukkien, kuten kettujen jättämiä jalanjälkiä.
Otamme tämän vielä kuluvan talven aikana uusiksi, mutta teemme sen päivän valossa.

