Metsäpoluilla juokseminen on selvästi maantiejuoksua vaativampi suoritus, joten ei ihme, että eilinen juoksu tuntuu jaloissa. Pehmeällä kangasmaastolla juokseminen kuluttaa enemmän energiaa, sillä alusta ei palauta juoksijalle liike-energiaa, kuten esim.asvaltti. Sitä joutuu siis tekemään enemmän duunia, jotta etenemistä tapahtuisi!

Hyvän metsälenkin ominaispiirteisiin kuuluu mm.kaatuinen puiden yli hyppiminen, nopeat askelrytmin muutokset sekä pitkät loikat mutakylphjen välttämiseksi. On se vaan hauskaa!

Juoksen tänään palauttavana lenkkinä asvaltilla ja hiekalla parin tunnin lenkin. Luulen, että kiskaisen seuraavan maastokolmekymppisen viikon kuluttua (yllätys, yllätys..) Nuuksiossa.

Tuleva viikko on äärimmäisen mielenkiintoinen. Yksi viikon ehdottomista kohokohdista on luentokeikka Oulussa. Sen lisäksi minulla on muutama mukava lounastapaaminen. Tästä hyvänä esimerkkinä on treffit vuorikiipeilijä Samuli Mansikan kanssa. Samu on kiivennyt jo suurimman osan kaikista (14) yli 8000m vuorista ja mies aikoo kiivetä ne loputkin, kuten aikanaan Veikka G.

Samulin suorituksista tekee todella poikkeuksellisen se seikka, että kaikki suoritukset tehdään ilman lisähappea, kuten oli myös Veikan laita, mutta hän myös kiipeää huipulle yksin, ilman sherpojen tai kiipeilykavereiden apua. Se on erittäin harvinaista ja nostaa meikäläisen lakin todella korkealle.

Tämä oli muuten meikäläisen 1350.blogikirjoitus.