Kuten tarkkaavaisimmat blogini lukijat tietävät, niin testailen juoksukenkiä Juoksija-lehdelle ns.oman työn ohessa. En saa siitä mitään palkkaa, enkä edes kehtaisi pyytää (enkä muuten edes saisi…), sillä niin mukavaa hommaa se on.

 

Kokeilin eilen ensi kertaa elämässäni Mizuno-merkkistä juoksukenkää. Mizuno on tunnettu juoksukenkävalmistaja, mutta on Suomessa tuntemattomampi suuruus esimerkiksi Adidakseen tai Nikeen verrattuna.

 

Juoksin niillä perjantaina sellainen peruslenkin, noin 15 kilsaa. Ensikokemus oli todella myönteinen. Noin yleisesti ottaen juoksu tuntui (ja näytti..) rämpimiseltä, sillä tuulta oli ihan riittämiin ja maassa oli uutta nuoskalunta.

 

Tänään jalassa oli vanhat luottokengät, NB 890. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että juoksijan kannattaisi käyttää erilaisia lenkkareita. Jos juoksee kaikki lenkkinsä megavaimennetuilla kengillä, niin se voi (pitkässä juoksussa) näkyä juoksuaskeleessa. Siitä (askeleesta)voi tulla samanlainen kuin kengästä, sellainen laiskanpulskea.

 

On hyvä herätellä ja aktivoida kehon lihaksia juoksemalla vaikkapa melko minimalistisella kengällä. Tuolloin juoksuvauhtikin nousee kuin itsestään ja sitä saa uudenlaista liikettä koko kehoon. Suosittelen!

 

Tämän päivän lenkillä minulla oli mukana kaksi kaveria. Miller ja Mikko. Ensimmäinen on Lapin paimenkoira, jonka ominaisuuksiin kuuluu ryntäillä oravien ja muiden metsän asukkaiden perässä lenkin alkuvaiheilla. Treenin loppuvaihe on sitten yhtä tuskaa. Yritin psyykata Milleriä tekemään mielikuvaharjoitusta kotona odottavasta luusta. Tämän kokemuksen pohjalta voidaan sanoa, että minusta ei ole koirakuiskaajaksi.

 

Mikko taasen on läheisen Bastvikin kartanon isäntä, jonka kanssa olen  tehnyt yhteishölkkäilyjä jo usean vuoden ajan.

 

Odottelen kovasti, että saisimme lisää lunta. Olisi nääs mukava tehdä yhdistettyjä lumikenkä-/juoksutreenejä.