Seikkailukaverini Greg Maud (Etelämanner, Kalahari, Grönlanti 2013) kuvaa nettisivullaan hienosti syitä, miksi hän haluaa elää “living beyond ordinary“

“A lot of people ask why I set out on these often crazy trips and to be honest, I don’t know.

They take me away from my precious family and I miss them every second I’m away.

And I know they worry about me when I’m gone. So why? Are they fun?

It depends how you define fun, I guess. Adventures aren’t really adventures unless there’s some element of danger. They can be gruelling.

Mentally and physically they can grind you down until all you can think about is just putting one step in front of the other. You’re either freezing in sub-zero temperatures or your skin is blistering from the heat even when you’re in the shade. They push you far beyond limits you never knew existed.

It can be heart-breakingly lonely and there have been a few times when I thought I’d never get home. (v-moiset myrskyt, Grönlanti 2013)

But the call of adventure is so strong that it’s a need. Fulfilling that need makes me feel blazingly alive.

Some people have to travel beyond the known horizon every now and then. I’m one of them. But what’s even stronger is the call of family and they are what keep me going and what always brings me home”.

Ihmiset jotka eivät tunne Gregiä voisivat kuvitella, että hän on joku super-ihminen, mutta kyllä hän on ihan tavallinen tyyppi, joka vaan tekee vähän epätavallisia juttuja.

Yllä mainittujen seikkailujen lisäksi hän on kiivennyt Everestin huipulle, soutanut yksin Atlantin valtameren halki ja niin edelleen.

Kun hän lähti valmistelemaan Atlantin soutuprojektia, niin hän pyysi minua siihen mukaan. Oltaisiin menty kaksikkona niin, että toinen soutaa 12h ja toinen jatkaa siitä…

Se ei vaan ollut minun juttu, joten jätin väliin.

Mutta juoksu on.

Olen kuitenkin pitänyt kaksi lepopäivää juoksemisesta ja tehnyt sen sijaan salitreenejä.

Tänään, huomenna, ylihuomenna….aion juosta.

Ja Paljon!