Homma etenee…

/in /by

Uskon (ja toivon..), että aavikkojuoksun järjestelyt ottivat..no jos ei nyt ihan jättiloikkaa, niin ainakin aimo askeleen eteen päin. Tapasin näet aamulla erään hepun, joka voi halutessaan vaikuttaa merkittävästi lupa-ja finanssiasioihin.

 

Seuraava ja koko viikon tärkein tapaaminen on perjantaina klo.18.00. Siirryn lauantaina aavikolle ja vietän siellä myös yön. Sunnuntaina on vielä yksi sponsoritapaaminen ja sitten viikko onkin jo pääosin taputeltu ja on aika valmistautua maanantai-aamuna alkavaan kotimatkaan.

 

Tänään on vielä tiedossa tapaaminen paikallisten ihmisten kanssa. Tukitiimini pomon ystävät haluavat tavata minut, joten menen erääseen perheeseen viettämään iltaa ruokailun ja seurustelun merkeissä.

 

Matolla tuli juostua noin tunnin ajan. On pakko myöntää, juoksumatolla jolkottaminen ei ole minun laji.

 

Palataan asiaan…

 

 

Kun suksi ei luista

/in /by

Mikä hitto suomalaista hiihtoporukkaa vaivaa? Vuosi toisensa perään hiihtäjät valittavat kehnoista suksistaan. Mäkihyppääjillä on aina huonot tuulet. Muilla käy tsägä, mutta suomalaisilla ei.

 

Täältä on hyviä uutisia. Tapasin illan aikana yhden firman edustajia, jotka ovat valmiita tekemään hartiavoimin töitä aavikkojuoksun kuvauksen, sponsoriasioiden ja monen muun avoinna olevan asian eteen, jos vain lupa-asiat hoituvat kuntoon.

 

Seuraava osa palapeliä onkin siirtyä lupien ihmeelliseen maailman ja se tapahtuu heti huomispäivän aikana.

 

Päivä on ollut sen verran kiiruinen, että päätin juosta lenkkini hotellin 4.kerroksessa. Siellä on nimittäin sellainen ylellisyys kuin juoksumatto! Juoksin tasan tunnin ja hikeä virtasi sen verran vuolaasti, että meinasi vetää matolla lipat.

 

Huomisesta näyttää tulevan yhtä kiireinen, joten herään aamulla iakisin ja kampean itseni tuonne kahta kerrosta ylemmäksi. Eiköhän se tunti riitä huomennakin ja siihen venyttelyt päälle.

 

 

 

 

 

Valintoja

/in /by

Tulin tänne määränpäähän klo.02.00 aikoihin. Otin ns.loppukirin, sillä kuski ajoi lentokentältä hotellille kuin suomalainen rallikuski. Vauhtia oli parhaimmillaan 160 km/h.

 

Lensin yhden osuuden (kolmesta) Turkish Airlinesin koneella. Jos sitä nyt vertaa kotimaiseen Finskiin, niin tulos on sinivalkoisille siiville murskaava tappio.

 

TA tarjoaa lennoillaan olosuhteet huomioon ottaen herkullisen lounaan/päivällisen. Ennen safkan tarjoilua käteen lyödään ruokalista ja lensin karvalakkiosastolla. Ja se ruoka on todella hyvää. Koneessa pyöri heppu, jonka päätä koristi kokin hattu. Olisikohan tällä joku vaikutus ruoan herkullisuuteen? Myös kaikki virvokkeet kuuluivat hintaan, siis ihan kaikki.

Jos olisin lentänyt ko.osuuden/osuudet Finskin koneella, niin tarjolla olisi ollut kälynen keksi ja kuppi kahvia.

 

Syön (tervetuloa ruokablogiini..) parhaillaan aamiaista hotellin ruokasalissa. Jätän tälläkin kertaa kokin tarjoamat omeletit väliin, sillä eguista saa helposti vatsan väänteitä.

 

Härmän häjyhän syö aina puuroa, kun sitä tarjolla ja täällä sitä on. Kaksi lautasellista kaurapuuroa ja kaksi kannullista kuumaa maitokahvia…siitä se päivä lähtee käyntiin!

 

Tänään on kaksi palaveria, joista ensimmäinen ei oikeastaan liity seuraavan aavikkojuoksun järjestelyihin. Illalla onviikon ensimmäinen ja  pahuksen tärkeä miitinki tukitiimini pomon ja erään dokumentaristin kanssa. On pienen pieni mahdollisuus, että seuraava seikkailu dokumentoidaan. Se voisi helpoittaa rahoituksen saantia…

 

Päätän ensimmäisen matkaraporttini tähän.