Fillareita

/in /by

Nyt kun olen lenkkeillyt enemmän maanteillä, niin olen kovasti ihmetellyt fillaroitsijoiden määrää.

Pyöräily on ihan hemmetin suosittua, muuta ei voi sanoa.

Vaikka en ole mikään pro-pyöräilijä, itse asiassa kaukana siitä, niin meikäläisenkin silmä erottaa, ketkä ovat istuneet satulassa pidempään ja ketkä eivät.

Useissa tapauksissa kokemattomien pyöräilijöiden kadenssi eli poljinnopeus on selvästi matalampi kuin kokeneimpien.

Meikäläinen pyörittää tänään parisen tuntia jalkoja. Ja kadenssi pidetään vähintään 180 askeleessa per minuutti.

.

Pilvessä

/in /by

Takana on hiton hyvä treeniputki ja juoksu kulkee…sanoisko petollisen hyvin.

Kokemattomampi Jukka painaisi tässä kohdin vielä kaasua, mutta kun noita kilsoja on jonkun verran takana, niin (Siperian opettamana) jalka asetetaan kaasupolkimen sijasta jarrupolkimelle.

Juoksu kulkee siis hyvin varsinkin, kun tilannetta vertaa viime vuoden loppukesään ja syksyyn, jolloin juoksu oli sananmukaisesti perseestä.

Niin vasemman puolen pakara kuin lantio olivat tuolloin ihan tuhannen jumissa.

Mutta pari viikkoa ennen jumin ilmaantumista juoksu kulki…pahuksen hyvin.

Lenkillä oli vaikea väsyttää itseään-sen kun vaan paineli menemään.

Sunnuntain lenkillä tunne oli vastaavanlainen Runners high eli juoksijan euforinen pilvitila kuvaa parhaiten treenilenkillä saatua olotilaa.https://www.runnersworld.com/training/a20851505/how-to-achieve-a-runners-high/

Kuten sanottua, niin nyt höllätään muutamaksi päiväksi ja sit loppuviikosta painetaan taas jalkaa kaasupedaalille.

2h50min

/in /by

Juoksin perjantaina pisimmän asvalttilenkin sitten kesän 2019. Pituutta treenilenkille kertyi 2 tuntia ja 50 minsaa.

Tavoite oli juosta noin 30 min lyhyempi lenkki, mutta olosuhteiden pakosta matka piteni puolella tunnilla.

Juoksin nimittäin kohti Långvikia ja sieltä minun piti kaartaa Herlinien maille ja sitä reittiä Sarfikiin, mutta ei sinne Herlinien tiluksille niin vaan päässytkään.

Metsätielle on ilmestynyt iso musta teräsportti ja ja merkki “yksityisalue”.

Yksityisalue se on ollut siis aieminkin, mutta ainakn eräs Herlinien mailla asuva rouva sanoi taannoin, että kyllä siellä voi ihan hyvin juosta tai fillaroida.

Ja näin olen jo vuosikaudet tehnytkin, mutta tuo uusi portti muuttaa tilanteen. Nyt sinne ei mennä.

Koska minulla ei ollut matkassa syötävää tai juotavaa, niin energiat pääsi loppumaan. Totaalisesti.

No, kaikki mikä ei tapa vahvistaa.

Juoksen lauantaina kevyen palautuslenkin metsäpolulla ja hiekalla.