Edellinen kovaan käyttöön suunniteltu puhelin kesti käytössäni 10 vuotta ja olisin pitänyt sitä pidempäänkin, mutta nyt oli vaan pakko vaihtaa uuteen.
Hommasin sen keväällä 2016, joten tosi hyvin se jaksoi pelittää.
Uusi puhelin on tarkoitettu “työmaakäyttöön” eli sen kanssa pitäisi pärjätä myös aavikoilla ja jäätiköillä.
Sain sen käyttööni eräältä yhteistyökumppaniltani.
Aavikolla juostessa tulee hetkiä, jolloin maisema ei muutu. Askel seuraa toistaan ja edessä näyttää olevan loputtomasti samaa hiekkaa.
Jäätiköllä tilanne on toinen, mutta tunne voi olla aivan sama. Valkoista kaikkialla. Tuuli puhaltaa, eikä maali näy vielä missään.
Pitkissä projekteissa kaikkein tärkeintä ei ole motivaatio.
Se on kurinalaisuus.
Motivaatio on hieno asia, ja sitä tarvitaan. Se antaa energiaa ja saa lähtemään liikkeelle. Mutta motivaatio ei ole joka päivä paikalla.
Jos tekeminen perustuu vain siihen, että tänään sattuu huvittamaan, moni tärkeä asia jää tekemättä.
Kurinalaisuus tarkoittaa minulle sitä, että teen jotakin myös silloin, kun ei oikein huvita.
Se ei tarkoita, että joka päivä pitäisi tehdä jotain suurta. Päinvastoin.
Seuraavaa retkikuntaa pitää edistää joka ikinen päivä, edes vähän.
Yhtenä päivänä se voi tarkoittaa harjoittelua. Toisena sähköpostia yhteistyökumppanille. Kolmantena karttojen tutkimista, varusteiden miettimistä tai yhden tärkeän puhelun soittamista. Joskus tärkeintä voi olla lepo ja palautuminen, jotta huomenna pystyy tekemään taas yhden askeleen eteenpäin.
Oleellista on, että prosessi ei pysähdy.
Pitkäjänteisyys on mielestäni juuri tätä. Kykyä katsoa tarpeeksi kauas, mutta keskittyä siihen, mitä voin tehdä tänään.
Jäätikköjuoksun alkuun on aika tarkalleen seitsemän kuukautta.
Alkuperäisen ajatus oli, että en käy Islannissa ennen h-hetkeä, mutta nyt näyttää siltä, että teen pikavisiitin Reykjavikiin loppuvuodesta 2026.
Suomen suurlähetystöt eri puolilla maailmaa ovat jeesanneet minua monella eri tavoin kaikkien näiden seikkailuvuosien aikana.
Suomen Islannin suurlähettiläs Ville Cantell on jatkanut tätä “hyvää perinnettä”.
Tässä kohtaa on hyvä mainita, että en ole saanut/pyytänyt latin latia Suomen Ulkoministeriöltä….
Mutta muuta jelppiä on tullut roppakaupalla ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Mikäli muutama hanke, jossa lähetystöllä on sormensa pelissä toteutuu, niin lähden sinne jo loppuvuodesta pikavisiitille.
Käytän sanaa pikavisiitti, sillä maa on pahuksen kallis ja jo yksi hotelliyö maksaa maltaita…
Should I stay or should I go?
