Juttelin hyvän kaverin kanssa, joka johtaa eräässä yrityksessä tiimiä.

Keskustelun yhteydessä sanoin pariin kertaan “tuohan kuulostaa aivan retkikunnalta”.

Samat lainalaisuudet toimivat teitpä töitä siten yrityksessä tai retkikunnassa.

Minun mielestä kaikista tärkein asia liittyy LUOTTAMUKSEEN.

Tiimin jäsenten täytyy uskaltaa sanoa, jos jokin tuntuu väärältä (esim. sää, reitti, vointi) ja kyseenalaistaa päätöksiä ilman pelkoa.

Luottamuksen rinnalla kulkee selkeä viestintä. Äärimmäisissä tilanteissa pienetkin väärinymmärrykset voivat kasvaa nopeasti vaarallisiksi.

Kyse ei ole siis vain tiedon jakamisesta, vaan siitä, että kuten edellä mainitsin, kaikki uskaltavat sanoa ääneen epäilykset, virheet ja havainnot ilman pelkoa.

Kolmantena asian, jonka otan esille on roolien ja vastuiden kirkkaus. Kun jokainen tietää tarkalleen, mitä häneltä odotetaan – ja mitä muilta voi odottaa – syntyy toimintavarmuutta. Epäselvyys syö sekä tehokkuutta että turvallisuutta.

Suunnitelmat menevät lähes aina pieleen jossain kohtaa. Tiimi, joka pystyy muuttamaan toimintaa nopeasti ilman lamaantumista (=sopeutumiskyky), pärjää paremmin kuin tiimi, joka yrittää väkisin pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta.

On itsestään selvää, että tiimin jäsenillä on oltava hyvä fyysinen ja henkinen peruskunto. Väsyneenä, kylmissään tai nälkäisenä ihmiset tekevät huonompia päätöksiä ja konfliktit lisääntyvät, mikä suoraan heikentää luottamusta.

Näitä ja monia muita asioita pohdiskelimme Haltin -huipputiimin kanssa muutamia päiviä sitten.

Meidän on siis tarkoitus viedä ensi vuoden keväällä ryhmä tai kaksi Haltin huipulle useamman kuukauden kestävän valmennuksen jälkeen.

Ensi viikolla tapaan Islannin tiimin, mutta siitä myöhemmin lisää…..