Juoksemisesta puhutaan usein kunnon kohottamisen kautta. Se on tietysti yksi tärkeimmistä syistä juosta.

Mutta itselleni juoksun arvo ei rajoitu siihen, mitä tapahtuu kehossa.

Lenkille lähteminen antaa mahdollisuuden irrottautua hetkeksi muusta maailmasta.

Puhelin pysyy taskussa. Tietokone jää kotiin. Päivän tekemättömät asiat eivät katoa mihinkään, mutta niiden ympärille tulee vähän enemmän tilaa.

Joskus lenkillä syntyy ratkaisu ongelmaan, jota on pyöritellyt päässään koko päivän.

Joskus ei synny mitään.

Sekin on hyvä asia.

Kaikkien hetkien ei tarvitse olla tehokkaita.

Jos juoksemisen järkeä mitataan pelkästään sillä, kuinka paljon hyötyä saa käytettyä minuuttia kohden, vaihtoehtoja löytyy varmasti paljon.

Mutta elämässä kaikkea ei tarvitse optimoida.

Jos juoksulenkin jälkeen olo on parempi kuin ennen lenkkiä, siinä on jo yksi hyvä syy juosta.