Mitä opin jäätiköllä 2025, osa 2.
Kirjoitin eilen ensimmäisen osan sarjasta “mitä opin jäätiköllä 2025”.
Nyt on tarkoitus kirjoittaa vaatetuksesta.
Tein ennen jäätikölle lähtöä diilin erään merinovillavaatteita valmistavan firman kanssa.
Olin testaillut kyseisen firman vermeitä ennen Islantiin lähtöä ja annoin kokemuksestani myös palautetta.
Sain heiltä 180g merinoa, joka toimii kävelyssä tai kevyessä retkeilyssä, mutta juoksuun ne olivat aivan tuhdit.
“Ihan hyvät ne on” oli palaute.
No, otin kyseiset kalsongit mukaan kuvauksia varten, mutta en pitänyt niitä juostessa päällä.
Lumikengillä ja sauvoilla juostessa tulee hiton kuuma ja jäätiköllä on vältettävä voimakasta hikoilua kuin ruttoa.
Hikoilu on jäätikköjuoksijan pahin vihollinen, siis tarkemmin sanottuna märkä vaate
Jos on liikaa vaatetta niin lämpö nousee ja hikoilu lisääntyy. Tällöin alusasu kastuu ja jo lyhyen pysähdyksen aikana tapahtuu nopea jäähtyminen.
Alusasun ja ihon välissä tulisi olla pieni lämmittävä ilmarako.
Asu ei saa olla nakinkuoren lailla ihossa kiinni, mutta ei se mikään lepattava telttakaan saa olla.
Jos (ja kun) haetaan optimaalista alusasukokonaisuutta, niin parhaaksi on osoittautunut merinon ja keinokuidun yhdistelmä , koska siinä saa merinon ihotuntuman ja hajujen hallinnan mutta keinokuidun avulla paremman kosteuden siirtymisen, kestävyyden ja kuivumisen.
Jäätiköllä tuuli muuttaa kaiken.
−15 °C tyynessä ja −15 °C kovassa tuulessa ovat juoksijalle aivan eri maailmoja.
Kuoriasuksi on valittava tuulta blokkaava ja hengittävä verme, jossa on huppu.
Pysähdyksiä varten minulla on oltava lämmin ja paksu untuvatakki.
Huomenna siirrytään jalkineiden maailmaan….
