Vielä Grönlantiin?

/in /by

Olen käynyt kolmasti Grönlannissa.

Kaksi kertaa jäätiköllä seikkailemassa ja kerran asiakkaiden kanssa jäätikön lähialueella.

Ei ole ihan mahdoton ajatus, ettenkö lähtisi sinne vielä uudestaankin.

Virittelen muutaman tahon kanssa hanketta, joka veisi minut…tai oikeastaan useamman henkilön sinne vielä uudestaankin.

Minulla ei ole ihan tarkkaa vastausta siihen, milloin tuo voisi tapahtua, mutta jos veikata pitää, niin aikaisintaan vuonna 2028.

Jos jollekin herää kysymys, lähdenkö vielä juoksemaan Grönlannin jäätikön halki, niin vastaus on ehdoton EI.

Pikkuruinen kuva on otettu edellisen Grönlannin jäätikköseikkailun alkuvaiheessa (2019).

1000 x 2

/in /by

Pari sanaa eilisestä harjoituksesta.

Tässä Nuuksion perusleirin läheisyydessä on mahdollisuus tehdä porrastreenejä.

En voi valitettavasti kertoa missä ne tarkalleen ovat, mutta portaat laskeutuvat Nuuksion Pitkäjärven rantaan.

Sen voin sanoa, että aika jyrkät ne ovat ja niitä on 140.

Kapusin eilen yhteensä tuhat askelmaa ylös ja tietty alas.

Selässä oli noin 6-7 kilon painoreppu

Seikkailujuoksu asettaa keholle monenlaisia vaatimuksia. Kun matka pitenee ja rasitus kasvaa, pelkkä aerobinen kunto ei riitä.

Siksi omaan harjoitteluuni kuuluu tällä hetkellä melko runsaasti lihaskuntoharjoittelua ja siksi harjoittelen myös portaissa.

Eilen mukana oli siis selkään pakattu lisäpaino.

Voimaharjoittelulla on tarkoitus kehittää pakaroiden, reisien ja pohkeiden voimantuottoa sekä keskivartalon kykyä hallita asentoa liikkeessä.

Portaissa harjoittelu vaatii alaraajoilta voimantuottoa, ja myös hengitys- ja verenkiertoelimistö joutuvat koville.

Kuormaa kannattaa lisätä asteittain.

Liian raskas reppu voi muuttaa askellusta, heikentää liikkeen hallintaa ja kasvattaa rasitusvammojen riskiä.

Saan perjantaina uuden lisapainorepun, jota aion testata jo tulevan viikonlopun aikana.

Kokouksia, ei kiitos.

/in /by

Siitä on kulunut aika tarkalleen 24 vuotta, kun hyppäsin kirjaimellisesti oravanpyörästä veks ja aloin juoksupummiksi.

Orava liittyy tarinaan ihan olennaisesti; olin erään firman neukkarissa kuuntelemassa (taas kerran..) jonnin-joutavaa lätinää, kunnes huomasin neuvottelutilan ikkunoista oravan, joka hyppeli iloisesti oksalta toiselle.

“Olisinpa tuo orava” tuumi kokouspullaa mutusteleva markkinointipäällikkö Viljanen.

Kävin aikoinaan useammankin kerran soveltuvuustesteissä hakiessani uusia duuneja. Viimeisin niistä on jäänyt vahvasti mieleeni.

Kävin kuuntelemassa psykologin arviota “henkisestä tilastani” ja sitä, onko minulla mahiksia saada tavoittelemani työpaikka.

Hän silmäili minusta annettua lausuntoa pitkään ja totesi lakonisesti: “Olen nyt rehellinen. Testituloksesi ovat hyvät ja jos todella haluat tätä työpaikkaa, niin kirjoitan puoltavan lausunnon. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin sinun ei pitäisi olla toimistohommissa”.

En jatkanut hakuprosessia, sillä edellä mainittu psykologin lause pysäytti.

Hän oli nimittäin oikeassa, mutta jonkun ulkopuolisen auktoriteetin piti vaan kertoa se minulle.

Tätä menoa, josta HS kirjoitti en kestäisi kovinkaan kauan:-) https://www.hs.fi/visio/art-2000012341617.html

PS. Ai niin, tänään on kokous:-)