Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Sopeutuminen

November 10, 2026/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Olen usein miettinyt, miksi kylmyys tuntuu talvisessa Suomessa erilaiselta kuin jäätiköllä.

Suomessa saatan kokea pakkasen ja tuulen hyvinkin epämiellyttävinä, mutta siirtyessäni jäätikölle suhtautumiseni kylmyyteen muuttuu.

Olosuhteet ovat vaativammat, mutta oma kokemukseni niistä on erilainen.

Tästä päästään mielestäni mielenkiintoiseen rinnastukseen työelämän kanssa.

Ajatellaan esimerkiksi kiirettä ja kovaa työpainetta. Sama työmäärä voi tuntua toisessa tilanteessa motivoivalta haasteelta ja toisessa täysin kohtuuttomalta rasitukselta.

Mistä tämä johtuu?

Työympäristö, valmistautuminen, tavoitteiden selkeys, oma motivaatio ja tiimin toiminta vaikuttavat merkittävästi siihen, miten koemme erilaiset tilanteet.

Kun tiedämme, mitä meiltä odotetaan, ymmärrämme tavoitteet ja koemme olevamme osa toimivaa tiimiä, pystymme usein käsittelemään haastaviakin tilanteita paremmin.

Epävarmuus ja jatkuvasti muuttuvat vaatimukset puolestaan voivat kuluttaa voimavarojamme, vaikka itse työtehtävät eivät olisi erityisen vaikeita.

Jäätiköllä tiedän, miksi olen siellä ja mitä ympäristö minulta vaatii. Olen valmistautunut kohtaamaan kylmyyden, ja tiedän, että se kuuluu kokonaisuuteen. Työelämässäkin valmistautumisella, selkeillä tavoitteilla ja yhteisellä ymmärryksellä on suuri merkitys.

Myös tiimin merkitys korostuu molemmissa ympäristöissä.

Jäätiköllä jokaisen on ymmärrettävä, että oma toiminta vaikuttaa koko ryhmään. Jos yksi väsyy, muiden on huomioitava tilanne. Jos suunnitelma ei toimi, sitä muutetaan yhdessä.

Työelämässä tilanne on hyvin samanlainen. Hyvä työyhteisö ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi aina yhtä helppoa tai että kaikki olisivat samanlaisia. Se tarkoittaa kykyä ymmärtää erilaisia ihmisiä, tunnistaa heidän vahvuutensa ja auttaa toisia muuttuvissa tilanteissa.

Kun lempirahka loppuu kaupasta…

November 9, 2026/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

https://www.hs.fi/suomi/art-2000012391440.html

Luin oheisen HS´n artikkelin, jossa harmituksen aiheena oli lempirahkan loppuminen kaupasta. Tilalle joutui valitsemaan jonkin toisen tuotteen.

Jäin miettimään asiaa.

En siksi, etteikö jokaisella olisi oikeutta mieltymyksiinsä. Onhan meillä kaikilla omat suosikkimme. Mutta jäin pohtimaan, millaisessa maailmassa elämme, kun tällainen asia voi nousta merkittäväksi harmituksen aiheeksi.

Olen seikkailujuoksijana matkustanut eri puolilla maailmaa, myös maissa, joita voidaan pitää maailman köyhimpiin kuuluvina. Olen nähnyt elämää, jossa arjen suurimmat kysymykset ovat aivan toisenlaisia.

Monessa paikassa ei ole itsestään selvää, että ruokaa on tarjolla joka päivä tai että puhdasta juomavettä saa hanasta.

Ja sitten palaamme Suomeen, maahan, jossa kauppojen hyllyt notkuvat vaihtoehtoja. Jos yksi rahka on loppu, voimme valita kymmenistä muista tuotteista.

Tämä on valtava etuoikeus, mutta kuinka usein pysähdymme ajattelemaan sitä?

Seikkailujuoksut ovat opettaneet minulle paljon. Kun olen vieraassa maassa kaukana kaikista mukavuuksista, opin nopeasti erottamaan olennaisen epäolennaisesta.

Kaikkea ei voi saada eikä kaikkea ei tarvitse saada ja usein huomaa, että pärjään huomattavasti vähemmällä kuin olin kuvitellut.

Ehkä juuri sitä meiltä välillä puuttuu, kykyä nähdä, kuinka paljon meillä jo on.

Joskus olisi hyvä nostaa katse hetkeksi omasta ostoskorista ja katsoa, millaisessa todellisuudessa suuri osa maailman ihmisistä elää.

Ja kun seuraavan kerran lempirahka on loppu kaupasta, voisi olla hyvä hetki kokeilla jotain uutta ja olla kiitollinen siitä, että meillä on edes rahkaa myytävänä.

Siivoustalkoot

November 8, 2026/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Islannin jäätikköjuoksu alkaa (toivottavasti) viiden kuukauden kuluttua.

Minulla on siellä helkkarin hyvä ydintiimi, jonka laadukas osaaminen tuli todistettua Vatnajökull -jäätiköllä keväällä 2025.

Luottamus heihin on 100%

Luottamus ei rakennu lupauksista vaan teoista.

Luottamuksessa on olennaista erottaa toisistaan kaksi asiaa.

On ihmisiä, jotka lupaavat paljon ja tekevät myös parhaansa, mutta eivät aina (tietenkään) onnistu.

Ja sitten on ihmisiä, jotka toistuvasti lupaavat enemmän kuin pystyvät tai aikovat toteuttaa.

Näiden välillä on suuri ero.

Kukaan ei pysty aina onnistumaan ja se on täysin inhimillistä.

Mutta.. jos lupaukset ja todelliset suoritukset ovat jatkuvasti ristiriidassa, kyse ei ole enää yksittäisestä epäonnistumisesta.

Kyse on luotettavuudesta.

Retkikuntamaailmassa tällä on konkreettinen merkitys. Kun joku lupaa vastata tietystä tehtävästä, hankkia tarvittavat resurssit tai huolehtia sovitusta kokonaisuudesta, niin muiden ihmisten tekeminen ja suunnitelmat rakentuvat tämän lupauksen varaan.

Jos lupaus ei toteudu, joku toinen joutuu kantamaan seuraukset.

Jos joku toistuvasti alisuorittaa ja jättää vastuunsa muille, niin on täysin perusteltua arvioida yhteistyötä uudelleen.

Haluan ympärilleni ihmisiä, joiden sanaan voin luottaa. Ihmisiä, jotka eivät välttämättä lupaa kaikkea, mutta tekevät sen, minkä lupaavat.

Ja jos eivät pysty, niin he kertovat siitä ajoissa.

Sillä ehkä luottamuksen tärkein mittari ei ole se, kuinka paljon ihminen lupaa, vaan se, kuinka usein hänen sanansa ja tekonsa kohtaavat.

Minulla on onneksi “Suomi-tiimissä” hiton hyviä ja luotettavia tyyppejä, mutta on tässä myös ihan selkeä tarve “siivoustalkoille”.

Page 1 of 1607123›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Sopeutuminen
  • Kun lempirahka loppuu kaupasta…
  • Siivoustalkoot
  • Metsurin apumies
  • 8 vuotta sitten….

Archives

Scroll to top