Parhaat safkat, osa 3.

/in /by

Vaikka olen juossut aika monella eri aavikolla ja jäätiköllä, niin minut yleensä esitellään jollekin toiselle tyyppinä, “joka on juossut Saharan autiomaan halki”.

Sahara on niin uskomattoman vahva brändi, ettei se lähde miehestä irti….

Juoksin siellä 1628 kilometriä, joten poltin sen aikana myös paljon kaloreita.

Reilusti yli 100,000….

Saharan safkoista nousee kirkkaimpana esille räiskäleet eli lätyt.

Mauritanian osuudella oikein mikään ruoka ei tuntunut enää maistuvan.

Tiimi olikin dieetistäni hieman huolissaan, sillä vielä aavikkotaivalluksen alussa melko kireät Niken kompressiohousut pysyivät Mauritania puolella juuri ja juuri ylhäällä.

En muista kuka retkikunnan jäsenistä keksi syöttää minulle lättyjä.

Kuka lieneekään, niin hän varmaan pelasti juoksun….

Muistan kun sain ensimmäisen eteeni lautasellisen lättyjä ja purkin mansikkahilloa.

Jumakauta, että ne maistuivat hyvältä.

Tilasin heti toisenkin lautasellisen…

Pena keitteli minulle matkan aikana puuroa ja kuten kaikki minut hyvin tuntevat tietävät, niin en sylje puurokattilaan.

Mielestäni kaurapuuro on maailman kaikista safkoista paras ja siksi syön sitä päivittäin.

Saharan inhokki oli ehdottomasti kuskus, joka on (valitettavasti)  Pohjois-Afrikan berberikansojen keittiön erikoisuus.

Pena-puuro pitää miehen tiellä.

Alun perin “parhaat safka-muistot” -blogisarjan piti olla kolmeosainen, mutta olemme vasta matkan puolivälissä, joten lisäjaksoja on luvassa…jo huomenna.

Parhaat safkat, osa 2.

/in /by

Tänään aikakone vie meidät vuoteen 2010 ja eteläiseen Afrikkaan, Kalaharin autiomaahan.

Tohtori Livingstone ylitti Kalaharin autiomaan useita kertoja 1840- ja 1850-luvuilla etsiessään uusia lähetysasemia ja reittejä.

Hän kartoitti laajoja, eurooppalaisille tuntemattomia alueita Botswanassa ja sen ympäristössä, dokumentoiden Kalaharin maantiedettä ja luontoa.

No, sinne halusin minäkin ja lopulta pääsinkin yhdessä Kirsin ja Gregin (Maud) kanssa juoksemaan 1000 kilsaa halki autiomaan.

Ja olihan meitä siellä muitakin enkä nyt tarkoita leirissämme vieraillutta leopardia vaan Peduka Safarin tiimiä, jota johti mainio Chris Crewdson.

Retkikuntamme kokki oli “Captain”.

Mies Kalaharista, joka oli tehnyt töitä myös isoille ravintoloille, mutta veri veti takasin erämaahan (bush).

Olennainen osa tiimin “johtamista” on oppia tuntemaan mukana kulkeva paikallinen poppoo.

Kävin myös Captainin kanssa monen monta keskustelua.

Kerroin Captainille, että me juoksijat jaksamme puurtaa joka ikinen päivä 50 kilometriä ihan sen takia, että hän taikoo meille niin energisoivia ruokia.

Ja ne kehut tulivat sydämestä, sillä harvoin, jos koskaan, olen syönyt niin maittavia illallisia.

Sen lisäksi hän osasi kokata aivan helvetin hyvää puuroa, jonka hän valmisti Tiger -merkkisestä kaurasta.

Huomenna käydään läpi Saharan autiomaan safkoja….

Tämä on ainoa ruokakuva Kalaharista. Lautasella on makaroni-juustoa, jonka söin aina heti 50 kilsan urakan jälkeen. Vasta sen jälkeen oli Captainin ruokien vuoro….

Päivitys…

/in /by

Juoksin tänään tiistaina mahtavan lenkin Nuuksiosta Muuralaan.

Wanha Toyota Land Cruiser -maasturini kaipasi huoltoa ja sitä se saikin osaavissa Muuralan Autohuollon käsissä (ei sponsori).https://muuralanautohuolto.fi/

Kävin tänään hakemassa auton huollosta veks, juosten.

Reitti (ja sää) oli mahtava ehkä viimeistä paria kilometriä lukuun ottamatta, sillä se oli asvalttia.

Juoksin aluksi täällä Nuuksio järviylängöllä, josta kaarsin ulkoilureittiä seuraten kohti Karhusuota.

Karhusuota lähestyttäessä huomio kiinnittyy siihen, että alue on “tasankoa”; siellä ei ole juurikaan jyrkkiä ylä-ja alamäkiä, mikä on tosi hyvä juttu.

Täällä ylängön puolella on tosi vaikea löytää tasaista baanaa.

Tein harjoituksen loppupuolella useita vetoja. Minuutti tykitystä ja 30 sekkaa hissuttelua. Tätä 10 krt.

Uskon, että osin tällä metodilla kunto nousee kevään aikana halutulle tasolle.

Päivitys liittyy Saharaan.

Kaikki sponssineuvottelut ovat tällä hetkellä ihan jumissa ja mikäli tilanne jatkuu tämän kaltaisena vielä huhtikuun ajan, niin niin siinä tapauksessa pistän syksyn 2026 (Sahara) osalta pillit pussiin.

Ei ehkä muuten, mutta minun pitää olla tiimille lojaali. Minun pitää kertoa heille hyvissä ajoin onko syksylle tiedossa aavikkoseikkailua vai ei.

Mutta en tietenkään luovuta, vaan siirrän katseen lokakuulle 2027. Ei se aavikko sieltä mihinkään katoa.

Usko siihen, että Islanti / kevät 2027 toteutuu on vielä erittäin vahva!