Sponsorineuvottelut alkavat…

/in /by

Jäätikköjuoksun organisointi koostuu monista eri osatekijöistä, joista yksi liittyy rahoituksen hankkimiseen.

Onnistuin hankkimaan ensimmäiset sponsorini vuonna 2006 ja niitä olivat mm. Salomon ja maahantuontiyhtiö Vokant Oy (kiitos “Mono”).

Ehkä aika kultaa muistot, mutta tuolloin yhteistyökumppanien saaminen oli nykyistä helpompaa.

Vielä kaxkyt vuotta sitten päätöksentekijät istuivat Suomessa, mutta nykyään rahoituspäätökset tehdään pääasiassa maan rajojen ulkopuolella.

Onneksi minulla on pitkäaikaiset kontaktit maahantuojiin, joilla on myös sanansa sanottavana, kun edellä mainittuja päätöksiä tehdään.

Mitä esimerkiksi vaatetuksen suhteen tulee, niin teen yhteistyötä vain parhaiden brändien kanssa.

Voisi olla helpompaa saada sponsseiksi ns. kakkoskategorian firmoja, mutta en laske rimaa alemmaksi.

Olen neuvotellut jo pitkään erään norjalaisbrändin kanssa ja saanut siihen erittäin hyvää taustatukea täältä Suomesta.

Tapasin kyseisen firman toimitusjohtajan ja markkinointipäällikön Nouxfestin aikana.

Ja mitä muihin neuvotteluihin tulee, niin ne alkavat viimeistään syyskuun aikana.

Minulla on siihen tehtävään erittäin pätevä “sponsor manager”.

Pelastajat

/in /by

Yle Areenassa on katsottavissa tanskalaisten tuottama neliosainen dokumenttisarja “De arktiske reddere / Lentopelastajat arktisten olojen armoilla“.

“Arktinen pelastusryhmä Grönlannissa on päästänyt kuvaustiimin seuraamaan toimintaansa vuoden ajan. Pääsemme seuraamaan vaikuttavia operaatioita Kangerlussuaqin pelastushelikopterin kyydissä” (Yle)https://areena.yle.fi/1-70874615

Nämä pelastajat tekevät työtä erittäin vaativissa olosuhteissa ja minulla on siitä omakohtaisiakin kokemuksia.

Oli vuosi 2013 ja se oli meidän ensimmäinen yritys tehdä historiaa juoksemalla Grönlannin jäätikön halki. Reittimme kulki idästä lähteen, joka on melko poikkeuksellinen valinta.

Syy, minkä takia retkikunnat välttelevät alkukeväistä Grönlannin itäosaa on Piterag, joka on jäätiköltä puhaltava kylmä laskutuuli, joka voi nousta korkeimmillaan 80 m/s.https://www.youtube.com/watch?v=YxaLUw9lUD0

Katsokaa oheista videota, niin tiedätte mistä kirjoitan.

Mitä pidemmälle kevät etenee, niin Piteraqin kouriin joutumisen riski pienenee, ainakin snadisti, joten siitä syystä retkikunnat lähtevät mieluummin lännestä kuin idästä.

Kuten olen useasti tänne kirjoittanut, niin retkikuntamme joutui keskeyttämään etenemisensä, koska yksi tiimimme jäsenistä sai voimakkaan häkämyrkytyksen ja sellaisen henkilön kanssa ei ole mahdollisuutta edetä kohti jäätikön huippua.

Häkämyrkytyksen saanut ihminen on saatava mahdollisimman nopeasti sairaalahoitoon.

Yritimme saada Jens-Erikille, joka oli siis tämä onnettomuuden uhri, lentopelastuksen soittamalla sat.puhelimella arktisten joukkojen komentokeskukseen, mutta sieltä ei voitu lähettää pelastushelikopteria, sillä meidän päälle oli tulossa…aivan oikein…piteraq, joka riepottelikin telttojamme kivat viisi päivää.

Sen jälkeen päätimme evakuoida Jens omatoimisesti.

Juuri kun pääsimme takaisin retkikunnan lähtöpisteeseen (Isortoq), niin uusi ja edellistä kovempi hirmumyrsky iski jäätikön itälaitaan ja siinä myräkässä yksi britti menetti henkensä.

Juttelin pelastusoperaatiossa mukana olleen lentopelastusoperaattorin kanssa ja hän kertoi sen tilanteen olleen yhtä helvettiä.

No, vuonna kuusi vuotta myöhemmin (2019) toteutin unelmani ja juoksin hyvän tiimin avulla jäätikön yli.

Idästä länteen, totta kai:-)

Nouxfest, osa 2.

/in /by

Silmämääräisesti katsottuna Nouxfestissä näytti olevan lauantaina ihan hyvin porukkaa.

Säästä se ei ainakaan jäänyt kiinni, sillä aurinko paistoi.

Vedin lauantaina Nouxfestissä toisen polkujuoksusession yhteistyössä Trail Blazers-ohjaajien Paulan ja Jasminen kanssa.https://www.trailblazers.fi/ohjaajat/

He vastasivat juoksijoiden alkulämmittelystä ja sen he tekivät kyllä paljon paremmin kuin mihin minä olisin pystynyt. Hyvää työtä Paula ja Jasmine!

Parasta Nouxfestissä on ollut edellä mainittujen polkujuoksutreenien vetohommien lisäksi messutapaamiset.

On ollut tosi kivaa treffata vuosien varrella tutuksi tulleita ihmisiä ja tutustua myös uusiin tyyppeihin.