Aloin valmistelemaan Pohjoisnavalle lähtöä vuonna 2006.

Napareissut ovat tyyriin puoleisia, joten olin yhteydessä sponsoreihin. Kaikkinensa reissu maksoi yli 20,000 euroa ja ne menivät puhtaasti kustannusten kattamisiin. Viivan alle ei jäänyt mitään….

Sain kumppaniksi mm. Salomonin, Vokant Oy´n (kiitos “Mono”.) ja muutamia muita firmoja, joiden avulla sain katettua nuo edellä mainitut kustannukset.

Jos katsoo peruutuspeiliin tarkemmin, niin tuolloin pääsin istumaan saman pöydän ääreen päätöksentekijöiden kanssa.

Mitä pidemmälle edettiin 2010-lukua, niin päätöksentekijät eivät enää istuneetkaan Suomessa vaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muiden Pohjoismaiden pääkaupungeissa tai Lontoossa.

Se on ollut iso muutos ja jos katsoo asiaa laajemmin, niin Suomesta on tullut monilta osin sivukonttorimaa.

Se, että mm. sporttipuolen päätöksentekijät istuvat muualla ei ole ongelma…tai voi siitä tietenkin sellaisen tehdä…mutta ehdottomasti hidaste.

Suomen sivukonttoreissa työskentelevät tarjoavat mieluusti “ilmaisia varusteita” ja olen siitä aina hyvin kiitollinen, mutta koska emme elä vaihdantataloudessa, niin en voi kartuttaa retkikunnan kassaa uusien varusteiden avulla.

Johtopäätös on siis se, että päätöksentekijät ovat ulkomailla ja kisaan samoista euroista muiden maiden “seikkailijoiden” kanssa.

Mitä se tarkoittaa?

No, ainakin sitä, että minun pitää pystyä perustelemaan helvetin paljon paremmin miksi juuri meidän retkikuntaa kannattaa tukea.

He siis kirittävät minua toimimaan aiempaa paremmin. Näin sen ainakin koen.

Maailma muuttuu ja on sitten oma valinta haluaako muuttua mukana vai jurnutanko täällä Nuuksion perusleirissä.

Eli muutu tai juutu!