Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Retkikunnanjohtajan vaikein haaste ei aina löydy aavikolta tai jäätiköltä

November 20, 2026/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Tutkimusmatkailusta puhuttaessa huomio kiinnittyy tavallisesti suuriin saavutuksiin, äärimmäisiin olosuhteisiin ja ihmisen kykyyn selviytyä luonnon asettamista haasteista.

Harvemmin puhutaan siitä, mitä tapahtuu ennen lähtöä. Mistä rahat saadaan? Kuka maksaa varusteet, kuljetukset, vakuutukset ja muut kustannukset? Entä mitä tapahtuu, jos rahoitus ei toteudukaan?

Amundsen – maailmanmaine ei taannut taloudellista turvaa

Roald Amundsen tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä tutkimusmatkailijoista. Hän saavutti etelänavan vuonna 1911 ja teki useita merkittäviä napaseutujen tutkimusmatkoja.

Amundsenin elämässä oli kuitenkin myös toinen puoli. Hänellä oli jatkuvia taloudellisia vaikeuksia, ja retkikuntien sekä muiden tutkimushankkeiden rahoittaminen oli hänelle suuri haaste.

Vuonna 1924 tilanne kärjistyi konkurssiin. Amundsenin velkojen kerrottiin olevan noin 350 000 Norjan kruunua. Maailmanmaineestaan huolimatta hän oli joutunut vakavaan henkilökohtaiseen taloudelliseen ahdinkoon.

Amundsenin tarina muistuttaa siitä, ettei suuri saavutus välttämättä merkitse taloudellista menestystä. Tutkimusmatkailija voi saavuttaa jotain historiallista ja silti joutua miettimään, miten seuraava lasku maksetaan.

Tutkimusmatkojen historiaa tarkastellessa huomaa, että rahoituksen hankkiminen on aina ollut olennainen osa retkikunnanjohtajan työtä. Ennen kuin kukaan on päässyt jäätikölle, on pitänyt vakuuttaa joukko ihmisiä siitä, että matka kannattaa toteuttaa.

Olen viime aikoina pohtinut Risto Siilasmaan uutta kirjaa Havainnoi, ajattele, toimi. Sen keskeinen ajatus tuntuu sopivan hyvin myös retkikuntien johtamiseen.

Ensimmäiseksi on havainnoitava ympäristöä. On tunnistettava, mikä on muuttunut ja miksi vanhat toimintatavat eivät enää toimi.

Toiseksi on ajateltava asia uudelleen. Jos yritysten sponsorointihalukkuus on vähentynyt ja päätöksenteko on siirtynyt kauemmas, niin ongelmaa ei ratkaista lähettämällä entistä enemmän samanlaisia sponsorointihakemuksia samoille yrityksille.

Kolmanneksi on toimittava. On etsittävä uusia yhteistyökumppaneita, uudenlaisia rahoitusmalleja ja sellaisia tahoja, joille retkikunnan tuottama arvo on aidosti merkityksellistä.

Tämä tarkoittaa melko perusteellista ajattelun muuttamista.

Retkikunta ei toteudu pelkällä innostuksella. Tarvitaan ihmisiä ja organisaatioita, jotka uskovat hankkeeseen ja haluavat olla mukana mahdollistamassa sitä.

Ehkä suurin opetus onkin se, ettei retkikuntajohtaja saa jäädä kiinni vanhoihin toimintatapoihin.

Havainnoi, ajattele ja toimi.

Case Iceland

November 19, 2026/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kerroin heti Vatnajökull -jäätikköjuoksun (2025) jälkeen, että jäätikköjuoksut ovat 99% varmuudella taputeltu.

No, päätin kuitenkin syyskaudella 2025 ottaa tuon 1% käyttöön ja jatkaa Islannin jäätikkötaivalluksia vielä vuonna 2027.

Jatkanko niitä vielä sen jälkeenkin eli onko 99% sääntö voimassa senkin jälkeen.

Ei ole.

Jäätikköjuoksut on mun osalta 100% taputeltu sen jälkeen, kun Langjökull ja Hofsjökull on ylitetty.

Mutta miksi yleensä valitsin Islannin seikkailujuoksujen kohteeksi?

No, ajassa pitää palata aina vuoteen 2019, jolloin olin Grönlannin jäätiköllä.

Samaan aikaan ryhmä suomalaisia oli ylittämässä Euroopan suurinta jäätikköä (Vatnajökull).

Juttelin Grönlannin reissun jälkeen Vatna-tiimiin kuuluneen Vesa Luomalan kanssa ja hän heitti minulle idiksen juosta tuon lumikentän läpi.

En heti innostunut tuosta ajatuksesta, sillä sen hetkinen fokus oli Arabian niemimaalla.

Aika pian Arabian jälkeen aloin pohtimaan mahdollista Vatnajökull-juoksua, mutta päätin ensiksi juosta Qatarin ympäri (2023).

Vuonna 2024 ajatukset alkoivat kääntyä jo vahvasti Islannin suuntaan ja keväällä 2025 tiimimme onnistui sen viimein ylittämään.

Tätä kirjoittaessa (17.11.) sponsoritilanne ei näytä järin ruusuiselta.

Tilanteen on muututtava selkeästi parempaan suuntaan seuraavan kahden kuukauden aikana.

Muussa tapauksessa vuodesta 2027 tulee välivuosi ja siirrän katseen vuoteen 2028.

Tässä me tiiraillaan Toughbook-läppäriä islantilaistiimiin kuuluvan Antonin kanssa

“Mitään en muista, mutta kivaa oli”

November 18, 2026/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Sain oheisen foton Pata Degermanilta, joka kuvasi Vatnajökull-jäätikköjuoksua keväällä 2025.

Olin “mikä maa-mikä valuutta” -tilassa 48 h uurastuksen jälkeen ja olivat tiimin muutkin jäsenet tosi voipuneita reissun jäljiltä.

Kuvassa ovat vasemmalta oikealle: Addi, Anton, minä, Arni ja Pata.

Page 1 of 1610123›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Retkikunnanjohtajan vaikein haaste ei aina löydy aavikolta tai jäätiköltä
  • Case Iceland
  • “Mitään en muista, mutta kivaa oli”
  • Havainnoi-ajattele-toimi
  • Arktinen Klubi

Archives

Scroll to top