Kuusi vuotta sitten täällä ja kaksi vuotta sitten tuolla ja silloin siellä …näitä juttuja tuntuu riittävän.

Jatketaan samalla teemalla.

Vuosi sitten oltiin lähtökuopissa kohti Islannin ja Euroopan suurinta jäätikköä, jonka nimi on Vatnajökull.

Se oli minulle hyppy täysin tuntemattomaan, mutta onneksi ei tiimille.

Suomesta mukaan lähti Pata, joka oli käynyt islantilaisen frendinsä kanssa ko. jäätiköllä aiemminkin, mutta ei tietääkseni mennyt tuolloin sen halki, kuten me nyt tehtiin.

Ja jäätikön olosuhteet eivät ole veljeksiä tai siskoksia edes viikko saatika päivätasolla.

Ja näin jäätikkö näyttäytyy ihan erilaisena jokaisella käyntikerralla.

Ja sen aikanakin.

Koimme siellä kaikki mahdolliset sääolosuhteet paitsi emme kovaa lumimyräkkää sen 48h aikana.

Ehkä yksi asia on jäänyt viime vuotisesta reissusta vähemmälle huomiolle.

Juoksin jäätikön yli idästä länteen.

Nousimme siis merenpinnalta idästä ja tähtäsimme jäätikön läntiselle puolella ja näin virallinen ylitys siis tapahtuu.

No, kun pääsimme sinne länteen ja juoksu oli ohi, niin huomasimme, että emmehän me pääse täältä jäätiköltä pois.

Autot jäivät jumiin kivikkoon ja mutaan.

Niitä yritettiin vinssin ja ties minkä avulla repiä kivikon yli usean tunnin ajan, mutta lopulta kädet piti nostaa ylös, ei onnistu.

Minä vaan istuin jollain kivellä ja katselin sitä muiden äijien ähellystä, sillä voimat olivat finaalissa.

Hyvä, että muutkin saivat vähän liikuntaa…

Oli siis pakko kääntää autot kohti tulosuuntaa eli itään.

Ajoimme jonkun aikaa kohti itää, kun saavuimme Grimsfjell -nimiselle retkimajalle (1700 mpy), joka on rakennettu tulivuoren päälle.

Me kaikki olimme rättiväsyneitä ja helvetin nälkäisiä.

Emme mennetkään koisimaan tyhjällä masulla, vaan vietimme sellaiset ruokabileet ettei paremmasta väliä.

Jatkoimme seuraavana aamupäivänä ajomatkaa kohti itää ja oli kiva katsella jäätikön maisemia uudesta perspektiivistä

Auton ikkkunasta.

Grimsfjell

Näkymiä jäätiköllä.