Uutta videomateriaalia

/in /by

Liityin Instagramiin vasta vuonna 2024..tai oikeastaan “seikkailujuoksija” perusti sen tuolloin.

Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin seikkailutoimittaja sen perusti.

Tässä taustaa….

Liityin ihan perus-Jukka Viljasena Instaan jo vuosia sitten, mutta sen toiminta oli hyvin passiivista.

Liitin sivulleni kokonaista neljä kuvaa neljässä vuodessa.

Kesällä 2024, hyvä ystäväni (ja BTW tuleva retkikuntakaveri..) Jyri Kivimäki, jota myös seikkailutoimittajaksi tituleerataan, kertoi minulle erään lounaan yhteydessä, että mun some-toiminta on onnetonta.

Tykkään, että frendit vähän ravistelee, sillä tottahan Jyri puhui.

Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Seikkailujuoksija-insta aloitti toimintansa ja aktivoitui….ja kiitos minun taas vähän hyytyi vain ja ainostaan minun passiivisuudestani johtuen.

No, tapasin Jyrin viime viikolla Nuuksion juoksulenkillä ja teimme sen aikana uusia plänejä.

Nyt on uuden aktivoitumisen aika.

Uutta videoklippiä by Jyri on tulossa kesän, syksyn ja talven aikana enemmän kuin aikaisemmin.

Tämän hankkeen pääfokus on tietenkin Islanti ja ne kaksi jäätikköä, joiden halki aion juosta.

Mikä on meidän tavoite?

Juosta ensimmäisinä Langjökull ja Hofsjökull-jäätiköiden halki.

Mutta se on vain osa tätä tarinaa.

Ne jäätiköt kuulkaa sulaa aikamoista vauhtia ja siitä aiheesta me tullaan pitämään aiempaa enemmän melua.

Joku voi kysyä, ja ihan aiheellisesti, mitä väliä sillä on?

Miten se vaikuttaa minun elämääni, jos joku jäätikkö sulaa?

Ja mitä minä voisin tehdä tämän asian hyväksi, vai voinko tehdä mitään?

Yritämme avata mm. näitä asioita seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana.

Tässä viimeisin Jyrin luomus seikkailujuoksijan Insta-sivulle.https://www.instagram.com/p/DYnA7kashIT/

Presidentin jäniksenä…

/in /by

Sarjassamme mitä tapahtui xx vuotta sitten, esittelyssä on matka Brysseliin, joka tapahtui päivälleen 18 vuotta sitten.

Europarlamentaarikko Alex Stubb kutsui keväällä suomalaisia sporttialan ihmisiä Brysseliin tutustumaan Europarlamenttiin.

Seurue koostui entistä huippu-urheilijoista, kuten Sari Multala, Sari Essayah, Harri Hänninen, Tommy Ekblom, Ari Paunonen., Pertti Karppinen jne.

Ja olihan siellä Pauli Kiuru, Samuli Vasala……..ja mä.

Olin just tullut Libyan 200 kilsan kisasta ja sain yllätyksekseni kutsun liittyä joukkoon.

Ja mikä matka se olikaan.

Aluksi puutarhajuhla Alexin ja Suzannen kodissa, illallinen, 20 kilsan juoksu, tutustuminen Europarlanenttiin ja niin edelleen.

Se oli pitkä ja hieno viikonloppu!

Tällaisen matkan aikana syntyy myös vahvoja ystävyyssuhteita, jotka ovat voimissaan vielä tänäkin päivänä.

Otsikossa lukee, “pressan jäniksenä”.

Jo tuon viikonlopun aikana oli tiedossa, että Alexista tulee uusi ulkoministeri ja miehen seuraavat vaiheet ovatkin kaikkien tiedossa.

Ennen Brysselin 20 kilsan juoksua Alex pyysi minua ja muistini mukaan Rami Virlanderia (nyk.kestävyysjuoksun päävalm.) toimimaan hänen jäniksenään.

Ja totta kai me suostuimme.

Alkumatka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan… ja jätän stoorin siltä osin tähän…, mutta sen sanon, että mies on sinnikäs kuin mikä ja saavutti aikatavoitteensa.

Ei jänisten, vaan “vaikeuksien kautta voittoon” -asenteensa takia.

Kuva: Ari Wiskari (AW seisoo etualalla mustissa laseissaan).

Ja taas yksi vuosipäivä

/in /by

Kuusi vuotta sitten täällä ja kaksi vuotta sitten tuolla ja silloin siellä …näitä juttuja tuntuu riittävän.

Jatketaan samalla teemalla.

Vuosi sitten oltiin lähtökuopissa kohti Islannin ja Euroopan suurinta jäätikköä, jonka nimi on Vatnajökull.

Se oli minulle hyppy täysin tuntemattomaan, mutta onneksi ei tiimille.

Suomesta mukaan lähti Pata, joka oli käynyt islantilaisen frendinsä kanssa ko. jäätiköllä aiemminkin, mutta ei tietääkseni mennyt tuolloin sen halki, kuten me nyt tehtiin.

Ja jäätikön olosuhteet eivät ole veljeksiä tai siskoksia edes viikko saatika päivätasolla.

Ja näin jäätikkö näyttäytyy ihan erilaisena jokaisella käyntikerralla.

Ja sen aikanakin.

Koimme siellä kaikki mahdolliset sääolosuhteet paitsi emme kovaa lumimyräkkää sen 48h aikana.

Ehkä yksi asia on jäänyt viime vuotisesta reissusta vähemmälle huomiolle.

Juoksin jäätikön yli idästä länteen.

Nousimme siis merenpinnalta idästä ja tähtäsimme jäätikön läntiselle puolella ja näin virallinen ylitys siis tapahtuu.

No, kun pääsimme sinne länteen ja juoksu oli ohi, niin huomasimme, että emmehän me pääse täältä jäätiköltä pois.

Autot jäivät jumiin kivikkoon ja mutaan.

Niitä yritettiin vinssin ja ties minkä avulla repiä kivikon yli usean tunnin ajan, mutta lopulta kädet piti nostaa ylös, ei onnistu.

Minä vaan istuin jollain kivellä ja katselin sitä muiden äijien ähellystä, sillä voimat olivat finaalissa.

Hyvä, että muutkin saivat vähän liikuntaa…

Oli siis pakko kääntää autot kohti tulosuuntaa eli itään.

Ajoimme jonkun aikaa kohti itää, kun saavuimme Grimsfjell -nimiselle retkimajalle (1700 mpy), joka on rakennettu tulivuoren päälle.

Me kaikki olimme rättiväsyneitä ja helvetin nälkäisiä.

Emme mennetkään koisimaan tyhjällä masulla, vaan vietimme sellaiset ruokabileet ettei paremmasta väliä.

Jatkoimme seuraavana aamupäivänä ajomatkaa kohti itää ja oli kiva katsella jäätikön maisemia uudesta perspektiivistä

Auton ikkkunasta.

Grimsfjell

Näkymiä jäätiköllä.