Naiset on kovia!

/in /by

Mitä pidempi juoksumatka sen kovempia naiset ovat.

Tästä käy hyvänä esimerkkinä Cocodona 250 mailin (402 km) kokonaiskisan voittaja Rachel Entrekin, joka peittosi siis kaikki kisaan osallistuneet miehetkin.

Kirjoitin parikymmentä vuotta sitten Juoksijaan ja myöhemmin tällekin sivustolle yhdysvaltaisesta Pam Reedistä, joka voitti vuonna 2002 Badwater -kisan, jota on, ainakin aiemmin, pidetty ehkäpä maailman kovimpana ultrajuoksukisana.

Ja voittipa kisan myös toistamiseen ja sen arvoa nostaa tieto, että siihen osallistui koko maan kerma, miehet mukaan luettuna.

Cocodona 250 mailia

/in /by

Olen seurannut erästä varmaan maailman rankinta ultrakisaa, nimeltään Cocodona, jota juostaan parhaillaan (tätä kirjoittaessa) Arizonassa.

Aina joskus, mutta tietenkin hyvin harvoin, kisassa tapahtuu surullisia asioita, kuten tänä vuonna, sillä eräs kisaaja on menehtynyt pitkän taivalluksen aikana.

Tämä on Todella surullinen tapahtuma, mutta kisa on niin rankka, että näitä ei voi välttää.

Tämän kaltaisiin kisoihin osallistuvat joutuvat lääkärin syyniin ennen h-hetkeä.

Ilman sitä skabaan ei ole mitään asiaa.

Kun osallistuin Libyassa 200 kilsan kisaan, niin kävin lekurissa, jossa otettiin sydänfilmit yms ja ne piti esittää paikan päällä kisalääkärille, ennen kuin kisapassi leimattiin.

Tietojeni mukaan esimerkiksi Euroopan vuorijuoksukisoihin ei ole myöskään asiaa ilman edellä mainittuja dokumentteja…

Aikainen lintu….

/in /by

Lähden aavikoilla ja jäätiköillä juoksemaan päivän etappia 0700/07.30 aikoihin.

Niin teen usein myös täällä Nuuksiossa.

Sitä on omat hyötynsä.

Olen aamuisin paljon energisempi kuin iltapäivällä tai illalla.

Ja aikaisen aamutreenin jälkeen on koko päivä aikaa tehdä muita asioita.

Ja mikäli minulla on ohjelmassa toinen harjoitus samalle päivälle, niin ehdin palautua aamun juoksuharjoituksesta ennen sitä.