Kirjoitin aikoinaan monia kenkätestijuttuja Juoksijaan ja mainitsin niiden yhteydessä, että uudet juoksukengät kannattaa ajaa sisään rauhallisesti, jotta jalat saavat rauhassa totutella niihin.
Mulla on siis uudet Merrellin Nova 4 -jalkineet.
Kävin juoksemassa niillä jo maanantaina ensimmäiset kilometrit ja lenkin loppuvaiheessa pääsin jo niiden osalta jyvälle. Olen jatkanut kenkien sisäänajoa sen jälkeen.
Kokemusta on Nova kolmosistakin, mutta uusi nelosversio poikkeaa niistä melko paljon.
Kenkä on aiempaa rullaavampi, kantakuppi on ihan uudenlainen ja samoin vaimennus.
Kaikkien edellä mainittujen osalta kehitys on ollut hyvin myönteinen.
Sain samalla maahantuojalta mm. uusia juoksupaitoja ja shortseja.
Ne ovat valmistettu Merrellin Sky Running Teamille, siis pro-juoksijoille, jotka kisaavat kaikista haastavimmissa vuoristo-olosuhteissa.
Ja sen kyllä huomaa…
Mikäli palaudun ensi vuoden huhtikuun jäätikköjuoksuista nopsaan, niin saatan pistää (pitkästä aikaa) numerolapun rintaan ja juosta toukokuun Bodom Trailin pikamatka eli 12 km.
Juha Hietanen mainitsi Seikkailujuoksija-kirjassa, että Jukka Viljanen on jo käyttänyt ulkopuolista apua rahoituksen saamiseksi aina vaan kalliimmiksi käyville juoksumatkoilleen.
Etenkin Grönlannin (2019) juoksua edeltävänä aikana minulla oli tiimissä henkilö, joka hyvistä yrityksistä huolimatta ei saanut rahahanoja auki.
Erään suuryhtiön kanssa pääsimme ihan kalkkiviivoille asti, mutta maalinauha jäi katkaisematta. Se olisi ollut kaikkien aikojen diili…
No, toivottavasti syksyllä 2026 onnistumme paremmin.
Keskustelin viimeksi eilen henkilön kanssa, joka jeesaa tässä tehtävässä tulevan syyskauden aikana.
Meidän on kerättävä kasaan viisunumeroinen summa, jotta pääsen juoksemaan kahden jäätikön halki huhtikuussa 2027.
Mun mukana jäätiköllä on islantilainen kolmikko ja kaksi jäätikkömaastoautoa.
Jos lukijalle herää kysymys, että tarvitaanko jäätiköllä autoja, niin vastaus on, että se on ainoa vaihtoehto.
En voi juosta raskas ahkio perässä. Siihen hommaan tarvitaan sukset ja mun tehtävä ei ole hiihtää jäätikön halki, vaan juosta.
Selvittelin asiaa jäätikköammattilaisten kanssa jo ennen 2025 Vatnajökull-jäätikköjuoksua ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi AUTO.
Yhdellä autolla sinne ei voi mennä, sillä jos se sattuisi menemään kesken kaiken paskaksi, niin olisimme kusessa.
Ne kolme islantilaista, Addi, Anton ja Arni, ovat myös minun turvamiehiä.
Vaikka olen juossut useammalla jäätiköllä kuin (tiettävästi) kukaan muu, niin olen jäätikköturvallisuuden osalta noviisi.
Tunnistan ne vaarat joita jäätiköillä on, mutta en osaa tai pysty taklaamaan niitä yksin.
Mitä ne vaarat ovat?
Tässä niistä yksi…
“Jäätiköllä liikkuville railot ovat vaarallisia ja niihin putoaminen voi aiheuttaa jopa kuoleman.
Jäätiköllä railojen riski on aina olemassa. Niiden määrä ja koko riippuu muun muassa jäätikön koosta ja muodosta, lumen laadusta ja määrästä, tuulesta, aurinkoisuudesta ja korkeudesta.
Hyvin tyypillistä on, että railojen päälle muodostuu lumisiltoja, jotka eivät kestä ylittäjän painoa ja jotka entisestään vaikeuttavat railojen havaitsemista.[
Siksi jäätiköllä liikkuessa tulisi turvautua köysiin ja railopelastukseen tarvittavaan välineistöön. Lumen määrä ja sääolosuhteet voivat vaikeuttaa pelastusoperaatiota. (Wikipedia)
Edellä mainitut islantilaiset ovat kokeneita railo-ja jäätikköpelastajia ja luotto heihin on 110%.
