1000 x 2

/in /by

Pari sanaa eilisestä harjoituksesta.

Tässä Nuuksion perusleirin läheisyydessä on mahdollisuus tehdä porrastreenejä.

En voi valitettavasti kertoa missä ne tarkalleen ovat, mutta portaat laskeutuvat Nuuksion Pitkäjärven rantaan.

Sen voin sanoa, että aika jyrkät ne ovat ja niitä on 140.

Kapusin eilen yhteensä tuhat askelmaa ylös ja tietty alas.

Selässä oli noin 6-7 kilon painoreppu

Seikkailujuoksu asettaa keholle monenlaisia vaatimuksia. Kun matka pitenee ja rasitus kasvaa, pelkkä aerobinen kunto ei riitä.

Siksi omaan harjoitteluuni kuuluu tällä hetkellä melko runsaasti lihaskuntoharjoittelua ja siksi harjoittelen myös portaissa.

Eilen mukana oli siis selkään pakattu lisäpaino.

Voimaharjoittelulla on tarkoitus kehittää pakaroiden, reisien ja pohkeiden voimantuottoa sekä keskivartalon kykyä hallita asentoa liikkeessä.

Portaissa harjoittelu vaatii alaraajoilta voimantuottoa, ja myös hengitys- ja verenkiertoelimistö joutuvat koville.

Kuormaa kannattaa lisätä asteittain.

Liian raskas reppu voi muuttaa askellusta, heikentää liikkeen hallintaa ja kasvattaa rasitusvammojen riskiä.

Saan perjantaina uuden lisapainorepun, jota aion testata jo tulevan viikonlopun aikana.

Kokouksia, ei kiitos.

/in /by

Siitä on kulunut aika tarkalleen 24 vuotta, kun hyppäsin kirjaimellisesti oravanpyörästä veks ja aloin juoksupummiksi.

Orava liittyy tarinaan ihan olennaisesti; olin erään firman neukkarissa kuuntelemassa (taas kerran..) jonnin-joutavaa lätinää, kunnes huomasin neuvottelutilan ikkunoista oravan, joka hyppeli iloisesti oksalta toiselle.

“Olisinpa tuo orava” tuumi kokouspullaa mutusteleva markkinointipäällikkö Viljanen.

Kävin aikoinaan useammankin kerran soveltuvuustesteissä hakiessani uusia duuneja. Viimeisin niistä on jäänyt vahvasti mieleeni.

Kävin kuuntelemassa psykologin arviota “henkisestä tilastani” ja sitä, onko minulla mahiksia saada tavoittelemani työpaikka.

Hän silmäili minusta annettua lausuntoa pitkään ja totesi lakonisesti: “Olen nyt rehellinen. Testituloksesi ovat hyvät ja jos todella haluat tätä työpaikkaa, niin kirjoitan puoltavan lausunnon. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin sinun ei pitäisi olla toimistohommissa”.

En jatkanut hakuprosessia, sillä edellä mainittu psykologin lause pysäytti.

Hän oli nimittäin oikeassa, mutta jonkun ulkopuolisen auktoriteetin piti vaan kertoa se minulle.

Tätä menoa, josta HS kirjoitti en kestäisi kovinkaan kauan:-) https://www.hs.fi/visio/art-2000012341617.html

PS. Ai niin, tänään on kokous:-)

Milloin on aika vaihtaa suuntaa?

/in /by

Mikko Kososen ajatus on jäänyt pyörimään mieleeni:

Yritykset eivät kuole siksi, että ne tekevät vääriä asioita, vaan siksi, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään.

Ajatus on alun perin yritysmaailmasta, mutta se pätee mielestäni paljon laajemminkin ihmisen elämään.

Ja erityisen hyvin seikkailuihin.

Olen vuosien varrella tehnyt seikkailujuoksijana monenlaisia asioita.

Lähtenyt matkaan, asettanut tavoitteita, haastanut itseäni ja etsinyt kokemuksia, joita ei voi saada jäämällä paikoilleen.

Seikkailut ovat vieneet uusiin paikkoihin ja tarjonneet hetkiä, joita en vaihtaisi pois.

Mutta voiko jokin, mikä on ollut pitkään oikea tapa tehdä asioita, muuttua ajan myötä vääräksi tavaksi jatkaa?

Ei siksi, että siinä olisi ollut mitään vikaa. Vaan siksi, että ihminen muuttuu.

Kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja samalla uteliaisuus löytää uusia suuntia.

Ensi kevään jälkeen aion lähteä etsimään uudenlaisia seikkailuja.

Kyse on siitä, etten halua jatkaa jotakin vain siksi, että olen tehnyt niin ennenkin.

En halua antaa tuttujen toimintatapojen päättää puolestani, mitä kaikkea voisin vielä kokea.

Seikkailijan tärkein taito on huomata, milloin edessä oleva polku ei enää ole ainoa polku, jota pitkin kannattaa kulkea.

Ja silloin on uskallettava kääntyä kohti uutta.

Yksi projekti onkin jo tulilla….