Mikko Kosonen kirjoitti aikanaan kirjassaan ajatuksen, joka on jäänyt mieleeni:

“Yritykset eivät suinkaan kuole siihen, että tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään.”

Mitä enemmän tuota lausetta ajattelen, sitä paremmin ymmärrän, että sama pätee yllättävän hyvin myös sponsorointiin.

Ja erityisesti minuun.

Olen vuosien aikana oppinut, miten treenataan, miten valmistaudutaan pitkiin ja vaikeisiin suorituksiin, miten varusteet testataan ja miten omaa tekemistä kehitetään.

Mutta sponsorien hankkimisessa olen välillä tehnyt juuri päinvastoin.

Kun olen joskus löytänyt toimivan tavan lähestyä yrityksiä ja rakentaa yhteistyötä, olen helposti ajatellut, että tätä kannattaa jatkaa. Jos kerran toimii, miksi muuttaa?

Siinäpä se.

Juuri siinä vaiheessa pitäisi muuttaa.

Olen huomannut, että sponsorointia voi ajatella liian helposti omasta näkökulmasta.

Minulla on hieno tavoite. On kuvia, videoita ja kokemuksia jaettavaksi.

Ja sitten menen yrityksen luokse kertomaan näistä asioista.

Mutta mitä yritys oikeastaan saa yhteistyöstä?

Tämä on kysymys, jonka olisi pitänyt olla itselleni paljon tärkeämpi jo aikaisemmin.

Yritykset eivät lähtökohtaisesti tarvitse lisää minun juoksujani. Ne tarvitsevat jotain, joka auttaa niitä niiden omissa tavoitteissa.

Se voi olla näkyvyyttä. Se voi olla sisältöä. Se voi olla henkilöstön aktivointia. Se voi olla asiakastilaisuus. Se voi olla tarina, johon yritys haluaa liittyä.

Tai jotain aivan muuta.

Ja juuri tämän ymmärtäminen on muuttanut omaa ajatteluani.

Ehkä tämän oivalluksen vaikein puoli on myöntää, että olen tehnyt itse juuri sitä, mistä Kosonen kirjoitti.

Olen jatkanut joidenkin asioiden tekemistä liian pitkään vain siksi, että ne olivat joskus toimineet.

Sama viesti.

Sama lähestymistapa.

Sama ajatus siitä, mitä sponsorointi tarkoittaa.

Ja samalla ympärillä oleva maailma on muuttunut.

Yritysten markkinointi on muuttunut. Sosiaalinen media on muuttunut. Ihmisten tapa kuluttaa sisältöjä on muuttunut. Myös sponsorointiin käytettävän rahan perusteleminen on muuttunut.

Miksi siis minäkään voisin olettaa, että sama tapa toimia toimii vuodesta toiseen?

Ei se tarkoita, että kaikki vanha pitäisi heittää pois.

Päinvastoin.

Hyvät asiat kannattaa säilyttää.

Mutta niitä pitää uskaltaa katsoa uudestaan.