Bensaa suoniiin!

/in /by

Olen noin 65 kiloinen juoksija, joka etenee joko viileällä/tuulisella tai erittäin kylmällä jäätiköllä huhtikuussa 2027.

Kulutan jäätikköolosuhteissa noin 900-1000 kaloria tunnissa eli jopa noin kolmanneksen enemmän kuin normaalisti.

Hiilihydraatin tarve määräytyy suorituksen kestosta, tehosta, harjoitellusta imeytymiskyvystä sekä edellä mainituista olosuhteista,

Olen tehnyt arvion, jonka mukaan tarvitsen hiilareita max. 90-100 grammaa tunnissa.

Tämä arvio on tehty olettamuksella, että kulutan juoksuun per jäätikkö 10h, jolloin kalorimäärä olisi 100 g/ tunti, mutta mikäli juoksuun menee 12h, niin jopa 120 g/tunti.

En saa kuitenkaan hiilareista (esim.geelit/juoma) riittävästi kaloreita/tunti, joten loput energiasta tulee mm. rasvavarastoista.

90-100 gramman määrä geeli/juoma on kova rasitus ruoansulatusjärjestelmälle

Minun on siis harjoiteltava syksyn ja talven aikana myös enrgian nauttimista aivan kuten olisin jo jäätiköllä ja niillä tuotteilla, joita otan sinne mukaan.

Kuten kaikki harjoittelu, niin myös tämä toteutetaan kärsivällisesti ja nousujohteisesti.

Aloitan 50-60 grammalla ja hilaan sitä pikku hiljaa ylöspäin 10 grammaa kerrallaan aina siihen asti, kun elimistö voi ottaa vastaan jopa sen 100 g/ tunti.

Entäpä natrium?

Myös sen suhteen olosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon sitä nautin per tunti.

Jos on hiton kylmää, niin sitä tarvitaan hieman vähemmän kuin viileässä säässä.

Ensiksi mainituissa olosuhteissa 300-500 mg/h ja viileässä/tuulisessa säässä 400-600 mg/h.

“Who dares wins”

/in /by

Ehkäpä paras motto, jonka olen kuullut on “Who dares wins”.

Mutta mistä tuo lause on saanut alkunsa?

Brittiläinen eliittiryhmä SAS (Special Air Service) syntyi toisen maailmansodan aikana David Stirlingin ideasta muodostaa pieni, liikkuva ja epätavanomainen joukko, joka kykenisi toimimaan vihollisen linjojen takana.

Stirling valitsi yksikön motoksi “Who Dares Wins”. Se ei siis ollut jälkikäteen keksitty mainoslause, vaan osa yksikön identiteettiä jo sen alkuvaiheessa.

“Who dares wins” ei tarkoita: älä pelkää.
Se tarkoittaa: toimi, vaikka pelkäisit.

“Dare” tarkoittaa uskaltaa ryhtyä johonkin, ottaa riski, astua tuntemattomaan ja tehdä päätös epävarmuuden keskellä.

SAS:n valinnassa fyysinen kunto on vain yksi osa kokonaisuutta. Britannian armeijan erikoisjoukkojen nykyinen kuvaus SAS´n toiminnasta korostaa esimerkiksi fyysistä ja henkistä kestävyyttä sekä motivaatiota.. ja myöhemmissä vaiheissa kykyä omaksua uusia taitoja fyysisen ja henkisen paineen alla.

“Voittaja ei ole se, joka ei pelkää. Voittaja on se, joka uskaltaa toimia pelosta huolimatta.”

Motossa on kolme keskeistä ajatusta:

Rohkeus – uskalletaan toimia epävarmuudesta huolimatta.

Riskinotto – suurempiin mahdollisuuksiin liittyy usein myös epäonnistumisen riski.

Aloitteellisuus – palkinto menee usein sille, joka uskaltaa toimia eikä jää odottamaan täydellistä hetkeä.

WHO DARES WINS!

Lisää jäätiköllä juoksemisesta…

/in /by

Sparrailin tekoälyn kanssa ensi vuoden Langjökull-ja Hofsjökull -jäätikköjuoksusta.

Jos verrataan merenpinnan tasoon, Islannin jäätiköillä hapen saatavuus on yleensä noin
15-25 % pienempi, riippuen tietenkin korkeudesta.

Jos seison esimerkiksi Vatnajökull-jäätikön korkeimmalla alueella noin 2 100 metrissä,
jokaisessa litrassa sisäänhengitettyä ilmaa on suunnilleen 23 % vähemmän happimolekyylejä
kuin merenpinnan tasolla. (juoksin Vatnajökull -jäätiköllä korkeimmillaan lähes 1800 metrissä).

Tämä on yksinkertaistettu arvio hapen osapaineesta suhteessa merenpintaan, ei suoraan
veren tai lihasten todellisesta hapensaannista.

Mutta urheilijan kannalta vaikutus ei ole ihan 23 %

Tämä on tärkeä ero. Keho pystyy kompensoimaan osan tilanteesta:

*hengitys kiihtyy
*sydän pumppaa enemmän verta
*veren happisaturaatio laskee jonkin verran
*pidempään oleskeltaessa elimistö lisää punasolutuotantoa.

Siksi VO2 max ei yksinkertaisesti putoa 23 %, vaikka ilman hapen osapaine olisi noin 23 %
pienempi.

Esimerkiksi 2 000 metrin korkeudessa kestävyysurheilijan suorituskyvyssä voidaan jo nähdä
selvä, mutta yksilöllinen heikennys.

Lyhyissä maksimaalisissa suorituksissa vaikutus on
paljon pienempi kuin pitkäkestoisessa kestävyysurheilussa, kuten ultrapitkässä jäätikköjuoksussa.

Lisätäänpä tähän yhtälöön vielä lumikengät, jotka painavat 350 grammaa/jalka, yhteensä 700g.

Tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 g lisämassaa kummassakin kengässä lisää juoksun
hapenkulutusta noin 1 %. eli tässä tapauksessa yhteensä noin 3-4%

Se onko jalan alla lunta/sohjoa 5 cm vai 10 cm vaikuttaa edellä mainittuihin lukuihin erittäin merkittävästi.

Energiaa minulla voi kulua kolmanneksen enemmän tuntia kohden.

Jos normaalisti kulutan tunnissa 600-700 kaloria, niin jäätiköllä se voi olla jopa 1000 kaloria tunnissa.

Tämä on tärkeä tieto, sillä jos polttoaine loppuu, niin ei se juoksukaan oikein suju….

Huomenna kerron, kuinka paljon aion nauttia mm. hiilihydraatteja jäätikköjuoksun aikana.