Hyvää joulua / Merry Christmas!

/in /by

“Good shit” is a colloquial, slang term meaning something excellent, high-quality, or very enjoyable“.(AI)

Söin eilen juoksuharjoitusten jälkeen mössöä, jota hyvin harva pistäisi suuhunsa vapaaehtoisesti. Tiedän vain yhden…

Kutsun sitä kuitenkin nimellä Good Shit ja tässä teille sen valmistusohjeet.

Siihen tarvitaan jyvämylly, jossa jauhetaan rukiin – ja vehnänjyviä.

Jauhon päälle kaadetaan hieman tyrnimehua ja maitoa.

Viimeksi pistin sekaan myös chiansiemeniä.

GS laitetaan sen jälkeen vähintään 8 tunniksi muhimaan jääkaappiin.

Sen jälkeen GS on valmis “nautittavaksi”.

Sekoitan GS`n joukkoon myös pakastemarjoja, kuten mustaherukkaa, tyrniä ja mustikkaa.

Lorautan sekaan vielä tilkkasen mustikkakeittoa ja eikun syömään.

GS´n ulkonäöstä voi sanoa sen, että opiskeluaikoina tämän näköistä tavaraa tuli välillä suusta ulos ja nyt sitä lusikoidaan siis sisään.

Jatketaan tätä omituista joulutarinaa ja siirrytään Pohjoisnavalle, joka oli myös kulinaarisessa mielessä mielenkiintoinen seikkailu.

Keskellä Pohjoisnapaa törrötti pieni sininen teltta, jossa venäläinen nainen kokkasi meille puuroa ja keitteli sumppia.

Se oli varsinainen “Hell´s kitchen”. Olen kuvaillut puuroa sanoilla “maailman paras ummetuslääke”. 

Lautasellinen puuroa ja sen jälkeen oli syöksyttävä teltasta ulos ja juostava kiireen vilkkaa kohti pohjoisnavan ainoaa vessaa, jonka sisälämpötila oli  yli -30 astetta.

Bajamajassa oli käynyt useita ihmisiä, mutta ei yhtään siivojaa. Vessanpöntön reunusta katsoessa tein päätöksen, että en iske siihen kankkuani vaan valitsin toisen taktiikan.

Vessan ovessa roikkui naru. Laskin housut (4 kpl) nilkkaan, tartuin naruun  ja laskin ahterini mahdollisimman lähelle jäistä pöntön reunusta.

Toivoin, ettei naru mene poikki, sillä Bajamajan yllä roikkui uhka, että tippuisin pöntön mustaan aukkoon ja pohjoisnavan hyiseen veteen. Siinä narun päässä sätkiessä (ja hampaiden kalistessa..) yritin tähdätä samaan paikkaan kuin muut ja onnistuin siinä yhtä hyvin kuin ne muut…

Tein samalla reissulla päätöksen, etten valita kahvin mausta vaikka mikä olisi.

Se oli keitetty suolaveteen ja maku oli sen mukainen. Laitoin mukiin ison kasan maitojauhetta. Maku vain paheni.

Lisäsin peltimukiin lusikkakaupalla sokeria, jotta saisin tökötin alas.

Siinä sumppia hörppiessä, vannoin erään jenkin kanssa valan, ettemme enää ikinä mussuta kahvin mausta.

Hyvää joulua!

Jyvämylly / grain grinder

*****************************************************************************************

“Good shit” is a colloquial slang term meaning something excellent, high-quality, or very enjoyable.” (AI)

Yesterday after my running workout I ate a mush that very few people would voluntarily eat.

I still call it Good Shit, and here are the instructions for making it.

You need a grain mill to grind rye and wheat kernels.

A bit of sea buckthorn juice and milk are poured over the flour.

Last time I also added chia seeds.

After that, the GS is left to steep in the refrigerator for at least eight hours.

Then the GS is ready to be “enjoyed.”

I also mix frozen berries into the GS, such as blackcurrants, sea buckthorn, and blueberries.

I splash in a little sea buckthorn and blueberry soup as well, and then it’s time to eat.

As for the appearance of GS, back in my student days stuff that looked like this occasionally came out of your mouth—now it’s being spooned in.

Let’s continue this strange Christmas tale and move on to the North Pole, which was also a culinary adventure of sorts.

In the middle of the North Pole stood a small blue tent where a Russian woman cooked porridge for us and brewed coffee.

It was a real “Hell’s Kitchen.” I’ve described the porridge with the words “the world’s best constipation medicine.”

After a plate of porridge, you had to dash out of the tent and run full speed toward the North Pole’s only toilet, where the indoor temperature was below −30 degrees.

Many people had used the porta-potty, but not a single cleaner. Looking at the rim of the toilet seat, I decided not to plant my backside on it and chose a different tactic.

There was a rope hanging on the toilet door. I dropped my pants (four layers) to my ankles, grabbed the rope, and lowered my rear as close as possible to the icy rim of the bowl.

I hoped the rope wouldn’t snap, because the threat hanging over the porta-potty was that I’d fall into the black hole of the bowl and into the icy waters of the North Pole. Dangling there at the end of the rope (and with my teeth chattering…), I tried to aim for the same spot as the others and succeeded about as well as they did…

On that same trip I decided never again to complain about the taste of coffee.

It had been brewed with salt water, and it tasted exactly like that. I dumped a big pile of powdered milk into the mug. The taste only got worse.

I added spoonful after spoonful of sugar to the tin mug just to get the stuff down.

While sipping that coffee, I swore an oath with one American that we would never again gripe about the taste of coffee.

Merry Christmas! 🎄

Blue Zone

/in /by

I have written several times about people living in Blue Zone areas, who tend to live longer than others. Here is a brief recap of previous blog posts.

The Blue Zones include the Okinawans of Japan, the Sardinians of Italy, the Nicoyans of Costa Rica, the Ikarians of Greece, and the Seventh-day Adventists of Loma Linda, California.

What is typical of these areas is that the people living there not only live to a very old age, but also enjoy their lives.

The term Blue Zone was coined in November 2005 by Dan Buettner, who used it for the first time in a National Geographic cover story. The term refers to population groups whose members live statistically the longest and healthiest lives.

It seems that the environment in which a person lives plays a major role. In a suitable natural environment and surrounded by favorable social relationships, people thrive and live much longer than in conditions that are less favorable for the human species.

For example, among Sardinians it has been observed that differences in elevation where people live are one factor explaining longevity. Those living in varied, hilly terrain may have a greater chance of reaching the age of 100 than those living in flat areas.

Blue Zone areas are not highly urbanized; instead, long-lived people often live very close to nature.

Nine (9) common denominators have been identified for these Blue Zone areas. These include, among others:

Physical activity, a sense of purpose in life (ikigai), low stress levels (and low inflammation), and the 80% rule — don’t overeat..

The remaining factors can be found at the following link:
https://www.bluezones.com/2016/11/power-9/

Olen kirjoittanut useaan kertaan Blue Zone-alueilla asuvista ihmisistä, jotka elävät pidempään kuin muut. Tässä hieman kertausta edellisistä blogikirjoituksista.

Blue Zone-alueisiin kuuluvat Japanin okinawalaiset, Italian sardinialaiset, Costa Rican nicoyalaiset, Kreikan ikaríalaiset sekä Loma Lindan seitsämännen päivän adventistit Kaliforniassa.

Näille alueille tyypillistä on se, että siellä asuvat elävät todella vanhoiksi ja/mutta he myös nauttivat elämästään.

Blue Zone-termin loi marraskuussa 2005 Dan Buettner, joka käytti ensimmäistä kertaa em.termiä National Geographyn kansijutussa. Tämä termi viittaa siis väestöryhmiin, joiden ihmiset elävät tilastollisesti pisimpään ja terveimpinä.

Näyttää siltä, että sillä, millaisessa ympäristössä ihminen elää on suuri merkitys Sopivassa luonnonympäristössä ja suotuisten sosiaalisten suhteiden ympäröimänä ihminen kukoistaa ja elää paljon pitkäikäisemmäksi kuin olosuhteissa, jotka eivät ole ihmislajille yhtä suotuisia.

Esimerkiksi sardinialaisten keskuudessa onkin huomattu, että asuinpaikan korkeuserot ovat siellä yksi pitkäikäisyyttä selittävä tekijä. Vaihtelevassa maastossa elävillä saattaa olla suurempi mahdollisuus elää satavuotiaiksi kuin tasaisessa maastossa elävillä.

Blue Zones -alueet eivät ole kovin kaupungistuneita vaan pitkäikäiset ihmiset elävät usein hyvin lähellä luontoa.

Näille Blue Zone-alueille on löydetty yhdeksän (9) yhteistä nimittäjää. Niitä ovat mm…

Liikunta, merkityksellinen elämä (ikigai), alhainen stressitaso (ja tulehdusarvot) sekä 80% sääntö = älä syö itseäsi ähkyyn,

Ne muut löytyvät oheisen linkin takaa.https://www.bluezones.com/2016/11/power-9/

Rohkeus / Courage

/in /by

Näin viimeksi jäävuoren Grönlannissa 2019. Niitä nökötti useampiakin jäätikön vieressä sijaitsevan Isortoqin liepeillä

Näemme jäävuoresta vain huipun, noin 10% eli peräti 90 % siitä on pinnan alla.

Ihmiset näkevät henkilön/tiimin/yrityksen menestyksen eli jäävuoren huipun.

He eivät näe kuitenkaan pinnan alle, jossa menestys luodaan.

Onnistuminen koostuu mm. seuraavista seikoista:

Pitkäjänteisyys, kova työ, rohkeus, riskien ottaminen, sitoutuminen, kurinalaisuus jne.

Luin Ylen artikkelin ampumahiihtäjä Suvi Minkkisestä, joka teki viime kaudella kansainvälisen läpimurron ja hän on ehdoton mitalikandidaatti kuluvan talven olympialaisissa.

Hän pisti kaikki yhden kortin varaan.

Minkkinen keräsi noin 15 000 euroa sponsoreilta ja omasta pussistaan, muutti sen jälkeen valmentajansa kanssa ranskalaiseen alppikylään ja sen jälkeen alkoi työ, joka johti ensimmäiseen maailmancupin voittoon joulukuussa 2025.

“Sekä harjoitusmäärää että tehoa nostettiin. Pitkiä nousuja, enemmän kilpailuvauhtisia intervalleja ja voimaharjoittelua yhdistettiin kevyempiin palauttaviin harjoituksiin.

Ylirasituksen välttämiseksi tehtiin säännöllisiä testejä, joissa mitattiin laktaattitasoja, suorituskykyä ja palautumista”.

Minkkinen ja Viitanen tasapainoilivat ohuella nuoralla: he eivät halunneet ylittää ylikuormituksen rajaa, mutta samalla he halusivat pysyä mahdollisimman lähellä sitä.

“Tunsin, että minulla on enemmän annettavaa kuin mitä tulokset näyttivät. En halunnut lopettaa uraani ajatukseen, että olisin voinut olla parempi, jos olisin todella panostanut kaiken. Halusin kääntää jokaisen kiven, jotta voisin sanoa itselleni tehneeni kaikkeni” (Lähde: YLE)https://yle.fi/a/74-20185865

Wow!!

*******************************************************************************************************

The last time I saw an iceberg was in Greenland in 2019. There were several of them sitting near the Isortoq glacier.

We only see the tip of an iceberg—about 10%—while as much as 90% of it lies beneath the surface.

People see the success of a person, a team, or a company—the tip of the iceberg.

What they don’t see is what lies below the surface, where success is actually created.

Success consists of, among other things:

Long-term persistence, hard work, courage, risk-taking, commitment, discipline, etc.

I read an article by Yle about biathlete Suvi Minkkinen, who made an international breakthrough last season and is a strong medal contender at this winter’s Olympic Games.

She put everything on the line.

Minkkinen raised around €15,000 from sponsors and her own pocket, then moved with her coach to a French Alpine village. After that, the work began—work that led to her first World Cup victory in December 2025.

“Both training volume and intensity were increased. Long uphill sessions, more race-pace intervals, and strength training were combined with lighter recovery workouts.

To avoid overtraining, regular tests were conducted to measure lactate levels, performance, and recovery”.

Minkkinen and Viitanen were walking a fine line: they didn’t want to cross the threshold into overload, but at the same time they wanted to stay as close to it as possible.

“I felt that I had more to give than what the results showed. I didn’t want to end my career with the thought that I could have been better if I had truly given everything. I wanted to turn over every stone so that I could tell myself I had done all I could.” https://yle.fi/a/74-20185865
(Source: YLE)

Wow!