Minulta on usein kysytty “kuunteletko musiikkia aavikko-ja jäätikköjuoksujen aikana”.

En ikinä.

Meidän..ja tämä koskee koko retkikuntatiimiä…on oltava jatkuvasti aistit valppaana ja tarkkailtava mahdollisia säässä ja olosuhteissa tapahtuvia muutoksia.

Seuraan jäätiköllä vaikkapa pilviä.

Grönlannin jäätikkö keväällä 2019.

Kerroin inuiittitiimille, että lähden jo ennen heitä juoksemaan ja sovimme, että he seuraavat pian perässä.

Olin juossut noin tunnin ja huomasin lännen suunnalta lähestyvän pilviä, jotka ennakoivat lumimyräkän alkamista.

Jos sellaisen myräkkään joutuu yksikseen, niin se on ilman teltan tarjoamaa suojaa moro…

Tiimi oli “kateissa”, joten otin satelliittipuhemilla yhteyden tiimikaveri Larsiin, mutta hän ei vastannut lukuisiin soittoyrityksiini.

Kiroilin siinä hetken ja tein u-käännöksen.

Lähdin juoksemaan sinne mistä olin tullutkin.

Noin puolen tunnin hölköttelyn jälkeen muu ryhmä (koiravaljakot) tuli minua vastaan.

He tietenkin ihmettelivät miksi juoksin takaisin itää kohti…

No, pidin pojille puhuttelun siitä, että sat.puhelimet pidetään päällä varsinkin, kun siitä oli pari tuntia aiemmin sovittu.

Ja näytin kundeille myös pilviä, jotka jo siinä vaiheessa olivat jo osin hälvenneet….

Fokus.

Siinä syy, miksi en kuuntele musaa.

Keskityn aavikko-ja jäätikköjuoksuun ja ympäristön tarkkailuun mahdollisimman hyvin.

Sama on laulu ensi vuonna, kun etenemme Hofsjö-ja Langjökull-jäätiköiden halki.