Pidin torstaina luennon ja puhuin sen aikana tiimistä.

En ehkä ihan niin paljon kuin olisi pitänyt….

Olen täysin riippuvainen mukana kulkevasta tiimistä ja myös heistä, jotka ovat täällä Suomessa, kun olen poissa.

Tiimistä huolehtiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin omasta harjoittelusta tai ravinnosta huolehtiminen.

Grönlanti 2013.

Meitä on viisi ukkoa ylittämässä jäätikköä.

Inuiitit Hans ja Salo, Jens-Erik, Greg ja minä.

Meitä oli matkassa yhden sijasta kolme tiimiä

Team 1 Salo ja Hans, Team 2 Jens-Eri ja Team 3 Greg ja Jukka.

Näin jälkikäteen ajateltuna ei ole mikään ihme, että emme saavuttaneet tavoitettamme, ylittää Grönlannin mannerjäätikkö juoksemalla.

Ensimmäisenä maailmassa.

Viiden hengen ryhmästä ei muodostunut missään vaiheessa samaan hiileen puhaltavaa tiimiä.

Kolmikko Jens-Erik + inuiitit tekivät nippa nappa sen mitä oli sovittu, mutta se ei riitä.

Minä en, kokemattomana retkikunnan johtajana ymmärtänyt, mitä hyvin yhteen hitsautunut tiimi voi saada aikaan.

Siksi menimme konkurssiin.

Kuusi vuotta myöhemmin (2019) Team Greenlandilla oli ihan eri meininki.

Matkassa mukana olleet Salo ja Lars kertoivat jäätikön ylityksen jälkeen, että kyseessä oli vahvin tiimi missä he olivat olleet mukana.

Ja esimerkiksi Salolle (Salomon) se oli jo 16 jäätikön ylitys.

Meillä meni jäätikön ylittämiseen 18 päivää.

Ennen jäätikölle lähtöä vietimme yhdessä ainakin viikon.

Tapasimme toisemme vuotta aikaisemmin Kööpenhaminassa.

Jäätiköllä ollessamme vietimme kaikki illat joko inuiittien tai Antin ja minun yhteisteltassa syöden, kahvia juoden ja herjaa heitttäen.

Näilläkin opeilla varustettuna valmistaudumme kohti Saharaa.

**************************************************************************************************

I gave a lecture on Thursday and talked about the team during it.

Maybe not quite as much as I should have…

I am completely dependent on the team traveling with me, and also on those who are here in Finland when I am away.

Taking care of the team is at least as important as taking care of my own training or nutrition.

Greenland, 2013.

There were five of us crossing the glacier.

The Inuit Hans and Salo, Jens-Erik, Greg, and me.

Instead of one team, we ended up having three teams on the expedition.

Team 1: Salo and Hans
Team 2: Jens-Erik
Team 3: Greg and Jukka

Looking back, it is no wonder that we did not reach our goal — to run across the Greenland ice sheet.

As the first people in the world.

At no point did the group of five become a team that truly pulled together.

The trio of Jens-Erik and the Inuit did just barely what had been agreed upon, but that was not enough.

I, as an inexperienced expedition leader, did not understand what a well-bonded team is capable of achieving.

Six years later, in 2019, Team Greenland had a completely different atmosphere.

After the crossing, Salo and Lars said that it was the strongest team they had ever been part of.

And for Salo (Salomon), it was already his 16th glacier crossing.

It took us 18 days to cross the ice sheet.

Before heading onto the glacier, we spent at least a week together.

We had met each other a year earlier in Copenhagen.

While on the ice sheet, we spent every evening either in the Inuit tent or in Antti’s and my shared tent, eating, drinking coffee, and joking around.

With these lessons learned, we are now preparing for the journey toward the Sahara.

Happy Team Greenland 2019