Islannin jäätikkötiimiimme kuuluva Addi lähetti tänään viestin jäätiköltä, jonne me menemme ensi huhtikuussa.
Kysyin, millainen se oli.
Vastaus oli “difficult”.
Addin vastaus ei ollut yllätys.
En ole vielä kertaakaan käynyt “helpolla jäätiköllä” enkä odota meneväni sellaiselle ensi keväänäkään.
On erinomainen asia, että tiimini luottopelaaja käy aktiivisesti jäätiköillä tsekaten samalla turvallisia reittejä tiimillemme.
Olin viime viikolla yhteydessä hyvään ystävääni, joka toimii laadukkaiden outdoor-brändien maahantuojana ja agenttina.
Keskustelin hänen kanssaan puhelimessa keskiviikkona klo.12.00.
Lähetin sen jälkeen hänelle meilin, jossa kerroin tarkemmin tulevasta jäätikköjuoksusta.
Kello 15.00 vastaanotin viestin, jossa frendini kertoi, että meilini on edelleen toimitettu Saksaan, jossa brändin Euroopan pomot istuvat.
Rivakkaa toimintaa, sanon minä.
Miksi toinen yritys tekee päätöksen heti ja joku toinen vatuloi?
Kun valmistelen tulevaa retkikuntaa, yksi tärkeimmistä tehtävistä on yhteistyökumppaneiden ja sponsoreiden hankkiminen.
Seikkailu tarvitsee suunnittelua, varusteita, aikaa ja rahaa.
Niinpä edessä on yhteydenottoja yrityksiin, tapaamisia, sähköposteja, ehdotuksia ja neuvotteluja.
Ja sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista.
Yksi yritys innostuu heti. Keskustelu etenee, asioista sovitaan ja yhteistyö alkaa rakentua lähes itsestään.
Toisessa yrityksessä vastaanotto on aivan yhtä innostunut, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.
Asiaan palataan myöhemmin, päätöstä pitää vielä pohtia ja seuraava yhteydenotto siirtää keskustelua taas hieman eteenpäin.
Usein tulee mieleen vanha suomalainen sana: vatulointi.
Vatulointi tarkoittaa sitä, että ei osata tehdä selkeitä päätöksiä tai toimia päättäväisesti.
Pienessä, yrittäjävetoisessa yrityksessä päätös voi syntyä yhden keskustelun aikana.
Jos yrittäjä näkee yhteistyössä järkeä ja taloudellinen tilanne sallii sen, asia voidaan sopia saman tien.
Suuremmassa organisaatiossa tilanne on yleensä toinen. Yhteyshenkilö saattaa olla aidosti kiinnostunut retkikunnasta, mutta hänellä ei ole valtuuksia tehdä päätöstä. Asia täytyy viedä eteenpäin, selvittää budjettitilanne ja saada hyväksyntä useammalta henkilöltä.
Vatuloinnin taustalla voi olla myös epävarmuutta.
Retkikuntaan liittyy aina muuttujia. Aikataulut voivat elää, olosuhteet muuttua ja suunnitelmat mennä uusiksi. Yrityksen pitää puolestaan pystyä perustelemaan rahankäyttönsä ja arvioimaan yhteistyön hyötyjä.
Minun pitää katsoa myös peiliin ja miettiä omaa toimintaani.
En voi yksipuolisesti syyttää vatuloinnista muita tahoja vaan kysyä, olenko omalla toiminnallani aiheuttanut sen?
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka paljon sinussa on vielä sellaista, mitä et ole saanut esiin?
Kuinka pitkälle voisit päästä, jos uskaltaisit haastaa itseäsi hieman enemmän, luopua joistakin vanhoista tavoistasi ja lakata asettamasta itsellesi rajoja ennen kuin olet edes yrittänyt?
Siis mahdollisuutta kasvaa ja löytää itsestään uusia puolia sekä ylittää omia rajojaan.
Urheilijoissa on helppo nähdä, mitä tapahtuu, kun ihminen sitoutuu tavoitteeseensa.
Kehitys ei synny yhdessä harjoituksessa eikä kunto kasva yhden onnistuneen viikon aikana.
Se syntyy toistojen, palautumisen pitkäjänteisen työn kautta.
Usein suurin este ei olekaan se, ettemme pystyisi enempään. Suurin este voi olla se, että olemme jo etukäteen päättäneet, mihin pystymme ja mihin emme.
Emme ole omasta mielestämme tarpeeksi hyviä ja rohkeita tai emme enää siinä iässä, että voisimme aloittaa jotain uutta.
Mutta mistä oikeastaan tiedämme, missä rajamme kulkevat, jos emme koskaan kokeile niiden siirtämistä?
Selvitä, mitä kaikkea voit vielä olla.
Be all you can be.
