Runners winter / Juoksijan talvi (so far…)

/in /by

I looked at my training diary and noticed that, for example in December 2011, 2013, 2015, 2016, 2017 and 2019, the ground was just as snowless as it is now here in southern Finland.

Here’s a diary entry from December 20, 2015:
“Spent part of ‘the warmest December day ever’ in Espoo Central Park with three running buddies.

We ran for about half an hour on the park’s outdoor trails before heading toward the forest paths. And it only took 5–10 minutes before our shoes were coated in mud. If it were May or some other summer month and around 10 degrees Celsius, I would’ve been running in shorts…”

And here’s an entry from December 26, 2013:
“It’s great weather for running when the thermometer shows +5 degrees and there’s no sign of snow. Brings back memories of the winter of 2006/2007, when I was preparing for the North Pole running and mountain bike marathon.”

On December 27, 2011, I wrote a diary entry titled “Heatwave”:
“This is a dream December… the thermometer shows +10 degrees!”

So for a runner, “a runners winter” means that there’s no snow on the ground.

****************************************************************************************************

Katsoin harjoituspäiväkirjaa ja totesin, että esimerkiksi joulukuussa 2011, 2013, 2015, 2016, 2017 ja 2019 maa oli ihan yhtä musta, kuin nyt täällä eteläisessä Suomessa.

Tässä päiväkirjamerkintä 20.12.2015: “Vietin osan “kaikkien aikojen lämpimimmästä joulukuun päivästä” Espoon keskuspuistossa kolmen juoksukaverin seurassa.

Juoksimme puolisen tuntia Keskuspuiston ulkoilureittejä ennen kuin suuntasimme askeleemme kohti metsäpolkuja. Eikä siinä mennyt kuin 5-10 minuuttia, kun kengät olivat mudalla kuorrutetut. Jos olisi toukokuu tai joku muu kesäkuukausi ja lämpöä noin 10 astetta, niin olisin juossut shortseissa..”.

Tässä puolestaan merkintä ajalta 26.12.2013: “Kyllä kelpaa juosta, kun mittari näyttää +5 astetta eikä lumesta ole tietoakaan. Tulee mieleen talvi 2006/2007, jolloin valmistauduin pohjoisnavan juoksu-ja maastopyörämaratonille”

27.12.2011 kirjoitin päiväkirjaan otsikolla “Lämpöaalto”: “Tämä on unelmien joulukuu..lämpömittari näyttää +10 astetta”!

Juoksijan talvi tarkoittaa siis sitä, että maassa ei ole lunta tai jäätä.

Man´s best friend / Ihmisen paras kaveri!

/in /by

Check this out.

https://www.youtube.com/watch?v=5rPVmgruFzs

“40-minute documentary called ‘Amka’ (an Inuktun word meaning ‘one with friendly spirit’) was released Fall 2023.

The film conveys the link between sled dogs, Inuit, explorers, the fragility of Greenland, and the humble people that carved out special lives in a land of snow and ice.

It has been 21 years since Lonnie Dupre and John Hoelscher completed the first and only circumnavigation of Greenland; a 6,500-mile journey all non-motorized by dog team and kayak.In 2022 Dupre went back to NW Greenland to document through film the Polar Inuit culture.

Traveling from village to village by dog team, Dupre re-connected with his past polar Inuit friends to find out how their culture has changed as a result of climate change and modernization over the last two decades.

**********************************************************************************************************************

Tässäpä vinkki hienoon dokumenttiin, jonka on kuvannut seikkailija-tutkimusmatkailija Lonnie Dupree.

40-minuuttinen dokumentti nimeltä Amka (Inuktunin sana, joka tarkoittaa ”sellaista, jolla on ystävällinen henki”) julkaistiin syksyllä 2023.

Elokuva kuvaa yhteyttä rekikoirien, inuiittien, tutkimusmatkailijoiden, Grönlannin haurauden sekä vaatimattomien ihmisten välillä, jotka ovat luoneet ainutlaatuiset elämänsä lumen ja jään maassa.

On kulunut 21 vuotta siitä, kun Lonnie Dupre ja John Hoelscher suorittivat ensimmäisen ja ainoan Grönlannin ympärikierron – 6 500 mailin matkan, joka tehtiin kokonaan ilman moottoreita, koiravaljakolla ja kajakilla. Vuonna 2022 Dupre palasi Luoteis-Grönlantiin dokumentoidakseen elokuvan kautta polaaristen inuiittien kulttuuria.

Matkustaen kylästä toiseen koiravaljakolla Dupre loi uudelleen yhteyden entisiin polaarisiin inuiittiystäviinsä selvittääkseen, miten heidän kulttuurinsa on muuttunut ilmastonmuutoksen ja modernisaation seurauksena viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Spanish donkeys / Espanjalaiset aasit

/in /by

Between 2005 and 2009, I spent a lot—really a lot—of time in Spain. I spent Christmases, Easters, and parts of the summers and autumns there.

Why?

The warmth, the Mediterranean, the mountains, and of course the damn good training terrain. We also filmed a documentary for the commercial channel, “Pitkä matka” (“The Long Journey”), there in 2008.

Between training sessions we wandered around the outskirts of the village. That’s where we found an animal sanctuary run by a former British soldier. There were horses, dogs, cats, pigs… and donkeys.

I became friends with Jim. I brought bagfuls of food for the animals and even donated some money to the sanctuary.

And on top of that, I adopted several Spanish donkeys from there.

I didn’t bring them to Finland; they got to stay in their home region. I paid a certain amount for the adoption and received a certificate for it.

In fact, I even adopted a few donkeys on behalf of my friends 🙂

And that’s not all.

When I left for my adventure trip to the North Pole, I raised money for Jim’s sanctuary in connection with it.

I got a bit… well actually quite a lot of laughter and teasing because of it. “Oh, you’re raising money for Spanish donkeys. Couldn’t you think of anything dumber?”

Well, you have to do things that feel meaningful to you.

And the donkeys did.

******************************************************************************************

Vuosien 2005-2009 välisenä aikana vietin paljon, siis todella paljon aikaa Espanjassa. Siellä meni joulut, pääsiäiset, osat kesästä ja syksystä.

Miksi?

Lämpö, Välimeri, vuoret sekä tietenkin hemmetin hyvät harjoitusmaastot. Kuvasimme siellä myös maikkarin dokumenttia “Pitkä matka” vuonna 2008.

Treenien välissä liikuskelin kylän laitamilla. Löysin sieltä brittiläisen ex-sotilaan ylläpitämän eläinten hoitokodin, jossa oli hevosia, koiria, kissoja, possuja….sekä aaseja.

Ystävystyin Jimin kanssa. Vein hoitokotiin kassitolkulla eläinten ruokaa ja lahjoitin sinne hieman fyrkkaakin.

Kaiken kukkuraksi, adoptoin sieltä useamman espanjalaisen aasin.

En tuonut niitä Suomeen vaan ne saivat elää “kotiseuduillaan”. Maksoin adoptiosta tietyn summan ja sain siitä todistuksen.

Itse asiassa, adoptoin muutaman aasin myös ystävilleni:-)

Eikä tässä vielä kaikki.

Kun lähdin Pohjoisnavan seikkailumatkalle, niin keräsin sen yhteydessä rahaa Jimin hoitokodille.

Sain siitä hieman…no oikeastaan aika hemmetin paljon naureskelua ja kuittailua osakseni. “Aha, keräät rahaa espanjaisille aaseille. Etkö keksinyt mitään tyhmempää”?

No, pitää tehdä sellaisia asioita, jotka kokee itselleen merkitykselliseksi.

Aasit olivat.