Mielenlaatu

/in /by

Steven Pressefield on kirjoittanut yhdysvaltalaisille sotilaille kirjasen nimeltä “The Warrior Ethos”.https://www.trngcmd.marines.mil/Portals/207/Docs/SOI-W/MCTB/Student-Resources/Reference-2_The_Warrior_Ethos.pdf?ver=2018-10-12-135250-303

Se viittaa periaatteisiin, arvoihin ja asenteisiin, joiden mukaan soturi (tai sotilashenkilö) toimii.

Termiä käytetään siis usein armeijoissa, mutta myös laajemmin kuvaamaan kurinalaista, rohkeaa ja velvollisuudentuntoista elämäntapaa.

“Warrior ethos/ soturin moraalinen mielenlaatu” sisältää yleensä esimerkiksi nämä arvot:

Rohkeus – uskallus toimia vaikeissa ja vaarallisissa tilanteissa

Kunnia – toimiminen moraalisesti oikein ja rehellisesti

Velvollisuus – tehtävän hoitaminen loppuun asti

Uhrautuminen – oman mukavuuden tai turvallisuuden asettaminen toissijaiseksi

Lojaliteetti – uskollisuus ryhmälle, maalle tai arvoille

Nykyään “warrior ethos” voi tarkoittaa myös yleisemmin mielenlaatua, jossa ihminen kestää vastoinkäymisiä, pysyy kurinalaisena ja taistelee tavoitteidensa puolesta.

NBU

/in /by

Viikonloppuna järjetettiin Nuuksiossa Backyard Ultra- tapahtuma.

Olin paikalla perjantai-illasta aina pitkälle lauantaita asti.

Ei ollut yllätys, että kisan voittajaksi kruunattiin Verneri Teppo, jolle Pekka Aalto antoi jälleen hyvän vastuksen.

Tepon juoksua ei voi kuin ihailla.On sitten kyse kierroksesta numero yksi tai 30, niin miehen askellus pysyy terävänä.

Kisan aikana tuli mieleen, että pitäisikö joku päivä asettua itsekin lähtöviivalle.

Katsotaan tätä ja muita mahdollisia juoksutavoitteita sen jälkeen, kun olen saanut paketoitua Islannin jäätiikköjuoksut.

“Niin sä sanoit vuosi sitten”

/in /by

Juttelin ex-duunikaverin kanssa, jonka kanssa tehtiin pitkään mm. Juoksija-lehteä.

Kerroin hänelle, että pistän ensi vuonna pisteen jäätikköjuoksuille ja samoin aavikko…

Tähän steitmenttiin hän vastasi, “niin sä sanoit vuosi sitten”.

Totta.

Ja sanoin monille muillekin.

Jäätiköiden ja aavikoiden taakse jättämisessä on samoja piirteitä kuin työpaikan vaihdossa.

Mulle tulee ensi vuonna täyteen 20 vuotta aavikkoja ja jäätikköjä. Jo sitä ennen (2003) jätin korporaatiomaailman ja omistauduin juoksemiselle.

Se on aika pitkä periodi.

Sitten Pohjoisnavan (2007) olen nähnyt ja kokenut asioita, joita en olisi voinut tuolloin kuvitellakaan.

Ja vaikka kuinka katselisin (ja olen kuulkaa katsellut) maapallon karttaa, niin minulle ei tule mieleen yhtään paikkaa, jossa haluisin juosta….

….kokoamani ja rahoittamani retkikunnan kanssa!

Mutta…voin lähteä juoksuvaeltamaan vaikkapa Nepaliin tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen paikkaan, mutta en missään nimessä retkikunnan kanssa.

Työpaikka siis vaihtuu ensi vuonna, mutta mitä kaikkea seikkailujuoksija tekee tulevina vuosina, niin siihen palaamme myöhemmin.

Sen voin paljastaa, että kaikkea inspiroivaa ja mielenkiintoista on kuitenkin edessä….

PS. Blogitoimitus pitää viikonlopun mittaisen breikin…