Peekoota myöhemmin kesällä tai…

/in /by

Tämän vuoden loppukevään ja alkukesän harjoittelu poikkeaa melko paljon aiempiin vuosiin verrattuna.

Olen juossut…tai siis en ole juossut pidempiä hidasvauhtisia lenkkejä kovinkaan paljon.

Yleensä tässä vaiheessa kautta painelen päivästä toiseen jo pitkää lenkkiä.

Juoksutreenejä on kuitenkin tehty.

Mäkijuoksu on ollut yksi merkittävimmistä harjoitusmuodoista samoin kuin (Solvallan) radalle tehdyt kierroksen kahden vedot.

On ollut itse asisassa aika hauskaa tehdä hieman toisenlaisia harjoitteita ja antaa kropalle toisenlaisia ärsykkeitä.

Kaikki tähtää tietty siihen, että olen huhtikuussa 2027 – no jos en nyt iahn elämäni parhaassa kunnossa – niin ainakin paremmassa tikissä kuin edellisellä jäätikköjuoksulla noin vuosi sitten.

Sen lisäksi fokus on ollut vahvasti salitreeneissä, joita olen myös tehnyt selvästi edellisiä kesiä enemmän.

Uskon, että edellä mainitut harjoitteet kantavat hedelmää siinä vaiheessa, kun keskittyminen peruskestävyystreeneihin alkaa.

Ehkä näin tapahtuu jo loppukesällä?

Huonoin seikkailu?

/in /by

Mietin eilisellä treenilenkillä, “mikä Jukka on se huonoin seikkailu?

Mutta kysymys kuuluu, miksi mietin sellaista?

Eikö olisi parempi funtsia vain niitä onnistuneita?

No, se heikoin juoksukisa, työprojekti tai mikä vaan, voi opettaa paljon enemmän kuin se paras.

Otetaan esimerkkinä se 2013 Jens-Erikin häkämyrkytykseen päättynyt ensimmäinen Grönlannin seikkailuni.

Olen kysynyt itseltäni, mitkä asiat johtivat siihen lopputulokseen , sillä näin ei olisi tietenkään pitänyt käydä.

On siis katsottava rehellisesti peiliin….

Kun Saharan halkijuoksu päättyi, niin lähdin kasaamaan uutta tiimiä Grönlantiin aivan liian nopeasti.

Olisi pitänyt odottaa ainakin ylimääräinen vuosi.

Epäonnistuin myös tiimin rakentamisessa.

Jäätiköllä oli viisi yksilöä, kun siellä olisi pitänyt olla tiimi tai mielummin jopa yhtenäinen heimo.

Tiimi voi tehdä yhdessä, mutta heimo haluaa onnistua yhdessä.

Käännän tässä vaiheessa kirjoitustani kurssia.

Grönlanti 2013 oli sittenkin se parhain seikkailu, koska se opetti minulle niin paljon.

Ja siitä syystä me onnistuimme kuusi vuotta myöhemmin Antin, Salon ja Larsin kanssa.

Jälkimmäinen sanoi minulle sen seikkailun jälkeen: “Jukka tämä oli paras jäätikköseikkailu, missä hän on ollut mukana”

Ja se oli paljon sanottu mieheltä, joka on ylittänyt Grönlannin mannerjäätikön usean tiimin kanssa.

Grönlannin iloiset vesselit.