No Kulusuk

Olen katsonut viimeisten viikkojen ja kuukausien ajan vuorikiipeilydokkareita, joita löytyy esimerkiksi YouTubesta.

Sen lisäksi käyn päivittäin katsomassa kiipeilyyn ja muihin seikkailuihin liittyviä uutisia Exploreswebistä.

“Annapurna delayed another week” -uutinen edellä mainitulta saitilta kertoo, että sää kyseisellä alueella on kiipeilijöiden kannalta niin perseestä, että he joutuvat odottamaan hyvää sääikkunaa ainakin viikon, todennäköisesti paljon pidempäänkin.

Sen mitä olen vuorikiipeilijöitä tavannut, niin he eivät ole luonteeltaan sieltä hätäisimmästä päästä. He ovat tottuneet odottamaan….

Muistan Etelämantereen seikkailultani sen, kun lentokone ei päässyt, kiitos myrskyjen, hakemaan meitä jäätiköltä pois. Osa perusleirin asukeista oli siitä aivan raivoissaan, kun taas vuorikiipeilijät ottivat asian lungisti.

Heidän asenteensa oli mielestäni oikea. On turha stressata asioista, joihin ei voi vaikuttaa.

Otsikon teksti viittaa Grönlannin seikkailuun 2019.

Tasan neljä vuotta sitten olin Reykjavikissa matkalla kohti Grönlannin jäätikköä.

Matka jäätikölle kesti 10 päivää, sillä lennot Islannista Grönlantiin peruttiin päivä toisensa perään. Myrsky oli saavuttanut seikkailuni ensimmäisen Grönlannin kohteen Kulusukin ja lentokenttä oli täten suljettu. Minulle sanottiin Reykjavikin lentokentällä joka ikinen aamu “No Kulusuk”.

Vietin Reykjavikissa viikon ennen kuin pääsin jatkamaan matkaani.

Kulusukiin päästyäni tuli heti selväksi, ettei jatkolennon (kopteri) saaminen ollut sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Yksi alueen kopteri oli nääs kaputt.

No, pääsin kuitenkin jatkamaan matkan tekoa seuraavaan kohteeseen Tasiilaqiin, johon jämähdin taas useammaksi päiväksi. Viimein pääsin kopterikyytiin kohti viimeistä etappia, Isortoqia.

Sielläkin kuppasin vielä pari päivää ennen kuin pääsin tiimini kanssa jäätikölle.

Monet ovat ihmetelleet sitä, että jaksan odottaa jopa useita vuosia saavuttaakseni jonkun tavoitteen.

Kerron tästä lisää päivän parin sisällä. Aiheena on tällöin “visualisointi”.