Taulu

Nuoruusvuosien urheilusankareihin kuuluivat mm. Juha Mieto ja Lasse Viren.

Olin Kotiahon Penan kanssa Ylen aamutelkkarissa ja siellä tuli siteerattua Mietaata. Hän on puhunut usein “tappamisen meiningistä“, jolla on haluttu viitata kovaan kisavireeseen. Sitähän tässä on tarkoitus lähteä virittelemään.

Ylen porukka oli kuvaamassa täällä Nuuksiossa pian tuon aamutelkkarin jälkeen. Jos pitää arvata, niin tätä keskiviikkona kuvattua materiaalia ajetaan ulos Ylen ohjelmissa (monikko) 5.12. tienoolla.

Ja arvatkaa mitä tapahtui?

Minut saatiin kerrankin hiljaiseksi.

Sjöblomin Petrillä ja Mattsonin Janilla oli mukana taulu, jossa oli kuva itse mestarista eli Virenin Lassesta Munchenin 10000 metrin kisassa.

Kuva on otettu, kun Lasse kaatui ja muut juoksivat karkuun minkä kerkesivät.

No, eivät tarpeeksi lujaa, sillä juoksijasuuruus otti porukan kiinni ja loppu on historiaa.https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/30/lasse-viren-ja-10-000-mn-draama-munchenissa

Lassen signeeraamassa taulussa luki, “Älä kaadu hiekalla”. Ja sen alla Lasse Virenin allekirjoitus. Oli siellä toinenkin tervehdys, jonka otan aavikolle mukaan.

Kun sain taulun kteen, niin kyllä läikähti ja se tuli myös nauhalle.

Olen katsonut tuon Virenin juoksun livenä. Ja kuten Hietasen Juhan “seikkailujuoksija”-kirjassa luki, niin meikäläinen melskasi juoksun aikana siihen malliin, että isäni joutui karjumaan saadakseen minut hiljaiseksi…epäonnistuen täydellisesti.

Huh, huh ja vielä kerran huh. Olohuoneessamme on pieni soppi, jossa teen duunia. Työpisteeni vastapäätä on seinä, johon tuo taulu ripustetaan. Talon kunniapaikalle.

Ja tässä Lasselle viesti, en varmasti kaadu! Kiitos.

Nyt on silleen, että tänne Nuuksioon tupsahti muutama sentti lunta. Pidän ainakin tämän päivän juoksutaukoa ja vielä torstainkin. Ajattelin juosta lenkit perjantaina, lauantaina ja ensi maanantaina. Se on sit siinä.