Hapoilla

Juoksin sunnuntain lenkin metsässä. Osa lenkistä kulki reittiä, jota uskon, että aniharva on käyttänyt, sillä jalkojen alla ei ollut polkua vaan ryskyttelin menemään kohtuu neitsellisellä reitillä.

Kiipeilin ja juoksin korkeille kallioille, pompin kiveltä toiselle, hypin kaatuneiden puiden yli jne. Ryynäyslenkki siis…

Kotiin päin juostessa väsymys iski puseroon eikä askel ollut yhtä vakaata kuin alkumatkasta.

Väsyneenä on skarpattava ihan täysillä, muuten sitä löytää itsensä jorpakosta.

Sillä tavalla ne onnettomuudet sattuvat. Väsymys tuo mukanaan huolimattomuutta ja onnettomuusriski kasvaa.

Siitäkin johtuen juoksen aavikoilla 50 kilsaa päivässä, vaikka kunto voisi antaa myöden juosta enemmänkin.

Mitä väsyneempiä retkikunnan kaikki jäsenet ovat, niin sitä suuremmaksi onnettomuusriski kasvaa.

Olen ollut puhumassa tästäkin aiheesta mm.työturvallisuus-seminaareissa.

Pidän maanantaina lepopäivän. Loppuviikko painellaan sit urku auki.