Kevyt olo

Eilen oli palkkapäivä. Ei minun, vaan muiden tiimiläisten.

 

Lähetin Grönlantiin ensimmäisen osan timiläisten palkkiosta ja seuraavan liksan vuoro on jo kahden viikon kuluttua. Silloin on pankkitilillä erittäin kevyt olo.

 

Minun palkkapäiväni on toukokuussa, kun saavumme jäätikön länsireunalle.

 

Terveystila on hyvä (koputan puuta). Olen ollut koko talvikauden terve eli jotain on tullut tehtyä oikein.

 

Joku megainfluenssa olisi melko varmasti romahduttanut kunnon aika totaalisesti.

 

Yritän parhaan taitoni mukaan tasapainoilla treenaamisen ja levon välillä.

 

Nukun säännöllisesti ja aika paljon. Menen koisimaan yleensä klo.22.00 (myös viikonloppuisin) ja herään klo.6.30 (myös viikonloppuisin).

 

Treeneistä…yritän pitää kovavauhtiset ja kuormittavat treenit aika minimissään. Niiden määrä lisääntyy valon määrän mukaan eli kovavauhtisimmat harjoitukset tulee tehtyä kesällä, jolloin on myös enemmän aikaa palautteluun.

 

Nyt kun edessä on elämäni kovin seikkailuhaaste, niin vaikka valon määrä lisääntyy, niin kovavauhtisten treenien määrä on normaalia pienempi.

 

Harjoittelen just nyt todella hiljaisilla vauhdeilla, noin kuusi minsaa per kilometri. Jopa hitaamminkin.

 

Eilisellä noin 1h45min lenkillä kävelin kaksi jyrkkää ja pitkää ylämäkeä.

 

Elämäni kovin seikkailuhaaste? Odotusarvo on ainakin sellainen. Saharassa ja Kalaharissakin tuli nieltyä hiekkaa yli 1000 kilsaa eli enemmän mitä nyt edessä on, mutta olosuhteet ovat tällä kertaa moninkertaisesti hankalammat.

 

Mikäli näitä seikkailujuoksuja vertaa korkeisiin vuoriin, niin Kalaharin autiomaan ylitys oli minun Mount Everestini.  Sahara oli riskeineen ja fyysisine koettelumuksineen pahamaineinen K2.

Grönlanti on alle kasitonninen matkan pituuden suhteen, mutta edessä on jyrkkä seinämä, jota kukaan ei ole vielä kiivennyt.

 

Juoksen tänään peruslenkin, joka on pituudeltaan yli 15km, mutta alle 20km.