Miniaskelilla

Olen juossut aiempaa enemmän pöpperöisillä poluilla ja lumessa kuin vaikkapa edellisenä talvena.

 

Lumessa ja jalan alla nuljuvalla polulla juokseminen on oma lajinsa. Empiirisen tutkimuksen mukaan edellä mainituissa olosuhteissa toimivin tapa edetä on pitää askel ihan hemmetin lyhyenä.

 

Lumisella polulla jalkani osuvat maahan minimissään 200 kertaa minuutissa, kun normaali askeltiheyteni on 180 luokkaa.

 

Jalat käyvät siis kuin ompelukone.

 

Ja välillä lumipöpperössö juokseminen muistuttaa juoksumatolla jokottelua. Jalat hakkaavat juoksualustaa, mutta etenemistä ei tapahdu.

 

Olen juossut viimeisten viikkojen aikana vain juoksusauvoilla. Niissäkin on eroja.

 

Olen testannut jo useita vuosia käytössäni olleita OAC:n ja Yetin alumiinisauvoja. Molemmat ovat ihan hyviä. Kokeilin myös hiilikuitusauvaa. Se on pahuksen kevyt, mutta ainakin yhden lenkin perusteella alaselkä meni hieman juntturaan.

 

Ylämäissä sauvat tuovat lisää voimaa, mutta kyllä ne kuluttavat energiaakin. Erään asiantuntijan mukaan (ainakin) 30% enemmän kuin ilman sauvoja.

 

Alkuvaiheessa hakkasin sauvoja ylämäissä turhan raivokkaasti. Peruskestävyyslenkistä tuli helposti vauhtikestävyys -ja jopa maksikestävyystreenejä.

 

Nyt osaan ottaa ylämäkiosuudet maltillisemmin.

 

Ulkomaisissa vuorijuoksukisoissa sauvojen käyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus.

 

Ainakin yksi sauvamerkki on esitellyt tuotteitaan kotimaisissa polkujuoksukisoissa. Oma veikkaukseni on, että sauvoilla juoksijoita näkyy tulevaisuudessa nykyistä enemmän.

 

Juoksen tiistaina noin 1,5h pakkaslenkin. Pitänee laittaa yksi ylimääräinen alusvaatekerrasto päälle.