Tankkaus

Ylensyöminen + juokseminen = Huono kokemus

 

Tukitiimini pomo kutsui minut syömään lounasta perheensä kanssa. Siihen kutsuun on vain yksi vastaus, kyllä. Suurlähettiläs kutsui minut juoksemaan; siihenkin vastataan kyllä.

 

Menin lounaalle klo.14.30. Istuin aluksi puutarhassa, jossa söimme alkupaloja ja joimme erilaisia juomia. Sen jälkeen siirryimme sisätiloihin ja sitten ne syömingit vasta alkoivatkin.

 

Kumosin aluksi ison kulhollisen linssikeittoa, jossa oli lihapullia. Sen jälkeen vatsaan katosi kaksi lautasellista erilaisia salaatteja.

 

Sen jälkeen pöytään kannettiin julmetun kokoinen riisi-lammaspata-tsydeemi. Talon emäntä kysyi, saako hän itse valita minulle parhaat palat ja “vähän” riisiä. Lautanen oli kukkurallaan ruokaa sen palauduttua takaisin.

 

Sopertelin siinä, että parin tunnin kuluttua pitäisi juosta lenkkiä.Söin lautasen kiltisti tyhjäksi. Isäntä kysyi, että maistuiko. Vastasin, että se oli parasta lammasta mitä olen ikinä syönyt.

 

Se oli tyhmä (mutta todenmukainen) vastaus. Vähän ajan kuluttua edessäni nökötti uusi satsi (hyvänmakuista) lammaspöperöä.

 

Sain sen vain vaivoin lusikoitua napaani, kun pöytäänoltiin tuomassa jo uutta ruokalajia. Sekin lammasta, mutta eri muodossa. “Sinun on Jukka pakko kokeilla tätä. Annan sinulle reseptin mukaan”. Nyt vastasin jo hieman painokkaammin, että “ihan oikeasti, mulla on lenkki reilun tunnin kuluttua”. Turhaan.

 

No, eihän se siihen tietenkään jäänyt. Lämpimän ruoan jälkeen tuli jälkiruoka. Viereiselle pöydälle oli ilmestynyt julmetun kokoinen juustokakku. Sain kunnian ottaa ensimmäisen palan, mutta leikkaamisen hoiti perheen rouva. Möläytin fiksuna, että pidän juustokakuista tosi paljon. Olin puraista kielen poikki…

 

Jälkkärilautanen oli sen seurauksena kukkurallaan juustokakkua, vaikka muistutin emäntää, että lenkkiin on vajaa tunti aikaa.

 

Ruoka-maratonin jälkeen oli aika lähteä kohti suurlähetystöä, jossa lähettiläs odottikin jo shortsit ja lenkkarit jalassa. Pistin juoksukamat päälle ja kerroin lähettiläälle, että otetaan alku nyt ihan iisisti..tai oikeastaan koko lenkki.

 

No, aikamoinen kärsimysnäytelmä siitä 1,5 tunnin lenkistä sitten tulikin. Vasta tunnin juoksun jälkeen alkoi (hieman) kulkemaan, mutta harvoin, jos koskaan juokseminen on ollut niin tuskaisaa.

 

Ruokailusta on kulunut nyt kuutisen tuntia. En ole syönyt lenkin jälkeen mitään eikä edes tee mieli.

 

Nyt pikapakkaus ja koisimaan. Herätys on klo.03.00…