Juoksee hirvien kanssa

Lähdin sunnuntain lenkille Nuuksion majalta klo.9.00 kohti Hankasalmea, jonne pääsee (ainakin) juoksemalla Brobackantietä reilun kilsan kohti Siikajärveä ja sitten käännös oikeaan ja hiekkatie alkaa.

Hankasalmentietä saa jolkotella useamman kilometrin ennen kuin päätyy paikkaan, josta lähtee polku kohti kansallispuistoa. Polku ei ole merkitty, mutta eksymisen vaara on pieni niin kauan, kun lunta ei ole maassa.

Polulla juostessa huomasin metsän asukkaidenkin olevan aamulenkillä. Neljä hirveä jolkotteli vajaan sadan metrin päässä minusta vasemmalla puolella. Sain ne hyvin sihtiin, sillä puissa ei ole lehtiä ja ne hölkkäilivät korkealla kalliolla, minä menin siellä puskien seassa.

Siinä me juostiin kimpassa  jos ei nyt ihan rinta rinnan, mutta kuitenkin.Välillä ne pysähtyivät ja jäivät katsomaan outoa otusta eli minua, mutta eivät tuntuneet olevan meikäläisestä erityisen huolissaan. No nyt on juostu kameleiden (Sahara) , aasien (Kalahari), huskyjen (Grönlanti) ja hirvien (Nuuksio) kanssa.

Hankasalmen reitti toi minut merkityille reiteille, joita pitkin jatkoin hölkkäämistä Solvallaan ja siitä lähdin kohti Pirttimäkeä.

Tänään oli sellainen fiilis, että siitä Sorlammelta on löydettävä parempi reitti kohti lähtöpaikkaa eli Nuuksion majaa. Olen ainakin neljä kertaa juossut sinne sellaista reittiä, jonka viimeinen kilsa on pakko juosta asvaltilla.

Asvaltilla juoksu on ihan ok, mutta näin hienon reitin päätteeksi meikäläinen haluaa kyllä kirsikan kakun päälle, en keitettyä kukkakaalia.

Koska olin yksin liikkeellä, niin olin päättänyt etsiä Sorlammen ja Hakjärven alueelta luontopolun, vaikka se kestäsi iltaan saakka.

Minulla oli tätä varten mukana extramäärä energiaa, mm.hunajapurkki, josta nappasinkin muutaman lusikallisen juoksun lomassa.

Sorlammelta lähtiessä tarkkailin maastoa aiempaa päättäväisemmin ja se kannatti. Erään jyrkän alamäen varrelta löysin oikealle vievän haarauman. Päätin lähteä sitä polkua pitkin, sillä aavistin sen vievän kohti Nuuksion majaa.

Olin osittain oikeassa. Päädyin polulta mökkitielle. Lähdin polulta juoksemaan vasemmalle päätyen erään mökin pihaan. Kysyin pihalla olevalta rouvalta “pääseekö tästä Nuuksion majalle?” Sain vastaukseksi “Ei pääse, en ole edes ikinä kuullut Nuuksion majasta”.

Kiitin tiedosta ja lähdin takaisin kohti polkua, josta olin päätynyt mökkitielle. Futsailin hetken, notta palaanko lähtöruutuun vai katsonko mihin oikealle jatkuva mökkitie päättyyy. Valitsin onneksi tämän vaihtoehdon, sillä olin Hakjärventiellä, joka johtaa Nuuksion majalle.

Juoksun loppuvaiheessa satoi melko miehekkäästi, joten olin autolle tultaessa läpimärkä…mutta onnellinen, sillä olin löytänyt uuden ja paremman reitin. Aikaa Pitkäjärven kiertoon kului melko tasan 3h.

Kokeilin juoksun aikana uusia kompressiohousuja. Ne olivat parhaat, joita olen ikinä testannut. Kerron merkin, kunhan marraskuun Juoksija on ilmestynyt.