Tylsyyden sietäminen

“Kännykästä tai muusta mobiililaitteesta on tullut monelle mielialalääke” kertoo sanomalehti

“Kuinka monta puhelimeensa uppoutunutta ihmistä näet, kun katsot ympärillesi kadulla, bussissa tai kassajonossa?” kysyy kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Hämeen Sanomien artikkelissa.https://www.hameensanomat.fi/teemat/5217659

Juoksin viime viikolla neljä (4) melko pitkää lenkkiä.

Näistä kahdessa mukana oli mukavaa seuraa, muulloin jolkottelin kuin yksinäinen susi.

Ryhmässä juokseminen on hauskaa ja aika kuluu tarinaa iskiessä kuin siivillä.

Ryhmä imee mukaansa. Antaa voimaa.

Siksi kimppajuoksut – ja fillaroinnit ovat niin suosittuja.

Pitkien erämaajuoksujen aikana vietän jopa pari sataa tuntia yksin.

Silmien eteen ei avaudu juurikaan stimuloivia ärsykkeitä.

On vain hiekkaa, jäätä ja lunta.

Moni kysyy, viimeksi lauantaina, miten sitä voi sietää?

Siis tylsyyttä.

Huomaan miettiväni sitä myös itse varsinkin, kun valmistaudun marraskuussa alkavaan autiomaajuoksuun.

Train as you fight.

Yksi syy, miksi juoksen lenkkejä myös Nuuksion ulkopuolella liittyy tähän.

Kun juoksen useiden kilometrien pituista viivasuoraa asvalttibaanaa, niin se on myös Taistelua Tylsistymistä Vastaan.

Monet eivät siedä sitä.

Siis tylsyyttä.

Minun on pakko.

Ja siihen kyllä tottuu.

Harjoittelemalla.