Mikrobitankkausta

Tiede-lehden (jo vuosia sitten) julkaisemassa artikkelissa sanotaan mm. seuraavaa:

” Luonto sparraa meistä parasta esiin tuottamalla instoratiivisia vaikutuksia. Myönteisyys, hyvä itsetunto, altruismi, myötätunto, optimismi, innovatiivisuus, selkeäkatseisuus ja vitaliteetti eli elinvoimaisuus lisääntyvät”

Ja lehti jatkaa: ” Jo 40 vuotta sitten amerikkalaistutkijat huomasivat, että sama määrä liikuntaa koetaan viherympäristössä vähemmän raskaaksi kuin kentällä tai salilla. Vaikka ihminen mieltäisi itsensä ei-liikunnalliseksi ja huonokuntoiseksi, rajoitteet usein unohtuvat metsäpolulla”

Ja meille poluilla taivaltajille artikkeli tarjoaa lisää mannaa; ” Koitos muuttuu innostavaksi, kun ajattelee hapen haukkomista mikrobitankkauksena. Kuutiometrissä metsäilmaa näet piilee satojatuhansia, jopa miljoona mikrobia. Niille kehomme on ekosysteemi siinä missä metsäkin. Ja kun ne käyvät taloksi, ne monimuotoistavat elimistömme mikrobiomia”. (Lähde: Tiede-lehti).

Eiköhän tuota ihmeainetta tullut nautittua useampikin kuutiometri maanantain lenkillä.