Keikkaa pukkaa

/in /by

Teen yhteistyötä muutamien yritysten kanssa. He rahoittavat (osan) retkikuntamatkoistani.

 

Tästä korvauksena käyn pitämässä heille luentoja. Se on duuni, josta pidän todella paljon.

 

Tänään on yhden sellaisen vuoro. Tapaan iltasella asiakkaani asiakkaita.

 

Minun mielestä olisi outoa, mikäli en tekisi duunia saamani korvauksen eteen. On siis paljon mukavampi laskuttaa, kun on tehnyt töitä sen eteen.

 

Yritän myös olla aktiivinen yhteistyökumppanieni suuntaan ja saatan ehdottaa heille jotain sellaista, mistä emme olleet alunperin puhuneetkaan.  On aina parempi ylittää kuin alittaa asiakkaan odotukset.

Tämä pätee myös laajemmin työelämässä.

 

Ennen jäätikölle lähtöä on tiedossa muutakin keikkaa. Vielä noin viikkoa ennen h-hetkeä, käyn puhumassa kv.yrityksen tapahtumassa.

 

Aloitin yhteistyön (ko.keikan buukanneen) Speakersforumin kanssa jo vuonna 2007. Yritys myy puhujia, juontajia, valmentajia….yritystapahtumiin, messuille…ja mihin ikinä puhujatyön ammattilaisia nyt tarvitaankaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juoksu+kävely

/in /by

Menen huomenna sponsorini tilaisuuteen, jossa puhutaan vähän juoksustakin.

 

Tilaisuuden vieraat aikovat osallistua myöhemmin tänä vuonna erääseen juoksutapahtumaan.

 

Aion antaa heille vinkkejä harjoitteluun ja tulen painottamaan “juoksu+kävely”-yhdistelmää.

 

Käytin samoja valmennusmetodeja mm.viime vuonna, jolloin valmensin sekä OP:n porukkaa että “Duunikunto”-TV-ohjelmaan osallistuneita henkilöitä.

 

Edellisessä Juoksija-lehdessä on laaja aiheeseen liittyvä artikkeli.

 

“Kävelystä potkua maratonille” -artikkelissa on haastateltu alan gurua, Jeff Gallowayta.

 

Mies on valmentanut satoja tuhansia juoksijoita “walk run” -metodillaan.

 

Suosittelen tutustumaan miehen sanomaan. Mielestäni ohjelma sopii niin lyhyemmän matkan juoksijoille kuin ultramatkoja taivaltaville.

 

Kävin viime lauantaina lenkillä kaverin kanssa, joka tähtää Espoon rantamaratonille. Annoin hänelle vinkin Gallowaysta.

 

 

 

 

 

 

Terveisiä jäätiköltä

/in /by

Tiimimme grönlantilaisjeppe Lars lähetteli meiliä.

 

Myös huskyt treenaavat pää märkänä ensi kuussa alkavaa jäätikön ylitystä varten. Treeniohjelmasta huolehtii tiimimme toinen paikallisjäsen Salo.

 

On niiden syytä treenatakin, sillä koirat juoksevat tuplamäärän minuun verrattuna.

 

Lähdemme reissuun jäätikön itälaidalta Isortoq-nimisestä kylästä. Etenemme siitä kohti länttä, jossa on matkan määränpää.

 

Minun osalta juoksu päättyy sinne, mutta koirat juoksevat vielä takaisin Isortoqiin.

 

No, huskyt on luotu juoksemaan. En ole ikinä nähnyt huskya, joka pudistaisi aamulla päätään ja haukahtaisi “pidän lepopäivän”.

 

Ne on aina ihan intopiukkana kun on hyvä lenkki tiedossa. Uskon, että hurtat inspiroivat myös minua, jos tulee väsy puseroon.

 

Vielä edellisellä jäätikkövisiitillä suunnitelma (joka ei siis toteutunut) oli se, että laskeudumme lännessä jäätiköltä omin avuin alas ja siksi niin minulla kuin Gregillä oli mukana jäätikköraudat (joilla puhkaisin mun aluspatjan päreiksi).

 

Nyt tilanne on se, että jäätiköltä laskeutuminen on liian vaarallista, joten helikopteri hakee meidät jäätikön reunamilta pois.

 

Itse asiassa jäätiköltä laskeutuminen omin avuin on (minulle tulleen tiedon mukaan) kiellettyä. Kiellon takana on Arctic Commander, joka valvoo kaikkea jäätiköllä tapahtuvaa toimintaa.

 

Näillä mennään.

 

Juoksen tällä viikolla hieman normaalia enemmän, joten perinteinen maanantai-vapaa jää pois.