Hyvä treeniviikonloppu

/in /by

Hello.

 

Takana on siis tosi hyvä treeniviikonloppu. Juoksu tuntuu kevyeltä.

 

Edessä on noin kuukauden mittainen viimeistelyjakso, jonka jälkeen edessä on matka jäätikölle.

 

Viimeistelyjakson tavoitteena on ylläpitää hyvää juoksukuntoa ja välttää ylilyöntejä.

 

Mitään merkittävää kuntoharppausta ei näin lyhyellä aikajaksolla ole mahdollista tehdä, mutta ryssimisen mahdollisuus on puolestaan merkittävä.

 

Tärkeintä on, että jalat ovat freesinä ja hyvässä iskussa jäätikölle siirryttäessä.

 

 

Onneksi on viikonloppu

/in /by

No olipahan viikko.

 

Aloitimme mm. dokkarin teon yhdessä tuotantoyhtiö Nouhaun kanssa.

 

Homman nimi on se, että mikäli saamme jäätiköltä kuvattua riittävästi hyvää videomateriaalia, niin TV-kanava antaa sille ohjelmapaikan.

 

No,eilen siis korkkasimme dokumenttiprojektin pienellä haastattelulla a´la “miksi lähdet jäätikölle..jne”.

 

GoExpossa oli yllättävän paljon porukkaa. Piipahdin siellä katsomassa firmamme ständiä ja tapasin messukäytävillä liudan tuttuja kasvoja.

 

Ja niitähän on siunaantunut tässä vuosien varrella monesta eri yrityksestä.

 

Juoksija medioiden vastapäistä ständiä isännöi Lehtisen Pekka, jonka yritys Green Room tuo maahan Clif bar-tuotteita.

 

Aion mutustella jäätikköjuoksun aikana Clifin “blokseja”, jotka ovat marmeladin oloisia lisäenergiaa tarjoavia “geelihyytelöitä”.

 

Bloksit maistuvat geelejä paremmalta eivätkä ne jäädy niin helposti…etenkin, jos niitä säilyttää juoksun aikana pipon sisällä.

Clifin “mountain berry” on minun suosikkini. Niitä saa mm.Partioaitoista.

http://www.clifbar.fi/products/clif-shot-bloks

 

Eikun lenkille.

 

Ei tule aika pitkäksi

/in /by

Todellakaan. Mutta….sitä saa mitä tilaa.

 

Luonne on vähän sellainen, että ihan jatkuvalla syötöllä on oltava erilaisia projekteja menossa.

 

Tämän päivän suurin asia liittyy äitiini, joka täyttää 80v. Toivottavasti olen yhtä hyvässä kunnossa kuin hän 25 vuoden kuluttua.

 

Olkoon se tavoite.

 

Asetamme usein lyhyelle ajalle suhteettoman korkeita tavoitteita, mutta pidemmälle aikajänteelle pahuksen alhaisia.

 

Puheet ovat usein suuria, mutta teot jäävät ainakin ratakierroksen jälkeen. Miksi?

 

Iso tavoite pitäisi jakaa pienempiin osiin. Otetaan nyt vaikkapa Grönlannin jäätikön halkijuoksu.

 

En minä mieti hetkeäkään,kuinka monta kilometriä on edessä.Keskityn kuhunkin päivään…ja vielä pienemmässä mittakaavassa seuraavaan tuntiin..tai siihen, kunnes minulla on seuraava juomatauko.

 

Sama on laulu ensi vuoden loppupuolella alkavaan aavikkojuoksuun, jossa on hiekkaa nieltävänä 1500-1600 kilsaa.

 

Jos miettisin edessäolevaa kilsamäärää, niin sehän voisi musertaa.

Keskityn vain siihen seuraavaan askeleeseen ja visualisoin aivojen sopukoissa sitä hienoa tunnetta, kun tavoite vihdoin saavutetaan.