Kaikki pelissä

/in /by

Asenne ratkaisee.

 

Joillakin sitä on, ja joillakin ei. Olen saanut tiimiini useita “all in” eli “kaikki peliin”-henkilöitä.

 

He ovat heti täysillä mukana, mitä ikinä sitten alammekin tehdä. No, minun tapauksessa retkikuntatöitä, mutta teenhän minä muitakin asioita.

 

Tapasin tänään Pentti Kotiahon, johon tutustuin edesmenneen vuorikiipeilijä Samuli Mansikan avustuksella kymmenisen vuotta sitten.

 

Samu kertoi niin paljon hyvää Penasta, joten olihan mies tavattava. Siitä alkoi pitkä yhteistyö, joka jatkuu tämän ja ihan saletisti myös seuraavan retkikunnan puitteissa; hän lähtee sille reissulle mukaan.

Aivan kuten aikoinaan Saharaan.

 

Kun itsellä ja monella mukana olevalla on asenteena “kaikki pelissä”, niin minkälaisen reaktion herättää henkilö, joka ei (puheista huolimatta) laita kroppaa likoon.

 

Tuskin minun tarvitsee avata sitä sen tarkemmin, tiedätte kyllä.

 

No, tapasin siis Penan ja hän lupasi hoitaa satelliitti-asiani kuntoon jo huomisaamuksi, jotta saan pelleillä (testata) laitteilla ennen jäätikölle lähtöä.

 

Virtapankkien osalta tuli vähän huonoa tietoa; pitäisi varmaan lukea tarkemmin lehtiä ja olla muutenkin vähän paremmin asioista kärryillä.

 

Niitä kun ei saa viedä ihan hullun lailla koneeseen. Kaksi per lärvi ja niidenkin milliampeeri vai mikä lie wattitunti (jumalauta!) on rajattu.

 

No, sehän ratkeaa silleen, että otamme aurinkoenergiaa käyttöön. Ei olisi eka kerta. Näin teimme mm.edellisellä Grönlannin reissulla.

 

Tresasin eilen Varuste.netistä hakemaani Black Diamondin sauvaa. Se on yläosaltaan alumiinia ja alaosaltaan hiilikuitua.  En edes tiennyt, että tällaisia kahden eri materiaalin kombinaatioita on edes olemassa.

 

Hyvältä se tuntui, todella hyvältä. Toisessa sauvassa oli vaan pikkuisen räminää. Yleensä se ei tiedä hyvää.

https://www.camu.fi/black-diamond-razor-carbon-pro/11706#0

 

Juoksen myös tänään lyhyehkön lenkin. Tunti ja vartti. Tällä metodilla mennään arkipäivät ja viikonloppuna on pidemmät lenkit.

 

Pääsiäisenä juoksen kolme pitkää ja yhden lyhyemmän valmistelulenkin ja sitten treenit on mun osalta pulkassa.

 

 

 

 

 

 

 

Virtanen

/in /by

Mistäpä retkikunta saisi virtaa mukana kulkeviin masiinoihin,  kysyy seikkailujuoksija.

 

No, yksi mahdollisuus on ottaa mukaan aurinkokennoja. Toinen vaihtoehto on kiinnittää piuhat juoksijaan ja ottaa hänestä virtaa.

 

Panostamme virtapankkeihin eli vaihtoehtoon numero kolme. Virtapankkeja lähtee useampi kappale mukaan ja sitten pitää vaan toivoa, että niiden saldo riittää.

 

Sain tänään erittäin reilun tarjouksen säämies Marcilta. Hän lähettää meille kolme sääennustetta per päivä, joten pysymme varmasti hyvin kartalla senkin suhteen.

 

Kävin juoksemassa lyhyen (tunni) testilenkin uusilla Black Diamondin sauvoilla. So far so good.

 

 

 

 

Tuulet

/in /by

Tiimikaverini Lars (Poulsen)) lähetti eilen facebook-sivulleen viestin, joka sai minut hyvälle tuulelle.

 

Hän kertoi odottavansa innolla kolmen viikon kuluttua alkavaa “Running for the Arctic”-seikkailua. Viesti löytyy myös täältä.

https://www.facebook.com/seikkailujuoksija/

 

Aamulla heräillessä mieleen tuli tuhat ja yksi asiaa, jotka on vielä hoitamatta. Pikku stressiä ilmassa?

No, jos ei olisi, niin se vasta huolestuttaisi.

 

Olen Suomessa vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Sen jälkeen on tiedossa kolme päivää matkustelua ennen kuin päädymme Isortoqiin. Tämä sillä edellytyksellä, että sää sallii.

 

Säätilan mukaan mennään koko ajan eli mitään riskejä ei oteta.

Olen kokenut kovat myrskyt etelämantereen ja Grönlannin jäätiköllä.

Oheinen video on kuvattu Itä-Grönlannista, jossa ne ovat kaikista voimakkaimmillaan. Se on myös meidän lähtöpaikka…..

 

 

Etelämantereen myrskyjä kutsutaan nimeltä Katabaattinen tuuli (valumatuuli) ja Grönlannin vastaavia nimeltä Piteraq.Yhteistä niille on se, että  ovat jäätiköltä puhaltavia kylmiä laskutuulia.

 

Etenkin Itä-Grönlannissa ne ovat ovat hurjia. Viimeksi Gregin ja minun tuulimittari meni sököksi 35m/s kohdalla ja se oli vasta alkua….

 

Etelämantereella tuulet olivat ihan yhtä kovia. Joulukuussa 2008 pelastin (uskoakseni) erään perusleirissämme olevan hengen.

 

Basecampissämme oli korelainen seurue, joka vain hengaili siellä. Yleensä he pelasivat korttia messiteltassa tms.

 

Eräänä päivänä myrsky (taas) puhkesi. Ulkona ei eteensä nähnyt ja hyvä kun pysyi pystssä. Kävin perusleirimme vessateltassa ja sieltä ulos tullessani näin jonkun hahmon (näytti ihan aavelta) kulkevan veskin ohi leiristämme poispäin. Hän ei tiennyt minne oli kulkemassa, mutta minä oivalsin  nopeasti, että tätä menoa omaan hautaansa.

 

Harppasin muutaman metrin ja sain kyseisestä naisesta otteen. Hän oli todella peloissaan, koska a) tuntematon mies raahasi häntä ja b) koska huomasi olleensa eksyksissä.

 

Pidin messiteltassa hänelle tuiman puhuttelun. Pyysin sen jälkeen perusleirimme opasta viemään hänet takaisin veskiin. Voi olla, että tämän kokemuksen myötä se oli jo liian myöhäistä:-)

 

Ei olisi ensimmäisen (eikä viimeinen) kerta, kun joku löytyy leirin välittömästä läheisyydestä  jääkalikaksi paleltuneena.

 

Nämä ja muut kokemukset ovat olleet minulle todella hyödyllisiä.

 

No niin, eiköhän ole aika taas lähteä treenaamaan. Tiedossa on samanlainen lenkki kuin lauantaina. Noin 2h15 min kevyttä hölköttelyä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teltat ovat noissa olosuhteissa todella kovilla. Siksi me käytämme vain parhaita. Me käytämme Helsportin telttaa, mutta myös Hilleberg olisi ollut ihan yhtä hyvä valinta.