Aamukampa on harventunut, nyt siinä on jäljellä enää yksi sakara.

 

Olin lauantaina yhteydessä Grönlantiin. Lähtöpaikassamme (Isortoq) on ollut rankka Piteraq-myrsky.

No, ei niitä kepeitä Piteraqeja edes olekaan.

 

Myrsky on ollut niin voimakas, että merenlahdelta ovat jäät lähteneet. Tämä tarkoittaa sitä, että retkikunta siirtyy Isortoqista jäätikölle veneillä, ei siis jäätä pitkin.

 

Se on kohtuu operaatio saada pari rekeä, koirat ja kaikki kamat + muu miehistöraijattua båtskeilla jään reunalle.

 

Tämä episodi kuvaa hyvin sitä kuinka ennakoimaton luonto on.  Siksi en vastaa ikinä kysymykseen “millainen sää siellä on”, koska se voi olla ihan mitä tahansa.

 

Sitä paitsi, liiallinen (sää-)olosuhteiden miettiminen asettaa vaan turhia rajoitteita päänuppiin.

 

Kuinkakohan monta firmaa tai projektia olisi jätetty perustamatta, jos niissä mukana olleet olisivat tienneet etukäteen kuinka hurja (ja välillä kurja)”seikkailu” siitä tulee. Veikkaan, että aika moni.

 

Eräs yritysjohtaja sanoi, että projektit ovat kuin labyrintissa etenemistä. Vähän väliä olet umpikujassa, mutta ne, joilla on kyky visualisoida lopputulos pärjäävät.

 

Se pätee seikkaihinkin. Onhan näiden järjestäminen välillä ihan perseestä, mutta pyrin näkemään tiimimme siellä aavikon/jäätikön toisessa päässä ja siitä mielikuvasta tulee hyvä fiilis.

 

Olen järjestellyt Grönlannin jälkeistä “Arabian seikkailua” jo kohta viisi vuotta. Tuota edellä mainittua visualisointia on tullut senkin projektin osalta harrastettua kohtuu paljon. Labyrintti on tuntunut välillä katakombilta.

Ensi vuonna se sitten toteutuukin.

 

Tänään on vielä jonnin verran pakkaushommia. Käyn myös toimistolla, lenkillä ja saunassa. Tässä järjestyksessä.

 

Tiistaina on lähtö klo.11.45.