Meikäläisen yksi luonteen piirre on, että mietin ja suunnittelen uusia projekteja. Siinä saattaa jäädä “hetkestä nauttiminen” sivurooliin.

No, tänä kesänä näin ei ole käynyt. Olen nauttinut ihan suunnattoman paljon kesästä 2019.

Arabian juoksun suunnittelu on pysynyt (yllättävänkin) taka-alalla.

Siihen tulee pian muutos. Tulevana tiistaina minulla on jo seuraavaan juoksuseikkailuun liittyvä palaveri, jonka aiheena on turvallisuus.

En usko, että minulla on samanlaisia turvallisuushaasteita tulevan juoksuseikkailun aikana kuin oli Saharassa 2012. Tuolloin al-Qaida operoi aktiivisesti pohjoisessa Afrikassa.

Se tarkoitti käytännössä sitä, että minulla oli koko matkan ajan mukana kaksi suomalaista erikoisjoukkosotilasta. Tämän lisäksi Mauritaniassa meikäläisen ja muun tiimin selustaa turvasi enimmillään 14 turvallisuuspoliisia.

Turvallisuus on paljon muutakin kuin valmistautumista kahakoitiin.

Mietin retkikunnan toimintaa suunniteltaessa kahta sanaa…”what if-mitä jos”.

Mitäpä jos yksi tukitiimin autoista hajoaa, mitäpä jos satelliittipuhelin ei toimi, mitäs jos joku sairastuu, mitäpä jos….

“Ennakoimalla vaaratilanteet ja työkykyä haittaavat tekijät estetään vahinkojen syntyminen ja varmistetaan turvallinen työympäristö ja toimiva työyhteisö”.  Näin kirjoitetaan Työturvallisuuskeskuksen nettisivulla ja allekirjoitan sen täysin.

Seikkailuissa sattuu ja tapahtuu. Vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tulevia tapahtumia, niin aina tulee yllätyksiä.

Tällöin, niin itsellä kuin muilla tiimin jäsenillä on oltava “ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa” .

Tein aamulla todella mageen juoksulenkin. Olen etsinyt…ja myös löytänyt…uusia metsäpolkuja. Yhdellä niistä on jyrkkä kalliorinne, jossa tein muutaman extranousun. Tänään tein niitä kuusi kertaa peräjälkeen.

Se hapotti keuhkoja ja jalkoja, mutta niin oli tarkoituskin!