PP on yhtä kuin perseprojekti.
Se alkoi tällä viikolla. Vasemman uolen akara on hitusen jumissa, mutta nyt minulla on hyvä reseti sen fiksaamiseen.
Kerron perseprojektista enemmän tulevina päivinä.
Tämän päivän sää (kylmä pohjoistuuli) ei inspiroinut lähtemään lenkille, mutta noin vuoden kuluttua alkava Arabian juoksu sai.
Tein hyvän ylä-ja alamäkiharjotuksen, jonka jälkeen oli mukava hypätä lämpimän saunan lauteille.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006294226.html?utm_campaign=tf-IS&utm_term=1&utm_source=tf-other
Meillä ahneilla taitaa olla paskanen loppu.
Välillä kulkee, välillä ei. Sellaista se on juoksijankin elämä. Eilen oli vähän takkuisempaa menoa, mutta nautin kyllä suunnattomasti metsässä juoksusta, taas kerran.
Sadetta on piisannut syksyn aikana niin paljon, että polut ovat paikoin niin mutaiset, ettei niitä jolkotellessa meinaa pystyssä pysyä.
Tuleva viikko on juoksun (ja sitä tukevan harjoittelun osalta) erittäin aktiivinen.
Aion skipata juoksuvälipäivän tehdä myös useampana päivänä kaksi harjoitusta.
Tapasin eilen hyvän ystävän yli 20 vuoden takaa. Hän on asunut Yhdysvalloissa ja on muuttanut nyt takaisin Suomeen.
Hän oli saanut rapakon taakse pieniä signaaleja siitä, että meikäläinen on seikkaillut siellä sun täällä.
Eilisen lounastaaamisen yhteydessä hän tokaisi, että ei ole kovinkaan yllättynyt urani käänteistä. “Sä olet ollut aina jotenkin kreisi, joten jotain tällaista saattoi odottaa” .
Hän muistutti pitkän (mutta ei kostean) lounaan yhteydessä joistain nuoruusvuosien hönöilyistä, joista ei voi olla kovinkaan ylpeä, mutta kyllä ne vieläkin naurattavat.
Kävin lounaan jälkeen juoksemassa Nuuksiossa lenkin erään toisen ystäväni kanssa. Ylä-ja alamäkeä olisi riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta tyydyimme kahteen tuntiin. Sekin tuntuu nyt lauantai-aamuna pohkeissa.
Ei muuta kuin kohti uusia lenkkejä. Juoksen tänään metsässä ja hiekkateillä parisen tuntia.
