Pilvessä

/in /by

Takana on hiton hyvä treeniputki ja juoksu kulkee…sanoisko petollisen hyvin.

Kokemattomampi Jukka painaisi tässä kohdin vielä kaasua, mutta kun noita kilsoja on jonkun verran takana, niin (Siperian opettamana) jalka asetetaan kaasupolkimen sijasta jarrupolkimelle.

Juoksu kulkee siis hyvin varsinkin, kun tilannetta vertaa viime vuoden loppukesään ja syksyyn, jolloin juoksu oli sananmukaisesti perseestä.

Niin vasemman puolen pakara kuin lantio olivat tuolloin ihan tuhannen jumissa.

Mutta pari viikkoa ennen jumin ilmaantumista juoksu kulki…pahuksen hyvin.

Lenkillä oli vaikea väsyttää itseään-sen kun vaan paineli menemään.

Sunnuntain lenkillä tunne oli vastaavanlainen Runners high eli juoksijan euforinen pilvitila kuvaa parhaiten treenilenkillä saatua olotilaa.https://www.runnersworld.com/training/a20851505/how-to-achieve-a-runners-high/

Kuten sanottua, niin nyt höllätään muutamaksi päiväksi ja sit loppuviikosta painetaan taas jalkaa kaasupedaalille.

2h50min

/in /by

Juoksin perjantaina pisimmän asvalttilenkin sitten kesän 2019. Pituutta treenilenkille kertyi 2 tuntia ja 50 minsaa.

Tavoite oli juosta noin 30 min lyhyempi lenkki, mutta olosuhteiden pakosta matka piteni puolella tunnilla.

Juoksin nimittäin kohti Långvikia ja sieltä minun piti kaartaa Herlinien maille ja sitä reittiä Sarfikiin, mutta ei sinne Herlinien tiluksille niin vaan päässytkään.

Metsätielle on ilmestynyt iso musta teräsportti ja ja merkki “yksityisalue”.

Yksityisalue se on ollut siis aieminkin, mutta ainakn eräs Herlinien mailla asuva rouva sanoi taannoin, että kyllä siellä voi ihan hyvin juosta tai fillaroida.

Ja näin olen jo vuosikaudet tehnytkin, mutta tuo uusi portti muuttaa tilanteen. Nyt sinne ei mennä.

Koska minulla ei ollut matkassa syötävää tai juotavaa, niin energiat pääsi loppumaan. Totaalisesti.

No, kaikki mikä ei tapa vahvistaa.

Juoksen lauantaina kevyen palautuslenkin metsäpolulla ja hiekalla.

3 in 1

/in /by

Olen lisännyt asvalttijuoksun osuutta harjoitusohjelmaani, mutta en ole toki unohtanut maastojuoksuakaan. Useinmiten treenilenkkiin sisältyy juoksua kolmella eri alustalla eli hiekalla, polulla ja asvaltilla.

Näin tapahtui myös torstaina…aluksi vartti juoksua metsässä, jonka jälkeen juoksin ystävän kanssa noin tunnin hiekalla ja asvaltilla…ja vedin sen jälkeen vielä noin 20 minsan loppulämmittelyn…metsässä.

Hiekkajuoksu tapahtuu lähinnä Espoon keskuspuistossa. Juoksisin mielummin ihan oikella hiekkatiellä..siis sellaisella, joita maaseudulta vielä löytyy.

Keskuspuiston hiekkapäällyste on tosi pienijyväistä ja irtonaista eikä se ole mielestäni ihan paras alusta -ainakaan päkiävoittoiselle askeleelle- mikäli haluaa juosta vähän lujempaa.

Asvaltti on ehdottomasti ykkösalusta kovempivauhtiselle lenkeille. Kesäisin asvaltti on alustana pehmeämpi kuin talvella, jolla se vastaa kovuudeltaan lähinnä betonia.

Katsoin eilen Yleltä dokkaria “Terveyden salaisuudet”, jossa ylistettiin polkujuoksun vaikutusta myös aivoihin. Epätasaisella alustalla liikuttaessa, myös aivolihas joutuu tekemään kovasti duunia. Ja siitähän polla tykkää.