(kirottu) välipäivä

/in /by

Kun katsoo vanhoja harjoituspäiväkirjoja, joita en enää pidä, niin sieltä ei löydä helposti sanaa “välipäivä”.

Välipäivällä tarkoitan juoksusta vapaata päivää.

Aloitin välipäivien pitämisen 7-8 vuotta sitten. Tavoite on pitää viikossa yksi vapaapäivä, joka on yleensä maanantai.

Aavikolla ja jäätiköllä juostessa en pidä välipäiviä.

Olen kironnut monta monituista lepopäivää viimeisten vuosien aikana, sillä välipäivää seuraavana päivänä (tiistai) lenkin ensimmäinen puolituntinen juoksu on aina yhtä tuskaa.

Tänään (tiistai) jalat..siis lihakset…olivat yhtä spagettia sen ensimmäisen puoli tuntia.

No, loppumatka (1h) sujuikin jo paljon paremmin.

Olen pohtinut sitä, että pitäisikö luoua välipäivistä kokonaan.

Tuskin sitä teen, mutta aion kokeilla kesällä muutaman viikon aikana juosta viikon jokaisena päivänä ja parhaina(?) jopa kaksi kertaa.

Saas nähdä mitä jalat siitä sanoo.

Vessareissut (ei sisällä kuvia..)

/in /by

Siitä on (siis) vuosi, kun tulin Grönlannin jäätiköltä himaan.

Ensimmäistä yötä omassa pedissä on vieläkin mukava muistella.

Heräsin keskellä yötä armottomaan vessahätään. Istuin unen pöpperössä sängyn laidalla etsien epätoivoisesti jäätikkökamojani. Luulin siis olevani vielä lumikentällä tuhansien kilometrien päässä.

Voi sitä ilon tunnetta, kun tajusin olevani kotona ja tepastelin hymy kasvoilla kohti sisävessaa….

Eräs jäätiköllä asustelun ikävimmistä puolista on nimittäin tarpeilla käyminen.

Jäätiköllä tuulee aina ja pirusti. Kyykyllä käymistä haluaa lykätä viimeiseen asti, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun “kyösti hakkaa kompostin ovea” on pakko toimia.

Vaatteet päälle, vessapaperia taskuun ja teltasta ulos. Ensiksi on kaivettava lapiolla (jäiseen) maahan kuoppa, jonka äärelle kyykistytään. Mikäli tuuli on erittäin kova, niin rakennamme jäälohkareista tuulensuojan.

Kovasta ja kylmästä tuulesta johtuen, kyykistys kestää suunnilleen yhtä kauan kuin Ferrarin pit stop. Siis muutamia sekunteja.

Keho on asetettu kohti vastatuulta. Mikäli tuuli on kova, niin alituisena vaarana on kakkakuoppaan kupsahtaminen. Ja kun takana on vaikkapa pari viikkoa juoksua, niin tönkkö-kankeat reidet eivät mainaa taipua kyykkyasentoon sitten millään.

Edellisellä Grönlannin jäätikköreissulla (2013) olimme Gregin kanssa viisi päivää hirmumyrskyn (Piteraq) kourissa.

Meikäläinen hoiti vessareissun työntämällä pakarat teltasta ulos ja siitä töräytin tavaran maailmalle.

No, kovin pitkälle se ei myrskystä huolimatta lentänyt. Tuotos paiskautui(sitä oli paljon..) inuiittien teltan naruihin. Saan kuulla siitä vieläkin….

Näitä tarinoita voisi naputella vaikka koko äivän, mutta eiköhän tämä nyt riitä.

Juoksin sunnuntaina 1h20minsaa palautuslenkin kaverin kanssa.

Maanantaina levätään…..

Tasan vuosi sitten…

/in /by

…Grönlannin seikkailu sai onnellisen päätöksen jäätikön länsiosassa.

Fiilikset olivat ihan tapissa, sillä olihan sitä reissua suunniteltu pitkään ja hartaasti.

Ensimmäinen Grönlanin seikkailuhan päättyi pieneen onnettomuuteen (v.2013), kun tanskalainen tiimin jäsen Jens-Erik sai häkämyrkytyksen ja jouduimme evakuoimaan hänet jäätiköltä.

Seuraavan jäätikköyrityksen oli aikataulutettu vuodelle 2018, mutta jouduin lykkäämään sitä vuodella, sillä tukitiimiini kuuluvan Larsin perheeseen odotettiin uutta jäsentä.

En lähde useiden viikkojen jäätikkömatkalle hepun kanssa, jonka vaimo on viimeisillään raskaana.

Siirsin matkaa siis vuodelle 2019 ja se oli ihan oikea ratkaisu.

Juoksin tänään(-kin) reittiä Saunalahti-Kauklahti-Jorvas-Saunalahti.