Sporttipäivä

/in /by

Stadika herää eloon pitkän remonttivaiheen jälkeen.

Siitä on hyvänä osoituksena (koronan takia) toukokuulta lokakuun alkuun siirtynyt Helsinki Running Day, joka palaa juurilleen, olympiastadionille.

Uusi HRD-juoksupäivä on 3.10. eli myöhäiseen syksyynhän se tapahtuma siirtyi, mutta ei ole ainakaan liian kuuma eikä ole hyttysiä.

Pidän stadikaa (melkein) toisena kotinani, sillä työpisteeni oli siellä vuosina 2004-2012. Sen parempaa osoitetta duunipaikalle ei ole eikä tule.

Saas nähdä mikä kohtalo odottaa touko-kesäkuun vaihteen Tukholman maratonia. Juoksutapahtuman nettisivuja on päivitetty viimeksi 26.3. ja sen mukaan tällä viikolla on luvassa lisätietoa juoksutapahtuman kohtalosta. Jos veikata pitää, niin tapahtuma siirtyy syksylle tai perutaan kokonaan.

Se ei ole ihan helpoin nakki siirtää isoa kaupunkitapahtumaa uuteen ajankohtaan, sillä tapahtuman ympärillä on hääräämässä kohtuullisen monta kokkia.

Juoksin kaverini Jukkiksen kanssa keskiviikkona mageen polkulenkin. Jukkis kuvaili samalla kannykkäkameralla meikäläisen menoa.

Päivän otokset päätyvät jossain vaiheessa Crossfit 8000-nimisen yrityksen sosiaalisen median sivuille. Mutta miksi, kerron siitä joskus lisää….

Tein vielä iltapäivällä erään toisen kaverin kanssa yli 1,5h kävelylenkin Suvisaariston metsissä, joten keskiviikko oli hyvä sporttipäivä.

Pidän torstaina juoksuvapaan.

Liian paha rasti

/in /by

Koronavirus osoittautui Rovaniemen Jukolalle liian pahaksi rastiksi, joten pihkaniskojen suurtapahtuma on vuoden 2020 osalta peruutettu..

Harmi juttu, sillä (taas) niin moni urheilualan toimija ottaa tästä reilusti kuokkaa. Pelkästään Suunnistusliiton tappio on 300,000 euron luokkaa.

Olen suunnistusfani…ollut jo pienestä asti. Kuuntelin pikkunassikkana Jukolan viestitapahtumia radiosta ja nykyään katson jokaisen suunnistuskisan telkkarista.

Jukolassa on tultu käytyä useaan kertaan, viimeksi viime kesänä Kangasalalla.

Vuonna 2012 olin Jukolassa (Hakunila) toimittaja Juha Hietasen kanssa myymässä “Seikkailujuoksija”-kirjaa Seppo Keltamäen (legendaarisessa) suunnistuskaupassa.

Juoksin tiistaina tosi kivan ja kohtuu leppoisan metsälenkin frendini Mikan kanssa. Myös keli oli suotuisa.

Tänään jatketaan samoissa maisemissa.

Mikä meininki eli what´s up?

/in /by

Arabian seikkailun organisointi on ollut yksi kummallisimmista episodeista elämässäni.

“Jokos sä kävit siellä Saharassa” on yksi kysymys, jonka kuulen ystäviltäni, joita en ole pitkään aikaan tavannut. Saharan ja Arabian autiomaat menee ihmisten päässä iloisesti sekaisin, mutta ei se haittaa.

Niille, jotka eivät ole tällä sivustolla aiemmin käyneet, niin tiedoksi, että jo elokuussa 2013 otin ensimmäisen askeleen projektissa, jonka tarkoitus on juoksuttaa minut Arabian hiekkaerämaan halki.

No, näin ei ole (vielä) tapahtunut. Kävin viisi kertaa Saudeissa kyselemässä lupia ylittää autiomaa. Kerran sellainen oli jo taskussa, mutta sitten se otettiin pois.

Saharaa ylittäessä lupia ei paljon kyselty, mutta Kalaharin kohdalla meillä oli oltava lupapaperit. Näimme usein Botswanan armeijan autoja, jotka tulivat (ystävällisesti) kysymään papruja.

Kun Saudit eivät lupia antaneet, niin siirsin katseen Omaniin ja Arabiemiraatteihin.

Kävin jo kertaalleen Omanissa ja tapasin korkea-arvoisia viskaaleja, mm.maan turismiministerin. Lupien osalta kaikki on (ymmärtääkseni) ok.

Mutta retkikunnan valmistelutarina ei pääty vielä tähän.

Olin Saudeihin uudelleen yhteydessä kuukausi sitten. Maassa on nimittäin tapahtunut suuria muutoksia sitten vuoden 2017, jolloin viimeksi maassa piipahdin.

Saudit myöntävät nykyään turismiviisumeita, sillä maan tulevaisuus nojautuu yhä enevässä määrin turismiin. Vähän samaan tapaan kuin naapuri- Dubaissa.

Mikäli päättäisin juosta hiekka-aavikon halki Saudien puolella, en tarvitsisi viranomaisten lupia. Näin minulle on vakuuteltu.

Olen myös saanut sieltä erittäin attraktiivisen tarjouksen logistiikkapalveluista, joka sisältää kolme maastoajoneuvoa, kuusi äijää, teltat, safkat yms.

Tarjous on noin puolet huokeampi, kuin mitä maksaisin palveluista Omanista Emiraatteihin.

Ajoneuvoja on oltava matkassa vähintään kolme, sillä liikumme maailman suurimman yhtenäisen hiekkaerämaan halki, jossa ei asu ristinsielua. Mikäli yksi ajoneuvo menee paskaksi, niin me joudumme jatkaamaan matkaa kahdella.

Elämme nyt niin mielenkiintoisia aikoja, joten on ihan mahdoton sanoa, milloin (ja missä) itse aavikon ylitys alkaa. Pidän edelleen erittäin mahdollisena, että startti on joulukuun 2020-tammikuun 2021 välisenä aikana

Jos se tuosta viivästyy, so be it. Projekti kuitenkin toteutetaan.

Lähden nyt juoksulenkille hyvän ystäväni Mikan kanssa.

Pysykää terveinä!