Kohti uusia korkeuksia

/in /by

4.5.2019 eli tasan 11 kuukautta sitten aloitin kolmen hyvän ystävän (ja 27 koiraystävän) kanssa taivalluksen Grönlannin jäätiköllä.

Jäätikköseikkailu kesti 18 päivää.

Niiden päivien aikana tuli vietettyä tunti jos toinenkin funtsaillen, “mitä kaikkea sitä on tullut edellisinä vuosina tehtyä ja mitä kivaa sitä tulevaisuudessa voisi tehdä”?

Kuten eräässä lehtihaastattelussa sanoin, niin ensiksi piti tyhjentää C-kasettti (pää) kaikesta wanhasta skeidasta ja sen jälkeen oli aika(a) äänittää kasettiin uusia tavoitteita.

Jotta tästä blogista ei tulisi liian pitkäpiimäistä, niin kerrotaan asia suoraan.

Olen ilmoittanut Kustannus Oy Juoksijaan, että en ole jatkossa käytettävissä niissä tehtävissä, joita olen lehtifirmaan tehnyt viimeisen reilun 15 vuoden ajan (2004-2020).

Olen ollut enemmän kuin etuoikeutettu, että olen voinut yhdistää työn ja harrastuksen.

Ja aion näin toimia jatkossakin. Päässä (ja paperilla) on paljon idiksiä, joita edistän tulevien kuukausien ja vuosien aikana.

Työ siis jatkuu juoksun, valmentamisen ja seikkailujen saralla vielä pitkään.

Marraskuu?

/in /by

Eilisen metsäjuoksulenkin aikana tuli mieleen, että maailma on sekaisin monin eri tavoin.

Olosuhteet ulkona olivat enemmänkin marraskuiset kuin huhtikuiset. Ei sillä sinänsä mitään väliä ollut, sillä metsässä on aina mukava mennä.

Vaikka ulkona tuuli jonkin verran, niin “skoogessa” sai mennä ihan tyvenessä säässä.

Jotenkin tuo metsän syli lämmittää, vaikka ulkona paukkuisi millainen pakkanen tai tuuli tuivertaisi kuin venäläisessä elokuvassa.

Minulle tulee metsäjuoksulenkistä tosi virkistynyt olo, vaikka vetäsin siellä kovemmankin treenin. Ja mikä parhainta, metsä on auki 24/7 eikä maksa mitään.

Juoksen tänään niin poluilla, hiekkateillä kuin vähän asvaltillakin.

Niin se aika kuluu…

/in /by

Hesarissa oli juttu siitä, että “ruuhkaiset polut voivat olla tartuntariski”.https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006460953.html?fbclid=IwAR1WEMHsDrk98aPrd2RyQcXLKPM381KpElsWwRmkMgHdw-2aZLoW89C3JcA

Käsittelin jo tätä aihetta jokunen päivä sitten, mutta palataan siihen nyt hetkeksi.

Erämaata ja metsää tässä maassa riittää, joten on suuri mysteeri, miksi porukka ahtautuu (varsinkin näinä aikoina) samaan mestaan.

Presidentti Koivisto puhui aikoinaan “sopuli-ilmiöstä”. Hän vertasi toimittajia sopuleihin, jotka seuraavat laumana kulloistakin mielipidejohtajaa ja asiaa.

Retkikuntakaverini Greg Maud täyttää tänään 46-vuotta. Lähetin hänelle onnittelumeilin, jossa muistelin hänen synttärijuhliaan kymmenen vuoden takaa.

Olimme juhlistamassa niitä Etelä-Afrikassa, jossa Greg ja hänen perheensä tuolloin asuvat. Viisi kuukautta synttäreitä, olimme jo juoksemassa Kalaharin autiomaan halki. Niin se aika rientää.

Kuva Kalaharin autiomaasta. Vierailimme aavikkojuoksun jälkeen tohtori Rebecca Kleinin gepardien suojelualueella (vas.alkaen. Rebecca,Greg, Kirsi ja minä

Tänään jatketaan juoksutreenejä.